Aamuhartaus 25

[Riitta-mummi]

Meillähän oli foorumillakin tämän Juhon täyskaima, juhoma.Hän oli se mukavan tuntuinen ihminen joka kertoi minulle Juhannusjuuston reseptin: Otetaan 20 ltr maitoa... ja siitä alkaa Punaisen heran valmistus, hänen juhannusherkkunsa.

Hän on odottamassa kuolleiden ylösnousua, ollut jo vuosia.

[Pena]

Ja sellaisista kokoukseen saapuvista on apua ja tukea toisillensa. Ne käyttävät nämä valoisat illat Jumalan sanan harjoitukseen; ne kehittävät veisuutaitoansa; ne palvelevat sanan harjoituksissa Jumalaa ja lähimmäistänsä. Ne harjoittavat kärsivällisyyttä, kärsivät kiusauksissa yhdessä ja tukevat toisiaan koettelemuksissa, ja siinä kärsivällisyydessä, kiusauksessa ja koettelemuksessa pysyy eleillä elävä toivo, joka ei anna häpeään tulla. Vaikka kuinkakin ahtaalle joutuisimme, niin voimme siten Herran armon tukemina ahtaiden aikojen läpi toivoa valoisaa tulevaisuutta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja koska täällä on monelta taholta ihmisiä niin paljon, toivomme, että tämän heikon puheen jälkeen tänä päivänä puhuisivat muut elävämpiä ja enemmän sydämiin käypiä sanoja, niin että jäisi meille jotakin kotiin vietäväksi sinne jääneille. Kumminkin on sillä mielellä kokoonnuttu, kun on jotakin tarvetta, jotakin kipua. Ei ole tyydytty siihen omaan, mitä itsestänsä löytää, vaan sydämemme kaipaavat Jumalan sanasta ravintoa. Herra vahvistakoon ja uudistakoon armotyönsä meissä tänäkin päivänä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Lihallinen ja suruton ihminen ei tiedä, kun se ei tunne itseänsä, mitä hänen lihassansa asuu. Mutta itse kunkin on hyvin helppo se huomata, jos katselee apostolien kirjeitä, mitä ne kirjoittavat, jotka ovat kääntyneet ja ottaneet vastaan Kristuksen. Ne puhuvat siitä hyvin selvästi. Apostoli Pietari sanoo sielunvihollista kiljuvaksi jalopeuraksi, joka koettaa saada meitä niellyksi. Mutta hän toivoo, että Jumala, joka on kerran hänet voittanut, on väkevämpi kuin saatana, maailma ja oma liha. Ja sama apostoli teroittaa aina uudestaan ja uudestaan sitä, ettei saisi pitää halpana sitä kallista lunastuksen työtä, minkä Kristus on meidän hyväksemme tehnyt, eikä sitä työtä, mitä Jumala meissä on tehnyt ja aina pyytää tehdä. Sillä Hän ei tarkoita yhtään sen vähempää, kuin että saisi antaa meille elämän kruunun.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Moni ei ollenkaan ymmärrä, eihaluakaan oppia ymmärtämään sistä tässä puhutaan.

Luulevat että jos ottaa vastaa Kristuksen, pitää panna pois kaikki kaunis, hauska, viihdyttävä.  Että elämä on sen jälkeen yhtä jeesustalua ja hartaudenharjoitusta.

Se on valintakysymys. Minulle kaiken yllämäinitun hauskan ja kiinostavan sijalle tuli jotakin paljon kauniimpaa ja rikkaampa, puhumattakaan kiinostamapaa kuin entisessä uskosta mitään tietömättömässä elämässä.

Voi toki elää jatkuvassa hartaudenharjoituksessa hän, jolle se on varattu Jumalalta.
Voi elää ihmisenä ihmisten joukossa, harrastaa, lukea ja katsoa kaikkea mikä kiinnostaa. Silla erotksella, että nyt näkee !

Synti, ja sen peuttävä armo, joka on Kristus tulee tutuksi.
Valinta on sinun !

[Pena]

Luulevat että jos ottaa vastaa Kristuksen, pitää panna pois kaikki kaunis, hauska, viihdyttävä.  Että elämä on sen jälkeen yhtä jeesustalua ja hartaudenharjoitusta.

Jeesuksen seuraaminen ei totisesti saa olla sillä kiljuvalla jalopeuralla ratsastamista ja kaiken kauniin ja hyvän torjumista.

[Riitta-mummi]

No niin, jos on saanut sellaiset eväät, että kaikki on kuivaa, kovaa ja karua, niin kai se karjuvalle jalopeuralle sopii. Sitä ikäväähän se aina toivoo.   

[Pena]

Ja kun tämä totuus pääsee puhumaan meidän tunnoillemme elävää kieltä siitä, mitä Kristus on tehnyt ja tekee vielä, niin ei ylpeä luonto pääse mitään tuntemaan omaksi ansiokseen ja omaksi teoksensa. Ihminen huomaa itsensä niin tyhjäksi, ettei hänestä mitään hyvää löydy, ja omat uhrauksensa niin pieniksi siihen verraten, mitä itse on Herralta saanut.

Juho Malkamäki

[Pena]

Apostoli Paavali sanoo, että kristitty on velassa. Ja hän jääkin velalliseksi. Ja mitä uhrauksia hän toisia kohtaan tekee, on se aina sen omasta mielestä kovin vähän. Ja niin on asia vielä viimeisenä päivänäkin. Kyllä siellä tulee fariseuksia, jotka huutavat silloin, mitä he ovat tehneet ja aikaan saaneet - niin ja niin me olemme sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimessäsi monta väkevää työtä tehneet. Ne raukat ovat joutuneet vasemmalle puolelle, ja tietysti joutuvat siitä syyttämään Herraa, joka on asettanut heidät väärälle puolelle. Niin, hyvät ihmiset! Herraa he syyttävät helvetissä kohtalostansa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Toisin kuitenkin tekevät ne toiset. Ne eivät näe täällä tehneensä mitään hyvää, kun Herra niille luettelee niiden teot. Ne eivät tunne ollenkaan tehneensä sitä, mitä heidän olisi tullut tehdä. Sellaiseksi muuttuu niiden ajatukset itsestään, jotka ovat velanalaisia. Sellaisella ihmisellä on puutoksia joka taholla, ei sillä ole mitään muuta kuin niitä, ei mitään tekoja eikä ansioita. Ei ole mitään muuta näytettävänä Herran edessä, kun Hän sitä tutkii.

Juho Malkamäki

[Pena]

Teillä voi olla vielä paljon päiviä jäljellä - minulla on enää hyvin vähän. Mutta onhan meillä se tieto, että jos me Herralle elämme, me Herralle kuolemmekin ja niin me olemme Herran omat. Siinä toivossa tämän suuren kansanjoukon kanssa pyytäisin minäkin niinkuin te kaikki muutkin sulkeutua sen Herran armohelmaan, jonka sydän halkee leupeudesta saadaksensa omaksensa jokaisen lunastettunsa ja saadaksensa antaa kruunun kaikille. Pyydetään siinä toivossa täällä tämä loppumatka jatkaa, että saataisiin sen Herran rakkautta ja hellää sydäntä nauttia, sitä voimana ja elämänä täällä pitää.

Juho Malkamäki

[Pena]

Minullakin on ollut onni olla kaikissa näissä juhlissa, joista tämä on kahdeskymmenesviides*. Aina olen sieltä palannut kehoitetulla mielellä, vaikka ei siellä ole koskaan lihallista mieltä tyydytetty, eikä sille ravintoa annettu, vaan aina painettu alas, niinkuin nytkin on kuultu, ja sinne on Herra tullut puhuttelemaan ahdistettuja sydämiä.

Juho Malkamäki

*nähtävästi 1917 Lapuan Karhumäki

[Pena]

Tarkastakaamme vähän kuningas Daavidia, jolla oli niin äärettömän rikkaat elämänvaiheet. Kuinka suuren ahdistuksen alaiseksi hän joutui silloin, kun kuningas Saul ajoi häntä takaa ja kaikellansa meinasi hänet tappaa säälimättä, vaikka hän oli jo silloin voideltu, Herran voideltu Israelin kuningas. Se pakomatka, mikä hänen eteensä silloin tuli, oli hyvin kamala. Jos nyt pysähtyisimme siinä erääseen kohtaan, joka löytyy 1. Samuelin kirjan 22. luvusta.
Daavid pakeni Saulin vihaa ja pysähtyi Adullamin luolaan. Siinä paikassa, josta hän sinne tuli, oli hän joutunut kovan epäuskon alle, niin että hän oli tehnyt itsensä tyhmäksi pelastaakseen henkensä. Ja sen paikan hallitsija sanoikin: "Mitä te tuota hullua toitte minun eteeni, niinkuin ei meillä hulluja jo olisi kylliksi?" Mutta minä luulen, että meillä on jotain opittavaa tästä. Sinne luolaan asettui hänen heimolaisiansa ym niin että niitä oli siellä neljä sataa. Niistä kerrotaan, että kaikki ne, jotka seurasivat Daavidia Adullamin luolaan, olivat vaivassa ja velassa. Ne olivat velkaista joukkoa, itseensä tyytymättömiä. Mutta sanotaan: "Hän oli heillä päämiehenä." Kun hän oli vaivattu itse, niin hän osasi niitä toisia lohduttaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Nyt on puhuttu siitä, mitä hyötyä vaiva ja murhe tuottaa. Daavid oli Vanhan testamentin miehistä kaikkein enin Kristuksen esikuva. Ja Kristus on niiden päämies, jotka ovat vaivassa ja velassa. Velkaisella ihmisellä eivät ole helpot päivät, varsinkaan, jos ei ole varaa maksaa. Mitä on sitten hyötyä tuosta vaivan ja velan alaisesta tilasta? Kokemuksesta on tullut huomaamaan, että missä on vaivan- ja velanalainen isä, vaivan- ja velanalainen äiti, siellä on aina Kristus ollut niiden päämiehenä. ja tiedättekö, mitä hedelmää ne ovat tuottaneet? Siellä ovat niiden lapset pysyneet siinä hengessä ja mielessä, mihin vanhemmat ovat niitä tarkoittaneet. Kaikkia ennen on tämä vaivan- ja velanalainen tila paras side pitämään perheen jäseniä koossa. Se on niin nuoriin käypää, kun vanhemmat vaivan ja velan alta niille puhuvat eivätkä ole korkeammalla kuin hekään. - Ja jos tämä kansa pysyy vaivan ja velan alla, niin Kristus on sen päämiehenä, eikä se kansa koskaan sorru.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kuulkaa, se on tämän opistonkin tarkoitus, että saisi tehdä nuoret vaivan- ja velanalaisiksi. Tänne tulee hyvin monta, joiden vaiva ja velka on hyvin vähäinen. Mutta kun he ovat täällä olleet jonkun aikaa, niin niiden vaiva ja velka suurenee. Ne huomaavat, että sinä lyhyenä aikana, minkä ovat eläneet, on tehty velkaa. Se alkaa niitä painaa. Ja voi erinomaista, minkä lohdutuksen ne saavat siitä, kun niille sanotaan, että Kristus on niiden päämiehenä.

Juho Malkamäki