Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut Pena tänään kello 12:56 »
Hilja Riipistä voi pitää isänmaallisuuden irvikuvana. Kenties hän oli myös herännäisyyden irvikuva. Onkohan siitä puolesta hänen persoonallisuuttaan jäänyt todisteita?
2
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut luterilainen tänään kello 12:45 »
Valokuva kertoo :  IKLn naiset tekemässä natsitervehdyksen Hilja Riipiselle<.

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:25998#image

Tuota voi sanoa ääri-isänmaallisuudeksikin.  Eipä silti, muistan isäni kertoneen kuuluneensa myös IKLään. Se oli luonnollinen jatkumo suojeluskuntalaiselle. Samoin poliisikoulukin.  :017:
Hurja Hilja kannatti eugeniikkaa ja katsoi, että ”henkisesti tahi ruumiillisesti rappiolla olevat eivät kelpaa tulevien sukujen perustajiksi”. Riipinen näki maailman taistelutantereena, jossa vastakkain olivat ”yleismaailmallisuususko neuvostojuutalais-moskovalais-merkeissä” ja ”patriotismi-isänmaallisuus”. Juutalaisia hän piti ahneina, rikkaina, isänmaattomina kiskureina.

"Valitsemisen ja sovittelemisen varaa ei ole. Suurissa asioissa sitä ei ole. … Valkoinen ja punainen ovat toisistaan yhtä kaukana kuin itä lännestä. Löytyy vain yksi ratkaisu: toisen on tuhottava toinen." — Riipisen puhe Vaasassa 1920-luvun alussa.

Jälkipolville Hilja Riipinen elää Hurja-Hiljan hahmona Kaj Chydeniuksen ja Arvo Salon Lapualaisoopperassa ja rovastinrouva Ellen Salpakarin esikuvana Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla.
3
Seuratupa / Vs: Aamuhartaus 20
« Uusin viesti kirjoittanut Pena tänään kello 07:43 »
Opetuslasten elämä oli yhtämittaista parannuksentekoa siitä hetkestä asti, jona Jumala sai Johanneksen saarnan kautta niiden omattunnot heräämään, niiden kuoleman hetkeen asti. Samoin on joka ainoan meidänkin elämämme, jotka olemme koettaneet ruveta seuraamaan Herran kutsumusta, parannuksentekoa siihen hetkeen asti, jolloin saamme laskea matkasauvamme kädestämme ja ummistaa silmämme viimeiseen uneen. Ei se niin ole, että toisena päivänä teemme parannusta, toisena ei, että toisena päivänä olisimme likempänä Jumalaa, toisena kauempana. Jos niin olisi, silloin katkeaisi parannuksentekomme ja me möisimme itsemme maailmalle ja menisimme sen puolelle.

Vilhelmi Malmivaara
4
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi eilen kello 19:38 »
Sitähä miekii tarkotin. Ois pitänt laittaa yltiö-isanmaallisuus  .

Hyö olliit tietyl laill yllytettyi noihi elkeisii. Isse ei saant ajatella ! Mie olen vapauuven asial, lähes kaikess.
5
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut Pena eilen kello 19:20 »
Minä en pidä sellaista aitona isänmaallisuutena, joka katsoo isänmaan kuuluvan vai osalle kansalaisistaan. Isänmaallisuuden tulisi olla yhtenäisyyden eikä hajottamisen asialla.
6
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi eilen kello 19:01 »
Valokuva kertoo :  IKLn naiset tekemässä natsitervehdyksen Hilja Riipiselle<.

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:25998#image

Tuota voi sanoa ääri-isänmaallisuudeksikin.  Eipä silti, muistan isäni kertoneen kuuluneensa myös IKLään. Se oli luonnollinen jatkumo suojeluskuntalaiselle. Samoin poliisikoulukin.  :017:
7
Yleinen keskustelu / Vs: Wanha kevyt 67
« Uusin viesti kirjoittanut 1944 eilen kello 16:19 »
 :039:
8
Seuratupa / Vs: Körttiläisyys on isänmaallisuutta
« Uusin viesti kirjoittanut luterilainen eilen kello 15:57 »
Elias Simojoki teki miehen työn Koirinojan lahdella Talvisodassa päästäessään kituvan sotahevosen kärsimyksistään. Iivana sitten ampui Simojoen siihen samaan paikkaan.
Myös Lapuan lotta, Hurja-Hiljana tunnettu Hilja Riipinen (1883-1966) oli körttiläinen, raittiusnainen, kieltolain kannattaja, isänmaallinen värikäs henkilö, joka oli muun muassa opettaja, lotta, poliitikko, kasvattaja, naisasianainen ja paljon muutakin. Hilja Riipinen oli lapuanliikkeen jäsen, kokoomuksen ja isänmaallisen Kansaliikkeen kansanedustaja, joka vihasi kommunismia ja sosialismia.

Syksyllä 1917 Lapuan kirkkoherra Wilhelmi Malmivaara pyysi Hilja Riipisen johtaman Lapuan naisyhdistyksen järjestämään Lapuan naisille saniteettikurssit, koska Malmivaaran mukaan “suuria tapauksia saattaa olla tulossa”. Kurssit järjestettiin kunnanlääkäri Herman Tiitisen johdolla, josta sitten tuli Suomen valkoisen vapausarmeijan ylilääkäri. Lapuan naisyhdistys taas oli eräänlainen lottien esiaste, ja se koordinoi naisten toimintaa vapaussodan aikana.

Hilja Riipistä pidetään Lotta Svärd-järjestön pääideologina, jolla oli merkittävä vaikutus järjestön syntyyn ja aatemaailmaan. Hän päätoimitti Lotta Svärd-lehteä, kuului järjestön keskusjohtokuntaan ja johti sen Etelä-Pohjanmaan piiriä. Hurja-Hilja oli Lotta Svärdin johtoportaan puhtaimpia idealisteja, josta voidaan sanoa, miten Lotta Svärdin uskonnollis-isänmaallinen perusvire juuri hänessä henkilöityi ja pysyi loppuun asti vahvana.

Vapaussodasta tuli Hilja Riipisen elämässä se ratkaiseva tekijä marxilaisuuden vastustamisesta, josta tuli hänen elämänsä tärkeimpiä ohjenuoria pääsiäisen 1918 jälkeen, jolloin rintamantakaiselle Lapualle tuli todisteita punaisesta terrorista ja punakaartilaisten julmuuksista “Ei löydy saastaisempaa eikä kauheampaa kuin punainen peto ihmishahmossa”.

Vapaussodan jälkeen siveellisyysvaliokunnan päätavoitteena oli saada ryssänmorsiamet pysymään kotonaan, jotteivät he olisi levittäneet haureutta valkoisten sotilaiden keskuuteen. Siveellisyysasat huolettivat Hilja Riipistä kauan vapaussodan jälkeenkin, ja hän kirjoitti sotilasjohdolle Helsinkiin huolestuneena vaaroista, jotka nuoria miehiä kasarmien liepeillä vaanivat, so alkoholinkaupustelijoita ja huonomaineisia naisia. Etupäässä siveellisyysasioita käsitteli Hilja Riipiseltä v.1925 ilmestynyt kasvatusopillinen kirja “Seitsemän kirjettä nuorelle sisarelle”.

Lähteet

Kaarle Sulamaa: Hilja Riipinen-Lapuan lotta

Hilja Riipinen https://fi.wikipedia.org/wiki/Hilja_Riipinen
9
Yleinen keskustelu / Vs: Nyt, osa 31
« Uusin viesti kirjoittanut vn eilen kello 15:25 »
Nonni, ajattelen että nyt meikämannella alkoi kesä, parista puutteesta huolimatta.
Eli eka ruohonleikkuu tehtynä ja eka iltapäiväkahvihetki takaterassilla.
Ne puutteet, kuten toisaalla totesin, hellepäivää ei vielä ole ollut, ja en ole käen kukkumista
vielä kuullut, mutta oma vika kun en ole hakeutunut taajaman ulkopuolelle metsäpoluille
kuulolle. Kotimökin pihaan on viime vuosina kuulunut, jospa lähipäivinä siellä.
10
Yleinen keskustelu / Vs: Wanha kevyt 67
« Uusin viesti kirjoittanut vn eilen kello 15:16 »
Juu, ei ole keväät samanlaisia, muistaakseni viime vuonna täällä ekat helteet oli huhtikuussa,
nyt ei ole vielä ollut ensimmäistäkään hellepäivää.
Puoliso tuossa valitti ettei kukkapenkissä kasvu edisty, totesin että on ollut jatkuvasti
pakkasöitä...odotellaan rauhassa...hän on minua sukkelampi edestakaisissa liikkeissä ja
toiminnoissa....vähän sama kuin ammoisina aikoina työkaveri totesi ettei kannata esimiehen
pyyntöä heti noudattaa kun yleensä heti kohta tuli perään peruutus ja muutos asiaan.  :023:
Sivuja: [1] 2 3 ... 10