Minäpä nyt sitten aloitan keskustelun Hesekielin kirjan kolmesta ensimmäisestä luvusta.
En ole visualisoinnin mestari enkä mekaanikan taituri ja pääni menee kerrassaan sekaisin Hesekielin ihmeellisestä ilmestyksestä. Mielikuvaksi jää jonkinlainen lentolaite jota ohjaavat hyvin merkilliset olennot.
Siitä tuli minulle aika pelottava vaikutelma. Ei ole vaikea uskoa, että Hesekiel todella kohtasi Jumalan kirkkauden. Tulin ensimmäisen luvun ansiosta vakuuttuneeksi, että lukemamme kirja ei ole mitään ihme höpöttäjän pätemistä muinaisessa Lähi-idässä vaan Hesekiel oli profeetta ja Herra puhui hänelle.
Panin merkille, että Hesekielille puhuva hahmo ei missään vaiheessa kysynyt, haluaako Hesekiel ottaa vastaan hänelle annettua tehtävää. Se tuli selvänä, ankarana käskynä:
”Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.” Olisiko "Täältä tulee traktori, trr-trr-trr!" mahtanut toimia..?

3:17-21 oli aika pysäyttävää tekstiä myös. Helposti ajattelee, että lähimmäisen synnit ovat hänen oma asiansa ja vain hän joutuu tekemään niistä tiliä Jumalalle, mutta näissä jakeissa on yhteisöllisempi näkökulma. Minusta se on ihan varteenotettava. (Voi tietysti huomauttaa, että tässähän puhutaan
vartijan vastuusta, mutta itse käsitän yleisen pappeuden kautta itsenikin veljeni vartijaksi…) Ei kristitty pese käsiään, kun lähimmäinen tekee pahaa toisille ja itselleen.