Kiitos 1944 ymmärryksestä. Loin allegoriaa, se helpottaa kertomista. Kaikki ei siitä tykkää tai ymmärrä.
Nyt kerron suorin sanoin ettei minulla ole oikeastaan koskaan ollut ura-suunnitelmaa. Olen antanut elämän viedä.
Oli kyllä ihmisiä jotka tuuppivat minua kohti näyttelijän uraa. Valmisteluja suoritinkin, mutta sitten tapasin elämäni miehen. Tässä sitä ollaan samassa huushollissa edelleen.
Matilla oli ammatti opiskeltuna ja me
saimme lapset hyvin pian. Sitten Matin kunnianhimolla rakennettiin taloja ja mökkejä. Minä menin aina sinne minne Mattikin. Olin ikäänkuin kone kauko-ohjauksessa. ( Lentokonevertaus onkin meillä sopiva ! ) Savuvana vain jäi jäljelle.
En aluksi ymmärtänyt että elämäni on alusta asti ollut johdatuksessa. Nyt näen selvemmin kuinka aina kaikki on järjestynyt. Työpaikat, asunnot, ruoka pöytään ja lasten elämät. Kaikessa on siunattu !
Sairaudetkin koen siunaukseksi. Nyt on hyvä ' kehua' kun uusilla silmälaseilla näen paljon paremmin, eivätkä kivutkaan ole kovat nivelissä.
Paljon on kaikkea ollut, paljon olen saanut, mutta paljon olen vapaaehtoisesti luovuttanutkin. Liikaa painolastia en huoli.
Uraa en saanut, mutta täyden elämän sain. Työtä tein leipäni eteen, mutta kunnianhimoakin olen saanut maistaa nyt viime kuukausina. Kilpailuhenkikin löytyi kun pääsin muistipelien pariin.
