Kirjoittaja Aihe: Iltahartaus 14.  (Luettu 75715 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34446
Vs: Iltahartaus 14.
« Vastaus #45 : 17.01.25 - klo:20:11 »
Auta minua palvelemaan tunkeilematta,
auttamaan toisia
nöyryyttämättä heitä.
Anna minun tulla tutuksi pohjalle asti
kaiken kanssa mikä on matalalla
ja mitätöntä
että huolehtisin siitä
mistä kukaan ei kanna huolta
ja oppisin odottamaan, kuuntelemaan
ja olemaan hiljaa.
Tee minusta pieni ja niin köyhä,
että toisetkin voisivat auttaa minua.

(Huub Oosterhuis)
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34446
Vs: Iltahartaus 14.
« Vastaus #46 : 18.01.25 - klo:18:37 »
Herra, en tiedä
mitä minun pitäisi pyytää.
Vain sinä tiedät, mitä tarvitsen.
Sinä rakastat minua paremmin
kuin itse osaan itseäni rakastaa.
Isä, anna lapsellesi sitä,
mistä hän ei edes tiedä,
miten sitä sinulta anoisi.
En uskalla edes pyytää.
Annan vain sinulle sydämeni
ja avaan sen sinulle

Katso hätääni, jota en edes itse tunne.

(Francois de Fénelon 1651-1715)
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34446
Vs: Iltahartaus 14.
« Vastaus #47 : 19.01.25 - klo:19:03 »
SV 35  Jos niin kuin lapsi itkeä


1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.

2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.

3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.

4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.

5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.

6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.

Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015

Galleria
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)