Kiitoksia pohtimisen eväitä antaneista perustelluista kommenteista.
Painotettakoon nyt vielä, että kohdallani ei ole kyse kirkkohallituksen lausunnon sisällöstä (jota sitäkään en allekirjoita), vaan juuri niistä perusteista ja lähtökohdista, joihin se perustuu. Piispa Heikka osasi tuon niin hyvin selvittää Temen laittamassa linkissä, että minun ei kannata siihen enää tässä kajota.
Selvänä pidän sitä, ettei ns. täydellistä maanpäällistä kirkkoa ole olemassakaan, mutta tietty ero on siinä, hiertävätkö yksittäiset kannanotot vai niiden takana olevat perusperiaatteet. Ja tässä asiassa minua hiertää juuri perusperiaate, tukeutuminen etiikassa ajateltuun luonnonoikeuteen lähimmäisen rakkauden sijasta. Se on vaarallinen tie, koska nähdäkseni ainoa perusoikeus, joka sosiobiologisesti luonnosta on luettavissa, on vahvemman oikeus.
Nyt juuri olen valmis ajattelemaan, että kyseessä oli yksittäinen lipsahdus, mutta toisaalta mietityttää, sillä jotenkin luonnonoikeudellisen etiikan esiinpilkahtaminen tuntuu sopivan hyvin yhteen monen muun yhteiskunnallisen ilmapiirin koventumista ilmentävän ilmiön kanssa.
Heikon, sairaan, poikkeavan, epätäydellisen, langennneen osa huolestuttaa, jos kirkkokaan ei heidän rinnallaan enää seiso edes periaatteessa.
Luonnonoikeudellisestihan voidaan hyvin perustella esimerkiksi, että on luonnon "tahto", että toiset syntyvät köyhiksi ja toiset rikkaiksi, ja on luonnonjärjestyksen vastaista yrittää tuota mitenkään muuttaa, mitä nyt tietysti rikkauden tulee olla armeliaita ja jakaa almuja liiastaan. Hyväntekeväisyyttä on suotavaa harjoittaa, mutta luonnon "valintaan" ei saa puuttua.