Aamuhartaus 25

[Pena]

Näillä kentillä olemme mekin saaneet olla mukana, kun on veisattu kiitosvirttä Herralle siitä, että on ihmeellisellä johdatuksella päästy Punaisen meren ylitse. Enpä minä tedä herttaisempaa aikaa elämässäni kuin se oli. Enkä minä tiedä, missä olisi suurempia Jumalan armotöitä tapahtunut kuin täällä, näillä kentillä. Sentähden paikka missä seisomme, on pyhä maa.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Totta on että heränneen kansan Juhlakentillä olen minäkin saanut kokea sellaista erikoista Jumalan kansan 'egyptin vankeudesta pääsyn' hiljaista riemua ja yhteisöllisyyttä, jota  ainoastaan niillä seurakentillä koetaan.

On suurta juhlaa kun on kauan taivallettu synnin poluilla, ja sitten ollaan samanlaisten armonkerjäläisten sakissa veisaamassa ja hiljaa rukoilemassa. Ja kun kansaa on paljon ympärillä, ilahtuu sydän ja sielu kiittämään Herraa Kristusta kaikesta armosta joka on osaksemme tullut. Ja se on maksanut Hänen henkensä.
Kiitollisuus ja yhteinen matkariemu täyttää hiljaisella hyminällä Juhlakansan.

[Pena]

Mutta on kasvanut uusi kansa. On äärettömän paljon sitä nuorisoa, joka ei ollenkaan tiedä niistä Jumalan suurista ihmetöistä. Eivät ne ole itsessänsä saaneet sitä kokea, mitä Jumala on heidän vanhemillensa tehnyt. Niin oli Israelissakin. Oli matkalla syntyneitä paljon ja yhä syntyi ja kasvoi. Vanhemmat koettivat kertoa heille Jumalan suurista ihmeteoista, kun heidät Punaisen meren yli toi. Mutta se ei ollut sen arvoista kuin jos he itse olisivat nähneet Jumalan teot. Ja, kuulkaa, nämä olivat kaikkein alttiimpia ottamaan pakanain jumalanpalveluksen omakseen. Ja niin on vieläkin. Mutta sitä ei Herra suvaitse. Raja pitää olla. Israelin joukko ei saa yhtyä pakanain tapoihin, ei sen menoihin. Säälittää, kun näkee, kuinka täällä on äärettömästi nuoriso kääntynyt mailman epäjumaliin. Se on tuntunut mitä ikävimmältä.
Mutta minkätähden nyt on niin elävää toivoa siitä, että Herra ne palauttaa? Kun elävä sana oikein koskettaa läheltä, niin silloin syntyy toivo, että kyllä Herra ne vielä takaisin tuo, kyllä Hän vielä niitäkin herättää.

Juho Malkamäki

[Leena]

Totta on että heränneen kansan Juhlakentillä olen minäkin saanut kokea sellaista erikoista Jumalan kansan 'egyptin vankeudesta pääsyn' hiljaista riemua ja yhteisöllisyyttä, jota  ainoastaan niillä seurakentillä koetaan.

On suurta juhlaa kun on kauan taivallettu synnin poluilla, ja sitten ollaan samanlaisten armonkerjäläisten sakissa veisaamassa ja hiljaa rukoilemassa. Ja kun kansaa on paljon ympärillä, ilahtuu sydän ja sielu kiittämään Herraa Kristusta kaikesta armosta joka on osaksemme tullut. Ja se on maksanut Hänen henkensä.
Kiitollisuus ja yhteinen matkariemu täyttää hiljaisella hyminällä Juhlakansan.

Siitä on paljon kuultu,  kaikilla ei ole täällä kotiaan,  eikä Jumala ketään johoorata,  ei Punaisen Meren yli eikä erämaassa.  Meidän tulee kuitenkin "kiittää joka tilassa"  tänäkin aamuna,  jona  en apua saa,  jona  olen yhä sokeampi,  jona    valmistaudun viemään rakkaita lemmikkejäni lopetettaviksi ja sitten ehkä Jumalan armoa rukoillen, lähden itse. 

Herra siunatkoon teitä,  ja varjelkoon teitä,  herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen
herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne te hyvät astiat ja antakoon teille rauhansa.

[Pena]

Meilläkin on siellä ne taistelut. Siellä on niin äärettömän suuri nuorisojoukko, joka pyrkii myöskin Kaanaanmaata kohden, joka koettaisi pysytellä pois maailman epäjumalista, ja on näennäisesti ehkä likempänä kuin tämä nuoriso täällä. Näennäisesti, sanon. En minä tohdi sanoa varmaan, että ne ovat vielä syventyneet, mutta on siinä sittenkin jotain enemmän. Ne kunnioittavat kuitenkin vanhempiansa ulkoasun suhteen. Niillä on kunnioituksen tunto, etteivät ne kehtaa toisellaisiksi itseänsä tehdä. Ja kuulkaa: tämä estää niitä paljon maailman epäjumalia hyväilemästä. Ne on sen kautta ikäänkuin rajoitettu, niillä on vähemmän kiusauksia uupua.

Juho Malkamäki

[Pena]

...  en apua saa ...  olen yhä sokeampi, ... valmistaudun viemään rakkaita lemmikkejäni lopetettaviksi ...

Olen surusta lähes sanaton. Herra sinuakin siunatkoon!

[Riitta-mummi]

Rukouksin muistan.

Säälin tilannettasi, mutta sääli ei tässä auta. Mistä olet apua hakenut ? Kuka ei auta ?

[Pena]

Mutta siinä toivossa me eroamme, että Jumalan suurena päivänä saamme kohdata paljon, paljon niitä, joiden suhteen toivo näyttää turhalta. Me emme enää kaikki tapaa ruumiillisesti toisiamme, nämä juhlat ovat monelle viimeiset täällä maan päällä. Mutta jos Herran sanalle annamme kunnian, niin se vie sitä tietä, mikä oikeaksi kutsutaan. Ja siinä toivossa, ystävät, eroamme, että kerran tapaamme toisemme siellä Karitsan häissä. Ja se ei ole mahdotonta, jos vaan jaksamme antaa Jumalan särkeä ne epäjumalat, ne maalliset himot, joista täällä on paljon puhuttu.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Lestadiolaisten kuolinilmoitsissa oli ennen: Jälleennäkemisen ihanassa uskossa.

Körtit ehkä sanoisivar... toivossa.

Tämä meiltä enimmiltään salattu asia ei ole tiedon asia, vaan  uskon.

[Pena]

Ihmissielusta taistelee kaksi valtakuntaa, ja kiire näyttää olevan molemmilla. Näyttää olevan kiire perkeleellä ja näyttää olevan kiire Jumalalla. Nyt näyttää olevan erikoisempi Jumalan etsikkoaika. Niinhän on, ettemme näille juhlillekaan ole tulleet itse, vaan Jumalan armohenki on ollut meitä tänne vetämässä. Olettehan te Herraa etsimässä ja Herran tykö rientämässä?
Minä olen ollut tällaislla juhlilla hyvin usein. Mutta ei ole ensimmäisenä iltana vielä koskaan ollut näin paljon kansaa koolla kuin on nyt. Se on todistuksena siitä, että Herra etsii, että Herralla on kiire. - Mutta vihollinen on myös hätäisenä. Kyllä se on täälläkin läsnä. Ja meillä ei ole sitä vastaan muuta kuin Jumalan sana. Sehän on meille annettu aseeksi. Ja kun sitä asetta käytämme, niin vihollinen pakenee.

Juho Malkamäki

[Pena]

Siitä tulee kristitylle iloa. Meillä ei ole muuta iloa kuin se, että näemme Herran voittavan sieluja itsellensä. Pankaa mieleenne, tämä suuri kansanjoukko, ettei meillä ole mitään todellista iloa muusta kuin siitä, että Kristus saa muodon syntisessä. Siitä vain on surua, että ihmisiä kaatuu maailman puolelle. Surua on perkeleen töistä, mutta Jumalan töistä on iloa. Ja siitä tunnetaan Jumalan omat ja vihollisen omat, millaisista ihmisistä he iloitsevat. Niin käy teidänkin joka ainoan, että kun Kristus teidät puolellensa ottaa, ette enää jaksa muusta iloita kuin siitä, että Kristukselle on tullut uusia sieluja. Ja teidän ainoa surunne on silloin se, että vihollisella on niin suuri valta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Vapahtaja asetti hyvin tunnetun kuvan sen ajan kansan eteen puhuessaan kahdesta rukoilijasta. Toinen niistä oli fariseus ja toinen publikaani.
Me saimme edellisestä puheesta aihetta ajatella fariseusta. Hänessä ei täyttynyt Jumalan ajatus, vaan ihmisajatus, se syntyperäinen turmelus, se jonka me olemme jokainen perintönä tuoneet, synnynnäinen ylpeys. Hänen jumalisuutensa, kaikki, mitä hänessä oli, perustui kokonaan siihen perittyyn ylpeyteen, jonka hän oli syntyessään tuonut mukanansa ja joka ei ollut Jumalan ajatus, vaan johtui muusta. Ja me olemme jokainen, niin monta kuin meitä on, tämän saman surkeuden tuoneet mukanamme, meissä on niin erinomainen liittymiskohta tämän olennossamme asuvan synnin olemuksen kanssa. Meissä on niin äärettömän paljon sellaista, vaikka olisimme Jumalalta jo muutakin saaneet, joka sieltä ei ole lähtenyt pois. Se oli erinomaisen kaunis luettelo, mitä fariseus oli tehnyt, kuinka hän oli paastonnut, kuinka uskossa ja rakkaudessa puuhannut - oli ollut niin äärettömän paljon puuhassa, ettei siinä itseänsä oikein kehuessa malttanut olla viittaamatta siihen toiseen raukkaan, joka oli hänen mielestänsä niin kovin huono.

Juho Malkamäki

[Pena]

Voi toki, kun meissäkin on kova kiusaus tähän samaan! - Jollei suuri Jumala saa ylpeitä ajatuksiamme muuttaa yhä ja yhä, ja tuoda tahtoansa ilmi meidän omalletunnollemme sillä tavalla, että Hänen armonsa tekee fariseuksesta publikaanin ja saa sen samalle penkille, samaan surkeuteen.
Jos meissä yhdellä on sellaista syntiä, niin kuin kerrottiin, joka himoja kiihdyttää ja vetää yhteen tai toiseen helmasyntiin, niin meistä voi toinen olla yhtä kauhea fariseus; ei kumpikaan ole vapaa. - Meillä on sellainen vihollinen, joka ei epy eikä nuku.i

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

VArmasti olen den fariseusen.

[Pena]

Mutta sillä toisella oli Jumalan ajatus, publikaanilla, jota eivät ihmiset ajatelleet. Sillä edellisestä saattoivat ihmiset ehkä hyvinkin pitää, ja olisihan se yhteiskunnassa elävälle äärettömän tarpeellista, että olisi meissä joka ainoassa sitä harjoitusta, jota fariseuksessa. Mutta saakoon se Herra, joka sydämet muuttaa, meitä varoittaa, ettei siitä saa mitään autuutta etsiä, sillä muuten me olemme hukassa.

Juho Malkamäkii