Sateenkaaren maahan saattelen
lauluin
hellin hyväilyin
pienen piikkitakkiystäväni
Älä pelkää!
Niin puhdas, pehmeä
on hiekka tiellä
vesi raikas
missä siilit juoksee siellä.
Sen kirkas tähtien vyö
valaisee,
lämmin aina on
sateenkaaren maa
missä siilit juoksee siellä.
....................
Rakas pikku Magnus lähti luotaani. MAagnus on ainoa siili joka koskaan on purrut minua, mutta Magnus puri mennen tullen , paitsi eläinlääkärillä, jossa se juoksi kiljuen karkuun lääkäriä ja kiipesi paidankauluksesta sisään ja ilmeisesti rrrrrrakassssti minua suuresti. Magnus oli ainoa M-poikueen pureva siili, mutta eli pidempään kuin kolme sisarustaan.
Magnus kuoli yöllä kello neljä, kun hetkeksi poikkesin sen luota, se oli vielä lämmin ja liikahteli kun otin sen syliini. Magnus oli jo sairas, mutta sai lähteä kotoa, kivut hoidettiin lääkityksellä eikä sen tarvinnut viimeisinä hetkinään kokea vierasta kylmää toimenpidepöytää, vieraita hajuja vieraita ääniä.
