Teodikea tutkittavana II

[Leena]

Mutta tuo mitä Liina kirjoitti on juuri sitä, minkä äärellä puurran hiki tukassa ainakin sitten kun olen känyt reputtamassa kertaalleen tämän pirskatin kreikan.  . Minä vihaan pronomineja.

Siis. Millainen on luomani Jumala? Mitä tilauksia on Hänelle minulla? Mitäs jos Hän ei niitä tyydytä?

Kehittyykö uskoni vähän aikuisemmaksi vai miten käy?
Tapahtuuko kerran kuten siinä Oikarisessa että rupean tiedustelemaan, että jestapoo. On ihan olemassaoleva Jumala tämän minun kehitelmäni lisäksi. Saisikohan siihen kontaktia ja miten?

Tahtooko se minusta jotain?   Mitäs sitten? 

[Leena]

Mistä tämä tieto? Maailmaa katsoessa, vaikka ihan läheltäkin, hyvyys tai kaikkivaltius tuntuu kadonneen aika moneksi hetkeksi. Hyvis ei luo pahiksia.

Ehkä ainoa, osapuilleen looginen vaihtoehtoehto, on jättää selitysyritykset ja hyväksyä se, että "näin vaan on". Silloin ei tosin ole sijaa selittelijöillekään.

Ei ole mutta tutkijallepa on. Selittelijöistä olen saanut erittäin tarpeekseni. Docens nämä ajatukšet herätti, ja jos joku haluaa sen työn jonka perustalta jatkoin tähän suuntaan niin minä kyllä lähetän kun annatte osoitteen    en vain oikein voinut olla jatkamatta. Siitä käy paljon selville. Nyt ryhdyn taas kerran interrogatiivioronomibeihin joita siis ihan oikeasti vihaan.

Ne olisi saanut jättää luomatta.     Mutta ihmiset puhui sillä tapaa tyhmästi pari vuosituhatta sitten ympäri Välimeren.

[Leena]

Täytyy täydentää että olen suuresti utelias ja aika varma siitä että tämäpä löytyy. Kun ei selittää voi nitä ei voi, on mahdollista piirtää kuva, niin sanoakseni.     Siitä tulee kovasti ihmisennäköinen. Hyvä, että Jumala viitsi vaivautua tänne.

[Liina]

Jeesus totesi, joka on nähnyt ninut on nähnyt Isän.

En ole nähnyt. Kuka on? Ja miten näkymättömän, salatun, näkeminen olisi mahdollista tai miksi se olisi oleellista?

Johonkin tarpeeseen Raamattu luotiin eli kirjoitettiin, mutta mihin ja kenen?

[vn]

En tiedä liittyykö aiheeseen mitenkään...
Minä joudun kyllä taistelemaan ja kilvoittelemaan koko ajan sen kanssa, että aiheutan
itselleni ja läheisilleni monenlaista vaivaa ja harmia.
En osaa ajatella että miksi synti ja paha on olemassa että näin pääsee käymään.
Kyllä olen taipuvainen syyttämään itseäni ja yritän oppia ja tehdä parannusta.
Oppia ikä kaikki...kehdosta hautaan.

[Liina]

Mutta tuo mitä Liina kirjoitti on juuri sitä, minkä äärellä puurran hiki tukassa ainakin sitten kun olen känyt reputtamassa kertaalleen tämän pirskatin kreikan.  . Minä vihaan pronomineja.

Kautta koiran, kreikka ei ole pirs-katin!

[Liina]

En tiedä liittyykö aiheeseen mitenkään...
Minä joudun kyllä taistelemaan ja kilvoittelemaan koko ajan sen kanssa, että aiheutan
itselleni ja läheisilleni monenlaista vaivaa ja harmia.

Kyllä se varmaan liittyy aiheeseen.
Toiset, uskonnottomat, vain käyttävät toisenlaisia verbejä ja sanoja, mutta aivan samanlaiset pyrinnöt heilläkin on. Että olisi niinku parempi olla, mm. mielen- ja maailmanrauhan takia, avulias ja reilu kuin ikävä ja ilkeä. Vähäisen kokemukseni perusteella luotan enemmän uskonnottomiin tovereihini (jotaka eivät siis ole ateisteja, koska kysymys Jumalasta tai jumalista ei ole heille oleellinen) kuin vaikkapa tuttuihin pappeihin. Korostan: kyse on vain hyvin subjektiivisesta kokemuksesta, ei yritys vähätellä ketään, saati sanoa mitään yleispätevää.   

[Leena]

Kautta koiran, kreikka ei ole pirs-katin!

Minä vihaan.....

Mutta tulin vielä sanomaan Riitta-mummille että tietty, kyllähän teodikean voi tiivistää noin iskevästi. Siinä vain käy silloin se tapaturma että pahan ongelma jää olemaan edellyttämättä Jumalaa millään tavalla. Se on siten kelpaamaton. Teodikea on itsessään kysymys ja haluaa tietää muuta.

Ei tiedä eikä tule tietämään. Mutta ymmärrys lisääntyy. Totta Mooses!  Jos minulla täsdä hiljotellen, miten ihmeessä muka vain minulla?  En usko.

[Liina]

Minä vihaan.....

Kyl se hyvin  menee.
Ἐὰν ταῖς γλώσσαις τῶν ἀνθρώπων λαλῶ καὶ τῶν ἀγγέλων, ἀγάπην δὲ μὴ ἔχω, γέγονα χαλκὸς ἠχῶν ἢ κύμβαλον ἀλαλάζον.

[Pena]

Ἐὰν ταῖς γλώσσαις τῶν ἀνθρώπων λαλῶ καὶ τῶν ἀγγέλων, ἀγάπην δὲ μὴ ἔχω, γέγονα χαλκὸς ἠχῶν ἢ κύμβαλον ἀλαλάζον.

Hoksattuani muutamasta avainsanasta (ihminen, enkeli, rakkaus ja symbaali), mikä lause tämä on jäin miettimään rakkauden ja pahuuden suhdetta. Onko pahuus yksinkertaisesti rakkauden puutetta? Silloin rakkaus pitää ymmärtää aktiiviseksi toiminnaksi eikä vain tunteeksi. Pahuuden puuttuminen ei taida riittää alkuunkaan rakkauden määritelmäksi.

Eilisiä luonto-ohjelmia seuratessani (delfiinit pyydystivät kaloja ja miekkavalaat delfiinejä) mietin pahuutta luonnossa. Pedot elävät tappamalla, sitä ei voine pitää pahuutena. Onko kilpailijan kimppuun käyminen tai oman lajin vieraiden pentujen surmaaminen jo sitä? Joskus luin kuvauksen leijonasta, joka tappoi hyeenan hitaasti kiduttaen. Se vaikutti pelkältä ilkeydeltä. Oliko sillä joku luonnollinen tarkoitus? Kissan leikki saalishiirellä voidaan ymmärtää saalistustaitojen harjoituksena.

[Riitta-mummi]

Leena!  Kun joudun eksyksiin näiden vaikeiden sanojen kanssa ja haluan ymmärtää mistä puhutaan, käytän google apuna. En luulekaan siitä mitään perinpohjaista tietoa löytyvän. Löytyykö kirjoistakaan vaikka lukisi tuhansia sivuja. Siihen en aio ryhtyä.
Tässä oppia saanut ja oppimaton ovat aivan eri kategoriassa.

Jumala on kaikkivaltias Luoja minulle. Hän on viisaudessaan sallinut myös pahan olemassaolon. Siksi hän antoi meille Vapahtajan, Kristuksen.

Tämän enempään en kykene. Jumala ilmoittaa itsestään monin tavoin. Hän puhuu myös suoraan sydämelle ja sielulle. Sanassaan ja ilmankin.

[Pena]

Teodikea sanana tarkoittaa suurinpiirtein 'Jumalan oikeutta'. Ongelma muodostuu Jumalan rakkauden ja Hänen kaikkivaltiutensa paradoksista. Miten kaikkivaltias sallii kärsimyksen, jos Hän on hyvä ja rakastava? Näen, että lain ja evankeliumin, totuuden ja armon tai oikeuden ja laupeuden väliset jännitteet ovat tätä samaa.

[PekkaV]

   Elämme jännitteiden keskellä armonvilausten ryydittäminä.
Ristin kantamiseen suostuminen tuo rauhan.

[Riitta-mummi]

Jumala kielsi enimmäisiä ihmisiä syömästä tiedon puusta, nimenomaisesti hyvän ja pahan tiedon puusta Edenissä.  Ikiaikainen uteliaisuus haluaisi tietää kaiken. Ei käy, sanoi Jumala.
Vain Hän tietää.
Myös totuuden vaatiminen salatuimpaan saakka on vastoi Jumalan tahtoa. Sikäli ymmärrän Penan vastakkain asettamat totuuden ja armon.
Pekan perikörttiläinen armonvilaus on ytimessä.  Sehän on myös tuntemisen kautta tuttu.

[Liina]

Silloin rakkaus pitää ymmärtää aktiiviseksi toiminnaksi eikä vain tunteeksi.

Minäkin olen mieltänyt agape-rakkauden näin.