Aamuhartaus 25

[Pena]

Kaikilla elämän sanan alla olevilla ihmisllä on tämä harjoitettavana: valitus luontonsa kovuuden ja vastahakoisuuden tähden ja sen alta ikävöiminen sitä Herraa, joka sen kovuuden kukistaa voi. Jokainen kutsuttu ja herätetty, armosta osallinen ihminen antautuu Jumalan tahdon tekemiseen. Ja siinä harjoituksessa tulee ihmisestä syntinen. Herätys tekee sen siksi vain osapuille. Se aukaisee kyllä silmät näkemään niitä syntejä, mitkä ennen ovat tunnolla olleet, näkemään mitä pinnalta on pahaa ja hyvää, mutta jokapäiväisessä Jumalan tahdon tekemisessä opitaan vasta hengellinen vajavaisuus. Mitä enemmän elää, sitä enemmän syntisyyden syvyys tulee näkyviin. Nuorukaisiässä tunnetaan syntiä vielä vähän. Silloin on elämän ohjeena neljäs käsky, jonka kuuliaisuuteen Jumala vaatii, ja sitä totellen palvellaan siinä iässä Jumalaa.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Voi tätä synnin määrää mitä tähän ikään on kertynyt ! Sen vanhuudessa vasta tietää.
Mutta herännyt sielu tietää  myös Vapahtajan joka kuormaamme kantaa. Hänelle se ei paina , vaan Hän jaksaa koko maailman synnit kantaa. Ja sitä on paljon.

Jos joku lulee synnitön olevansa, valehtelee itselleen, ja toisillekin. On hurskastelua ja teeskentelyä tällainen !


Jokapäiväiseen parannukseen ja Armoon turvaten  !


R-m   

[Viisveisaaja]

Ollaan syntisiä ja vajavaisia.

Sen tulisi kirkastaa armoa ja enempi armoa.

Riitta mummi hienoa ajatusta.

Raamatun kohta Armo joka muuttaa muistaakseni oli se hieno kohta.
Armahduksemme tajuamisen tulisi kasvataa meitä ei saada tekemään syntiä ajatellen armo riittää.
Armo ja Jumalan rakkaus vetää parannukseen.

[Riitta-mummi]

Kuin erottaisi yön ja päivän
                    pimeyden ja valon
                    köyhyyden ja runsauden

Sitä on synnin ja armon erottaminen
                   kun matka väsyttää lepo lohduttaa
                   suru muuttuu iloksi
                   ruma kauniiksi

Vanhuus ei ole väsymistä
                   se on suostumista
                   odottamista
                   toivoa
 

           

[Pena]

Vanhempien kokemukset ovat syvemmät. Voisin vedota monen isän ja äidin kokemukseen, joita Herran väkevä käsi johdattaa ja etsiä niistä esimerkkiä Jumalan tahdon tekemisestä. Minkälaisia heistä tulee, kun Jumalan sanan valossa valaistun tunnon kautta tulevat näkemään elämänsä? Heillä on paljon Jumalan käskemiä velvollisuuksia, joita kaikesta sydämestä koettavat täyttää. Sentähden kuuleekin niiden vanhempien, jotka uskollisemmin Jumalan tahdon tekevät, enin valittavan vaikeuksia perheensä hoidossa. Mutta ne eivät ole niiden vaikeuksien keskellä yksin, vaan heillä on joka päivä elämän Herra kumppanina. Jos me Herran puheen pidämme totena ensi sijassa, kun Hän käskee tehdä sanansa jälkeen, niin tottapa toisessakin, kun Hän lupaa antaa käskemäänsä tekoon voimaa. Perhekunnat joutuvat näiden kiusausten keskellä sen Herran ympärille, joka on kiusatuita auttamaan tullut.

Juho Malkamäki

[Pena]

Enemmän kuin toivoimme olemme täällä saaneet nähdä Jumalan työn hedelmiä, enemmän tavata vaivatuita ihmisiä, kuin olimme luulleet täällä löytvän. Teki mieli tulla, vaikka ahtaastakin, katsomaan paikkakuntia, joissa Jumala on entisaikoina isiä herättänyt ja vetänyt tahtonsa tekemiseen. Ennenkuin me tiesimme niistä asioista mitään, on Jumala jo näillä paikkakunnilla kyynellähteitä avannut vuotamaan, koonnut ympärilleen opetuslapsilaumoja, valmistanut jaloja aseita itselleen ja herättänyt omiatuntoja. Täältä ovat säteet singahtaneet Suupohjaan asti ja sama armon tuli on siellä syttynyt. Siellä on nykyään - sanottakoon se Jumalan kunniaksi - paljon niitä, jotka pyytävät Jumalan tahtoa tehdä ja Jumalan eteen joutua. Näillä seuduilla uudistaa Jumala nyt työtänsä. Se on ihanaa, kun Herran työ syvenee, vaikka se onkin niin alhaista, mutta onhan siinä kunniaa kyllä, kun Kristus todistaa voimallansa omaksi työksensä ja oman tuntemisensa mukaan kutsuu lapseksensa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jumalalla on korkea tarkoitusperä syntisten suhteen. Hänen sydämensä on haljeta halusta saattaa meitä perillisiksinsä. Jos tätä vähänkin ajattelisimme ja laskisimme sydämellemme, niin voi kuinka kannattaisi jokaisen meistä antaa Jumalalle kunnia. Silloin kaatuvat epäluulot ja vastaväitteet, joilla on Herran kutsumusta vastustettu. Kenties joku ajattelee: "Kuka Jumalan sanan tekijänä pysyy, kuka kestää raskaat taistelut, kuka kärsii niin paljon menettää?" Mutta milloinkas on Aatami toista mieltä ollut ja perkele muuta kuin epäuskoa tyrkyttänyt. Se tekee jos minkälaisia esteitä, mutta Jeesus Kristus voittaa alaa ja Hänellä on valittuja täälläkin paljon. Ette mahda niin kovana elämän kaitaa tietä pitää, ettei Kristus voita, kun aukoo solmut, mitkä eteemme asettuvat. Terve järkikin jo opettaa ajattelemaan Jumalan teistä toisin kuin muuttumaton ihminen ajattelee.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

On paradoksi että me 'uskovaiset' olemme niin huonoja kristityn malleja ettei uskomaton meidän kauttamme usko.

Että uskoo, Jumalan on käytettävä kovempaa 'kalustoa'. Niin oli omalla kohdallani, niin on kai monilla.

On kyllä myös niitä aamuruskon lapsia joiden sieluun ensimmäiset valonsäteet ovat tuoleet toivon ja lupauksen yhtáikaa. Mutta. ovatko nämä 'enkeli-ihmisetkään parhaita työmiehiä Herran työssä. Kun ajattelee vaikkapa luostaria, niin jää monia kysymyksiä.

Minulle ovat kadun miehet, aivan puli-ukotkin osoittaneet lämpimintä ihmisyyttä. Myös auttavat ja hoivaavat lääkärit ja sairaalahenkilökunta ovat olleet monissa kohtaamisissa ruumiin, hengen ja sielun apuna.

Jeesuksen sanat profeetasta omalla maalla on koettu.

[Pena]

Suuri on kehoitus meilläkin, kaukaisilla, täältä taisteluihin kotia lähtiessämme. Voimme sanoa kotonaoleville, että Jumalan työtä täälläkin tehdään, ettei Herran sanan kuuliaisuus ole ollut turhaa täälläkään. Epäusko, suruttomuus ja Jumalan kieltäminen voittavat nykyaikana alaa, mutta Jumala voittaa myös. Kaikkia niitä, jotka tuntevat synnin raskaiden kahleiden painoa, on Jumala vetämässä Kristuksen tykö.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jääköön meille se mielihyvä Jumalan työstä ja toistemme tapaamisesta, kuin ennen apostoleille ystävistänsä. Kun he tulivat yhteen, niin he kertoivat toisllensa Jumalan työn edistymisestä. He näkivät Kristuksen siinä työssä, minkä Hän teki, ja Paavali sanoo iloitsevansa nähdessään monien lujan uskon Kristukseen. Jääkää, hyvät ystävät, sen Herran haltuun, joka meille on puhunut ja josta toivomme, että Hän vastakin puhuu. Jos jaksamme Jumalan sanaa sillä mielellä viljellä, kuin sitä viljeltävä on, kuuliaisina ja nöyrinä, niin Herra suostuu puhumaan, mitä sielu kaipaa. Hän ei kutsu eikä vedä ketään tappaakseen tiellä, vaan viedäkseen perille, ellemme tahallamme paneudu Häntä vastaan.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei ole tällä kertaa kokousta avaamassa se henkilö, jonka voimakkaita sanoja olemme tottuneet näissä tilaisuuksissa kuulemaan; hänen on täytynyt tällä kertaa jäädä pois. Arvattavasti me kaikki muistamme häntäkin rukouksissamme. Kun nyt minun täytyy esiintyä tässä tilaisuudessa, pyydän, että annatte anteeksi kaiken yksinkertaisuuden, heikkouden ja puutteellisuuden, mikä tässä saattaa tapahtua.
Pyydän johdattaa muistoonne apostoli Jaakobin sanat hänen lähetyskirjeensä 1:2-4: "Minun rakkaat veljeni, pitäkää sulana riemuna, koska te moninaisiin kiusauksiin joudutte, tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden, mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset."

Juho Malkamäki

[Pena]

Apostoli Jaakob ilmoittaa tässä veljillensä hyvin katkeraa asiaa. Hän ilmoittaa kärsimistä, joka on aina kaikkien ihmisten luonnolle ollut vastenmielistä, niin ennen kuin tänä päivänäkin. Ja vielä kummallisempaa on, että hän käskee pitämään sen sulana riemuna, kun kaikenlaisiin kärsimyksiin joutuu. Kuinka tämä on mahdollista ajatella? Kuinka voi riemuita siitä, että kärsimyksiä tulee osaksi, ja kun kärsimyksiin joutuu, kuinka jaksaa ottaa tästä syytä riemuun? Se on tässä lauseessa kärsimyksen alaisella virvoittava tieto, kun apostoli sanoo: "Teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden." Jumala panee ehdoksi ihmiselle kiusauksen, murheen ja ristin, jos mieli oppia, mitä Hän tahtoo, nimittäin uskon koettelemuksen. Kiusauksista sanoo Hän, että vaiva vaikuttaa kärsivällisyyden, että kärsivällisyydellä tulisi olemaan täydellinen työ.

Juho Malkamäki

[Pena]

Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

[Viisveisaaja]

Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

1992 käännös nyt on niin älä tee huorin muutettu öö älä tee aviorikosta, kaikki muu ookoo.
tai mua hermostutti kun näitä käännöksiä tuli Johanneksen eka luku miten ne käänsi sen aina väärin, Valkeus öö valo, siis joku mekaaninen juttu ja ties mitä en ole siinä tilassa että jaksaisin just nyt vastailla, mutta ihan pieleen taas, ei sen pitäsi mua harmittaa, vähän harmitta, mitta otan kantaa, kun aika rakas on tämä yhteisö.

[Viisveisaaja]

Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Hmm palkintoteologia.
En nyt ihan turvautuisi tuohon, enempi armoon?

Missä himpessä kaikki musiikki on?