Luulisin että rukous on tehnyt minut pikkaisen viisaammaksi.
Rukous ja hiljentyminen, syventyminen rukoukseen vaatii ihmiseltä aika ponnistuksia, vaikka ei ponnistelua, mutta mennä rukoukseen ainakin tahtoa ja tekoa, jotka kumpikaan ei kuulu herännäisyyteen.
Rukoukseen syventyessä ja ollessa minä ainakin mietin ja puhun Isällemme taivaassa.
Välillä olen hiljaa ja odotan, että joku viisaus ylähäältä tulisi asioihin joita rukouksessa vuodatan Iälle taivaassa, siellä taitaa olla kaksi isää jo.
Siinä mietiskelyssä viisaus kasvaa ja tulee ylhäältä.
Miljoona asiaa näen erilailla oltuani rukouksessa ja syventyessäni siinä.
Rukouksesta puhutaan minusta vähän.
Minusta on outoa, kun primitiivisin heimo poissa muusta ns, sivilisaatiosta palvoo ja rukoilee jotain. Eläimet ulvoo ja kaikki luomakunta taitanee tietää mitä rukous on.
No homosapiens, suomeksi viisas ihminen ei ehkä tiedä, vaikka tietää, mutta kapinoi itsessään olevaa totuutta vastaan.
Olisi kiva kuulla muiden rukouselämästä.
Islamisteilla se on erikoista kellon ympärillä pyörimistä.
Mäkihyppääjillä mielikuvaharjoitusta.