Päiväkirjani 3

[PekkaV]

   "Valkoisen paperin probleemi".
Se vaan on voite ... ratkaistava.
Voimat ei ehkä kuitenkaan riitä.
Ratkaisuhetket ovat käsillä.
Niin paljon olisi kuitenkin tahtoa.
Kyky puuttuu.
On tyydyttävä tähän.
Sitkeästi vaan eteenpäin
Kyllä tämä tästä.
Lausetta ei tietenkään saa jättää kesken ilman kolmea pistettä.
   Katsoin juutuupista, kun Rumppi käveli lapsenlapsensa kanssa helikopterille. Ajankuva sekin, yksi muiden joukossa.
   Näin me täällä elämme, sinä ja minä.
Ora et laborato. "Rukoile ja tee työtä".
   Entäs eläkeläinen?
   Kelaa ja siivoaa. Muistaa ja muistelee. Syö ja nukkuu. Tapaa ystäviä. Omaisia. Tekee kuolinsiivousta. Ihmetellen odottaa ja odottaen ihmettelee, miltä rajalla näyttää. Elää. Kuolee. Puree ja nuolee. Katsoo luontoa ja ihaillen ihmettelee sen kauneutta. Puhuu Jumalalle. Kiittää ja iloitsee, rukoilee ja pyytää, anoo ja ylistää.
   Odottaa Salon herättäjäjuhlia päästäkseen veisaamaan suuressa ystäväjoukossa.

[Riitta-mummi]

Pekka V, tyydytään !

Ihminen yrittää säätää itse, mutta Jumala määrää elämämme päivät.

Luettelosi on lähes sama minullakin. Kirjoittamisesta luovuttaminen on vaikeaa, mutta vähitellen...tottuu.

Tottuu ja tyytyy tähän vähentyneeseen, mutta ei tyhjään, elämään. Jumala on aina ja kaikille. Toivo on meillä joilla on Kristuksen tunto.

Kevät on tulossa...Kotiin päin ollaan menossa.


Riitta-mummi

[PekkaV]

 
   Se o ny sit keskviikko.
 Eilen kävin saunas. Käväsin vaa löylys, ko peseydy sit lauantain omalla vuorol. Tää ol talo yhtein mieste vuoro, jonkilain lenksaun.
   No ny mää makoile täs välihuon petis, ko heräsi, enk saant unt. Näi mä teen jok yä jossai vaihees, mut tää o kyl pohjnoteeraus. Kolm tuntti ja veks. Aamiaisen oon syönt. Oottelen unt. Se voip tul pari tunni sissä. Sit pari tunti unt. Ja päiväl louna jälk pari tunt. Siin kerty vuorokauves seitsemä tunt. Mitä lie haitta, ku näi pätkis. Eik yheksäkä tuntti ois kai liik. Mut mitäs teet, ku ei ni ei.
   Josko täs taas olis tarppeks, kysy vaa itsekses. Et oonk mä ny tyytyväine? Onko miu sisäine kirjottajaminä palanssis. Ko mää ruppe ain kärsimä, jos en o saant tekstii viikkoo. Seki o vallan pitk aik.
   Kyl tähä täyt viel jottai riipusta, vaik iha huviks. Hyötyhä täst ei ehk o. Tai mist sen tiet, vaik oliski jollaki tavalla - tai toisel.
   Nyt pittä keksi loppuhuipennus, jot sais tämä kaike koottu ja sulkeutu kaunokirjallisest sillai ku novel. Et olis sellane ehj kokonaisuus.
   Tämmötti mä vaa täl kertta. Ei muuta mittä, ku soromnoo, sanosis ehk mu is.

[Riitta-mummi]

Tällaista on vanhuudessa. Monta herätystä yössä, vessakäyntejä, ja taas nukkumaan.
Usein minäkin olen viiden paikkeilla jo virkeänä netissä katselemassa mitä maailmalla on tapahtunut yön aikana, onko Körttifoorumilla käyty ja muuta mukavaa.

Kuuden aikaan alkaa Norvannon raamattuopetus radio Deissä, siihen sitten taas nukahdan tunniksi tai puoleksitoista.

Tänään, kohta kun ilma lämpenee lähdemme ajelle Hollolan kirkkoa katsomaan. Ulkopuolelta vain, ei varmaan auli olekaan ja olemmehan siellä olleetkin jokusen kerran.
Kevätmaisemat Vesijärven rannoilla ovat avarammat nähdä kun lehtipuut ovat vielä ilman tuuheita lehviään.

Pelkkä auto-ajelu piristää. Ruoka otetaan tullessa tuosta kurdien pitseriasta.

Aloitin eilen yli 50 tuntia kestävän äänikirjan, Ken Folletia. Se on Maailma vaill loppua, toinen osa Kingsbridge-sarjaa. Englannin historiaa pukkaa.

[PekkaV]

   
   Zarathustraa lukiessa pelkistyy elämä, rakkaus ja ydin.
   Se on häilyvä, käsittämätön, vain hetken kirkastuva kadotakseen. Jäljelle jää tämä tässä nyt, mikä on.

[seppos]

Täytin perjantaina 80v. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta sain yli 120 ruusua plus muut kukat. Ruusuista 80 oli yhdessä samassa astiassa, jonka kauppa oli antanut kaupan päälle ilosta kun sai niin paljon kerralla myytyä. Oli rankka viikonvaihde, yhteensä neljät juhlat joista perjantaina kahdet la ja su yhdet. Nyt on kaikki ohi.

[Riitta-mummi]

Niinpä täytiykin !  Nyt muistan, 4.4.1945

Myöhästyneet Onnittelut, kiitokset kaikesta foorumilla, ja Jumalan siunaama elämää nyt meidän kahdeksankymppisten rangissa.

Riitta ja Matti   https://www.youtube.com/watch?v=7QVDoYghauo



 
 

[Riitta-mummi]

Kun me kaksi vanhaa ja vaivalloisesti liikkuvaa yhdistämme voimamme ja kykymme, selvitään kohtalaisesti.

On niin onnistunut tunne kun saimme auton liikkeelle, ajoimme jokusen kilometrin lämmittelykierroksen. Ajoimme Ostarille, jossa minä kävin ensin apteekissa hakemassa elintärkeät lääkkeet silmiin ja suolistoon.

Vein ostokset aulassa odottavalle Matille.
Hän jäi odottamaan ostoskierrostani. Se onnistui lähes täysin. Aurinkolaseja ei sieltä löytynyt, hunajaa en jaksanaut haeskella, samoin teetä. Ensikerralla sitten.
Matti puolestaan tuli kassalle pakkaamaan ostoksemme.

'Vielä selvittiin !' huokaistiin taas hississä.


Otin ison pitsan pakastimesta. Se syödään kunhan mikrotan osuutemme. Mammutti-pitsasta jää palanen illaksihin.

Tyttärenpoika tuottaa iloa lapsilleen, ja ehkä myös koko perheelle, jos kaikki menee hyvin.

Hänellä on yhdeksän kananmunaa hautomossa. Neljä on kuoriutunut tähän aamuun mennessä. Kolme ruskeaa ja yksi keltainen.

Jos kaikki kuoriutuvat, niin he erottavat yhden kukon ja neljä kanaa tuottamaan taatusti hyviä luomu-munia.

 

[PekkaV]

Täytin perjantaina 80v. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta sain yli 120 ruusua plus muut kukat. Ruusuista 80 oli yhdessä samassa astiassa, jonka kauppa oli antanut kaupan päälle ilosta kun sai niin paljon kerralla myytyä. Oli rankka viikonvaihde, yhteensä neljät juhlat joista perjantaina kahdet la ja su yhdet. Nyt on kaikki ohi.

   
   Onnea, Seppos! Jumalan siunausta riskille miehelle!

[PekkaV]

   Näin on tultu tähän päivään. Ei vähä mitä.
   Pensaat on silmuilla. Muuttolinnut livertää.
Vaalipäivä on koittanut. Vaalikahveja odotellessa Jumalanpalveluksen kautta iltapäiväkahvien aikaan mennään koppiin ja piirretään kaksi numeroa, toinen tuttu, toinen kaunein nainen.
   Näin se homma etenee kesää odotellessa ja lisääntyvästä lämmöstä nauttiessa.
   
   Ihmisarvo on mittaamaton. Kuinka se suhtautuu todellisuuteen? Yksilö on yksi ihminen.
   Maailman mylviessä on haettava yhteyttä. Vain yhteyden kautta ihmisyys toteutuu. Erillään olo on kuin ilma. Ilman ilmaa ei ole erillisyyttäkään.
   Eiköhän tässä ole taas joksikin aikaa. Että näillä mennään.
   Näkemisiin.

[PekkaV]

   Näin on tultu tähän päivään. Ei vähä mitä.
   Pensaat on silmuilla. Muuttolinnut livertää.
Vaalipäivä on koittanut. Vaalikahveja odotellessa Jumalanpalveluksen kautta iltapäiväkahvien aikaan mennään koppiin ja piirretään kaksi numeroa, toinen tuttu, toinen kaunein nainen.
   Näin se homma etenee kesää odotellessa ja lisääntyvästä lämmöstä nauttiessa.
   
   Ihmisarvo on mittaamaton. Kuinka se suhtautuu todellisuuteen? Yksilö on yksi ihminen.
   Maailman mylviessä on haettava yhteyttä. Vain yhteyden kautta ihmisyys toteutuu. Erillään olo on kuin ilma. Ilman ilmaa ei ole erillisyyttäkään.
   Eiköhän tässä ole taas joksikin aikaa. Että näillä mennään.
   Näkemisiin.

   Ai niin. Yksi juttu piti vielä kertoa ... Mutta ehdin jo unohtaa ... ehkä se vielä palautuu ... Mikä kumma!? Raivostuttavaa, että ihmisen muisti voi olla näin lyhyt!
   Täytyy miettiä ...
... Ei. Edessä ei ole sumuverho, vaan muuri. En pääse läpi, en yli.

[Riitta-mummi]

Lyhyt on !  Onneksi pahatkin unohtuu, mutta rakkaus jää.

Jo nelikymppisillä alkaa nimimuisti huonota. Minulla tuo alkoi kuusikymppisenä. Kun äkkiä pitää muistaa tutun urheilijan tms. vähemmän tutun nimi, ei se yrittämälläkään muistu. Mutta hetki eteenpäin ilman pakkoa, ja se tupsahtaa kuin tyhjästä.

Mie taistelen muistiasjan kans´pelaamalla muistipelijä ja se on kohentant kyl jonkii verra tätä.
Mut nää jokapäiväset toistuvat asjat vaatii avuks muistilappuloit. No, ei paljo, mut kuitenkii.
On yks lääke mitä ei oteta sillo ko muut, ja sen kans on ussein nii jot mietin oonks ottant vai enks oo.

No, päivä kerrallaa, Ristuksen matkass !

     R-m

[PekkaV]

   Kiirastorstai on kirkkoperinne, kun alttari puetaan mustiin ja lopuksi Jeesuksen kavaltajan verirahat heitetään lattialle.
   Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen.
Mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.

   

[Riitta-mummi]

Tuo verirahonen viskaaminen lattialle on minulle uutta. Meillä tekstiileitä riisuttaessa kynttilät ja muutkin valot sammutetaan vähitellen.

Alttarin seinä-ulokkeelle tuodaan suuri musta risti jossa on veripilkku. Yksi kynttilä palaa yhä.

[Riitta-mummi]

Pyhä pöytä, muistoateria, pelastus !

https://fi.pinterest.com/pin/306526318393293879/