Kaikki se kehoitus, mitä täällä on kuultu, on ollut kehoitusta Jeesukseen Kristukseen, joka on koko Raamatun ydin. Tuli mieleeni samalla kun näin tämän äärettömän kansanjoukon, että kansaa on voinut olla silloinkin koolla joskus niin paljon kuin meitä nyt on. Kun Hän puhui ihmisille, niin se miellytti niitä. Mutta tämä mieltymys oli vain hetkellistä. Ja minkätähden se oli hetkellistä? Olisihan sen pitänyt olla kalleinta tässä ja tulevassa elämässä. Mutta eipäs ollut. Ne menivät sieltä ruokapaikasta, jossa olivat tulleet ravituiksi, uudelleen tapaamaan, ikävä jäi ja niiden täytyi huomata, että Kristus oli tavallinen ihminen. Mutta siellä pantiin koetukselle, minkä verran oli rakkautta Häneen ja Hän rupesi puhumaan sellaista kieltä, joka ei enää miellyttänyt, puhui lihansa syömisestä ja verensä juomisesta. Ja kun ei järki voinut seurata tätä, niin rupesivat kaikki järjestänsä, niin äärettömän paljon kuin kuulijoita olikin, sanomaan: "Tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kuulla." Ja niin pieneen joukko supistui, ettei jäänyt kuin ne kaksitoista. Ja Herra kysyi niiltäkin: "Ettkö tekin tahdo mennä pos?" Eikö se ole teillekin vähän liika kummaa kuulumaan? Niinkuin tiedämme, vastasi Pietari siihen. Eivätkä he menneet pois.
Juho Malkamäki