Noista sakramenteista ja Jumalanpalveluksesta piti.
Siis mua niinku ihmetyttää kun en ikinä ole päässyt sisään siihen jumalanpalvelukseen.
Minusta se on teatteria ja sellaista outoa mystiikkaa, että se menee ohi ja aiemmin sai mut pikkasen vihaiseksikin.
En voi ymmärtää niitä pappeja niissä hameissa ja mitä alpakoita tai mitä ne onkin päällä pitämässä jumalanpalvelusta. Se on sellaista teatraalista ja hierarkista, että oudoksun kyllä.
Se aitous on muutenkin sellainen mkä mietityttää jumalanpalveluksessa..
Jos mennään kaavoja läpi joka Sunnuntai, niin onko siinä vaara, että se menee rutiinilla ilman sen syvemmin keskittymistä itse asiaan?
Olen sitä mieltä, että jumalanpalveluksissa pääasia on muotojen ymmärtäminen eikä niiden tarkka seuraaminen. Messu on suurelta osiltaan minusta rukousta. Siitä löytyy kaikki ne elementit jotka lujittavat uskoamme kolmiyhteiseen Jumalaan.
Uskonnollinen kokemus on aina luonteeltaan mystinen. Mystisyys ei tarkoita jotain epämääräistä, epäselvää tai hämärää, vaan lausumatonta. Se on salaisuus, jonka voi kokea ja tulla siitä osalliseksi. Näin ei tietenkään käy, jos siihen suhtautuu jo alunperin kielteisesti. Silloin jumalanpalvelus koetaan - niinkuin olen monien suusta kuullut - muotomenoksi.
Väitän, että vapaiden suuntienkin tilaisuudet ovat tarkasti kaavoihin sidottuja, joista ei voi poiketa ilman, että siihen puututaan. Ovatko körttiseuratkaan vapaita kaavoista? Eivat ole, eikä niin pidä ollakaan. Perinteet, totuttu tapa sekä oikea asenne antavat körttiseuroihin sen tunteen, jota on tultu seuroista hakemaan. Seuravieras lähtee pois seuroista Jumalan Sanan ja Siionin Virsien ravitsemana, jaksaakseen taas jatkaa arjen keskellä.
Uskonnollinen kieli on luonteeltaan kokemuksen kieltä. Kokemuksellisuudesta ei kuitenkaan saa tulla kokonaisvaltaista, eikä vain ihmisen sielunelämää ravistelevaa. Kokemukset ja tunteet tulevat ja menevät. Uskon ja toivon, ettei tällaisesta vaarasta körttiläisyydessä ole pelkoa.
Jumalan Sana on ja pysyy. Saakoon se lohduttaa ja antaa sille kuuluvan aseman sydämissämme. Siunataan Jumalan Sanan vartijoita ja rukoillaan itsellemme palavuutta ja armon osallisuutta.
Anna seurakunnallesi Hengen päivä palava.
Muista huudot hurskastesi.
Aika nyt on vakava.
Pue piispat, vartijat.
Herran kansan kaitsijat Voimallasi taivahasta.
Estä Suomi hukkumasta
(SV 193 jae 3)
-----------------------------------------------------
LITURGIA ON HUIPPU, JOTA KOHTI KIRKON TYÖ SUUNTAUTUU, JA SAMALLA LÄHDE, JOSTA KAIKKI SEN VOIMA PULPPUAA (Teologian tohtori Heikki Kotila)