Kirjoittaja Aihe: Kävin kirkossa 26  (Luettu 70131 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8436
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #75 : 07.04.24 - klo:19:32 »
Kasvaakohan mulle Enkelin siivet selkään, kun niin ahkerasti tänään ollut sanankuulossa.

Ensin aamulla siis messussa ja nyt iltapäivällä kävin Oneway tilaisuudessa.
Täytyy myöntää että värikästä oli porukka ja jos heillä ei olisi kristillistä vakaumusta, niin olisivat kyllä vaarallista porukkaa ja kiertäisin kaukaa.
Nyt siellä ihmiset mitä mukavimpia ja kaikkien kanssa syvä hengellinen yhteys.

Kaveri siellä kertoi että hän oli ensin Niuvanniemen vankisairaalassa ja siellä kuullut kerrottavan Jeesuksesta, sitten Saramäen vankilassa tehnyt ratkaisun ja kääntynyt kristityksi.
Toinen kertoi edelliskerralla kuinka myös vankilassa tullut ns, uskoon ja sitten porukkaa kun alkoholismista ja huumeista päässyt irti uskonsa avulla.

Mustalaisia aika usea ja heistä yleensä ei kuule kuin huonoja uutisia, niin ihanasti ns, uskossa ja pyysivät esirukouksia olivat mukana ja joskus vetävät niitä tilaisuuksia.

Kyllähän sitä mietti että näin vaarallisten ihmisten keskellä kuin tässä seurakunnassa harva tavallinen duunari uskoltaisi hengailla.
On se vaan Jumalan ihme kun tälläinen porukka noin hurjista taustoista kokoontuu ylistämään ja kiittämään Jeesusta.

Sinänsä yhtä pahoja ja pahempia sitä voidaan olla, vaikka ei oltaisikaan sorruttu huumeisiin tai jouduttu vankiloihin.

Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8436
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #76 : 12.04.24 - klo:16:44 »
Jokainen kun on ollut kirkossa työssä, niin siellä ollaan paljon polvillaan ja rukoillaan.

Ihminen kun tulee kirkkoon, niin ajattelee, et nyt taas tää pakkopulla kun kuuluu kulttuuriin ja kärsitään nyt, menis nopeesti, et pääsisi reaalimaailmaan.
Tosiasia on että kaikki reaalimaailmassa menee paremmin, kun käy kirkossa.

Kirkon messut ja kaikki toiminta on paljon sellaisten tekemää, kun on polvillaan rukouksessa ennen touhun alkua.

On tietysti kaikenlaista ja se kaikenlainen kuten rovasti Kananen pääsee esille, mutta körttiseuroista en ole kuullut kenenkään kuullut mediassa puhuvan, vaikka joka viikko niitä on, kuten merimieskirkon tapahtumia joissa kaukana kotoaan autetaan ja muutenkin ollaan läsnä ja ties mitä toimintaa.

On se kumma, vähän kuin rikosuutiset yleensä, jos joku tekee rikoksen, niin kova meteli, mutta koskaan ei Pekasta kun tekee raskasta työtä tehdä juttua tai sairaanhoitajasta, kun pesee paskat ja syöttää agressiivista potilasta kun lyönyt useamman kerran tai muita.

Harmittaa kirkon puolesta, mutta ei kirkko Kanaseen tai Räsäsen eroon kaadu.


Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33896
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #77 : 12.04.24 - klo:17:23 »
Kirkossa on parasta yhteinen rukous.  On ylentävää kun täysi kirkollinen sanoo yhdessä IsäMeidän-rukouksen.

Myös muut rukoukset, ja synnintunnustus ovat sitä parasta ja alkuperäisintä kristuksenkirkkoa.

Olen kokenut myös yhteisiä rukoushetkiä alttarikaiteella. Siinä on todella jotakin ihmistä suurempaa läsnä.

Polvillaan tai ilman, alttari on siunauksien paikka.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33896
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #78 : 21.04.24 - klo:11:29 »
Koin suurta ja lämmintä yhteisöllisyyttä katsoessani Marttojen Juhlamessua Tampereen Tuomiokirkosta.

Martat 125 vuotta juhlajumalanpalvelus ja kansanlaulumessu Tampereen tuomiokirkossa. Musiikista vastaa gospelkuoro Ilo ja soitinyhtye Eveliina Ylikosken johdolla. Liturgi Leea Lehtonen, saarna Marianne Heikkilä.

https://areena.yle.fi/1-67089871

En kauan vierastanut kansanlaulujen tahtiin lauletuista veisuista, enkä mistään muusta ulkonaisesta. Päinvastoin, kirkko oli kaunistettu kukin ja martoin. Sinivalko kirjava joukko penkeissä punaisin huulin ja huivein osoitti että martat elävät ajassa.
Samoin Marianne Heikkilän saarna oli napakkaa puhetta aikamme ihmisille ongelmista joita ei pidä kieltää, Saarnassaa tulivat kriisit, syrjätymiset ja kiusaamiset esiin niin että jokaisen tehtäväksi jää se mihin voimat ja kyvyt riittävät.

Kirkko on oma lempikirkkoni. Lars Sonck ja Hugo Simberg ynnä Magnus Enckell ovat  luoneet taideteoksen joka ei vanhene. Se puhuu omaa saarnaansa aina.

 :049: :049: :049:

Samaa henkeä tämä on kuin Herättäjäjuhlat, aitoa Jumalan tahdon tekoa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33896
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #79 : 28.04.24 - klo:11:20 »
Uskon keskeinen rakkaudensanoma ja palvelu olivat läsnä tässä KUAn jumalanpalveluksessa.

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1282
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33896
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #80 : 09.05.24 - klo:11:04 »
Lämmin kiitos tästä Helatorstain Jumalanpalveluksesta, ennenkaikke Marja Heltelälle ja kaikille toimittajille !

Tämä oli minun kirkkoni ! Sanat jotka puhuttiin olivat ymmärtävia ja ymmärrettäviä, lohdullisia ja täynnä rakkautta ! Saarna oli  u p e a  ja ajatuksia avaava, taivastoivoa täynnä.

Ei musiikikaan hullumpaa ollut, vaikka laulajan ääniala ei minua miellytä. Saxofoni ja piano soivat hyvin.

Kirkko oli tupaten täynnä seniorikansalaisia, heitä ravittiin !

https://areena.yle.fi/1-3757226

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8436
Vs: Kävin kirkossa 26
« Vastaus #81 : 08.06.24 - klo:13:10 »
Labdien eli päivää täältä Latviasta.

Kävin paikallisessa luterilaisessa kirkossa.
Tuumin että menen sinne ja laulan tai veisaan tuttuja virsiä, yhdyn rukoukseen, opin kieltä ja saan hartaan hetken omassa rauhassa.

- No ei. tuomasmessulainen hapatus ( tyyli ) oli saastuttanut paikan tai levinnyt.
Joka tapauksessa, ei omaa rauhaa, vaan messu kun alkoi, niin ympärillä siellä täällä porukka polvistui penkkien väliin ja aina kun joku tuli kirkkoon myöhässä, niin ensin ne meni polvilleen ja rukoili ja sitten nousi istumaan. Kesken messua polvirukousta paljon.

Ja se kummallinen toisten tervehtiminen. Yks kaks kaikki alkoi tervehtimään toisiaan ja ehtoollisen jälkeen ne vasta toisiaan ja minua tervehti ja jutteli.

Ajattelin, että minne minä nyt taas olen joutunut.

Vielä luterilainen sunnuntai messu ja tälläistä.
Kaikki valta tekoälylle!