Vanha Testamentti kuvaa Jumalan kaiken antajana, niin hyvän kuin pahankin. Meillä on kristittyinä hänestä käsitys vain armollisena ja rakastavana. Kärsimyksestä ja pahuudesta syytämme syntiä ja perkelettä. Vaarana on kai kehittää jonkinlaista kaksijumalaista uskonnollisuutta. Nuorilla näyttää sellainen olevankin tyyliin: uskotsä Jeesukseen vai saatanaan?