Kivaa ja erilaista vanhenemisen kokemusta on vuosina 2010-2011 foorumilla jaettu.
Nyt olen vanha. Nyt tiedän jo enemmän. Osa on perittyjen geenien aiheuttamaa, osa omien valintojen vaikuttamaa.
Unissa käyn nyt paljolti läpi elettyä elämääni. Tuo 63 vuoden iän ilo ja elämän riemu on haipunut , mutta se on jättänyt kyllä paljonkin 'kaivoni pohjalle. Kiitos paljon tämän körttifoorumin, jossa kirjoittamisen palo ja ilo syttyi. Onko jo sammumassa, ei ole suurtakaan väliä.
Nyt olen mielelläni luopunut monesta. Ei kiinnosta pätkääkään monet ennen kovin tärkeät jutut, omatkaan juttuni.
Matkalla olen muuttunut sekä sisällisesti että myös ulkoisesti, ja sen olen ottanut hyvillä mielin vastaan. Se juuri on mielestäni sitä kasvua kohti päämäärää.
Usko on ollut apu uskomattoman moniin asioihin. Ihmisyyteen, lähimmäisyyteen, suhteeseen puolisoon ja lapsiin ja ehkä myös omaan itseen.
Kaikki tämä on rikkautta, myös taakat jotka olen joutunut kantamaan. Heikko terveys on ollut minulla koko matkan, mutta olempa näinkin joukossa kestänyt, tuettuna . Kristus on ollut 40 vuotta hoitajani, lääkärini, hengenpelastajani.