No se hyvä puoli on vanhenemisessa, että voi alkaa valmistautumaan kuolemaan ja siihen suhtautuminen tulee selvittää itselleen.
Muutenkin vanhetessa muuttuu filosofisemmaksi, ainakin minä.
On kuitenkin tosiasia, että hirveän moni vanhus tekee itsemurhan.
Olli Valtonen piti siitä puheen Tuomasmessussa kerrran. En muista lukua, mutta iso määrä tai prosentti se on.
Kyllähän totuus on, että vanhus suljetaan johonkin laitokseen, jossa sitten vain odottaa kuolemaa.
Vaikka kait laitoksissakin on eroja?
No kristityllä ehkä vanheneminen on helpompaa, kun voi keskittyä hengellisiin asioihin, mutta jos ei niitä olisi, niin voisi olla kurjaa vanheneminen tai vanhuus.
Olen miettinyt tuota kun tietysti olen työssä joutunut pakosta miettimään, ja iloinnut siitä että omat vanhemmat pärjää niin hyvin ja saa olla yhdessä kotona. He käyvät nykyään yhtä mittaa perhehautaa kunnostamassa; ihan kuin harjoittelevat yhdessä lähtöä - sitä se minusta on, tämä uusi villitys.
Oma sairastunminen ja sen paheneminen on tietenkin pakottanut miettimään monet kerrat samaa, vaikka minulla oireinen aika ja oireeton aika vaihtelevatkin niin että terveenä unohdan mitään olleenkaan ja ihmettelen itseäni: Miten tuo terve ihminen istuu kotona? Miksi teen aina mitä huvittaaa? Olenko tämä vai tuo? Olenko ihan välinpitämätön ja vastuuton... haluaisin päästä samaan kuin
Sinun minä olen, oi Jumalani.
Myöhemmin on, aivan totta, tärskyistä kiitollinen. Pelkää vähemmän tulevaa, sillä mielikuva siitä on usko minua, aina pahempi kuin todellisuus milloinkaan. Ja hullaannuin siihen Teerstegenin ajatukseen jonka ymppäsin yhteen iltahartaussaitin kohtaan. Yksi mun psykoanalyytikkokaveri pitää minua masentuneena... miten selität että ei ei ei, on kaksi eri asiaa haluta pois elämästä ja haluta nähdä Jumala livenä.
Mutta totta on että moni vanhus on nimenomaan vakavasti masentunut, useistakin syistä, moni kipujen takia, huonon nukkumisen, aliravitsemuksen jo yksistään, ja yksinäisyyden, tietysti. Tuumailen usein, että tavallaan kuuluu hyvään ikäluokkaan sillä ns suuret ovat aina huolissaan siitä mikä koskee heitä itseään, ja nyt he ovat huolissaan vanhustenhuollosta. Ne ennätetään saada pystyyn ennen kuin juttu koskee itseä, muttei vielä ehditä säästösyistä purkaa... Vanhusten depressio on, totta, alidiagnosoitu ja huonosti hoidettu. Pidetään porukka hei toisistamme huolta, ja foorumi eläköön yli kuoleman rajan...
