Särmien hioutuminen

[vn]

Ja eikö Sanasta sanota että on kaksiteräinen miekka...
Onkohan särmien hioutuminen sittenkään tarpeen?
Jumala varmaankin tietää mikä on hyväksi...terävöityminen vai hioutuminen...

[Riitta-mummi]

Tietty hiominen on suotavaa, että osaa käyttäytyä siten ettei loukkaa tai nolaa muita ihmisiä. Tarkoitan hyvää käyttäytymistapaa.

Itsensä väkisin muuttaminen ei onnistu vaikka kuinka haluaisi. Varsinkaan jos se muutostoive tulee itsen ulkopuolelta. Jos alkaa muuttua toisten mielen mukaisesti, niin sitähän riittää.

Parisuhteessa oppii tietämään mistä ei missään nimessä sovi puhua, tai miten ei pidä käyttäytyä. Mattia esim. harmittaa ja hävettää hirveästi minun sosiaalisuuteni.
En saisi tutuille Prisman kassoillekaan haastella, hän hermostuu.

Tästä on täällä foorumilla puhuttu monia kertoja;Huumori ei aukea kaikille. Sitä olisi kai sopivinta kirjoittaa vain ko. palstalle, jos sellainen olisi. Vitsit ovat asia erikseen ja Körttibaarissa hyväksytään, kun on ' ohrajyvä silmässä'.

[vn]

Mietin vielä tätä särmäjuttua, tai en tiedä onko särmä...vai hoitoa tarvitseva sairaus...
Täällä mielestäni juteltu hyvistä ja huonoista särmistä.
Hyvät on ok, että yleensä elämä säilyy uomissaan.
Hioutumista kaipaavat särmät jotain "pikku puutteita" mitkä voisi olla ehkä toisinkin.
Mitä ovat ne pahat ongelmat mitkä ulkopuolisen silmin vaativat ehkä ammattiapua,
mutta kyseinen henkilö ei itse huomaa niitä.

[Viisveisaaja]

Toi kivi kiveä hioo on niin totta.

Itsellekkin osaa antaa hassutukset ja omituisuudet anteeksi, kun vanhemmaksi elää.

[Riitta-mummi]

Kirkkovuoden teksteihin tänään kuuluu tämä ajatelma Sananlaskujen kirjasta:

Sananl. 18: 4-8, 21

Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta
ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,
hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho,
omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema -
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

[Bengt Sandberg]

Jeesus oli särmikäs jopa ristinnaulittuna ja itse uskon että Hän on myös särmikäs viimeisellä tuomiolla meille, vaikka emme ole sitä ansainneet.

Myös Raamattu on kokonaisuudessaan särmikäs alusta loppuun niin hyvässä kuin pahassa, tätä mieltä minä olen.

”Sinussa on särmää äijä”, tätä joutuu vielä kuulemaan joskus.
Tavallisesti se tarkoittaa minulle periksi antamattomuutta tai että olen miellyttänyt jotain toista ihmistä  tai toinen ihminen kokee että olen sana valmis ”äijä”. 

En kiellä ettei se voi myös merkitä hyvinkin negatiivista käyttäytymistä kohdaltani toista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Tämän tapainen tilanne kun on, niin silloin en tunne mitään sääntöjä, kohteliaisuudet voidaan silloin unohtaa.

"Särmiä kaikkia en pysty itse hiomaan eli siihen tarvitsen Sinut".

"Toivon myös että saan pitää joitakin särmiäni koska en halua olla ”tasapää”.
Särmien terävyyteen en puutu, ne ovat Sinun asia".