Tänne joitain omia tuntojani koko viikonlopusta 5.-7.7.13, josta suuri osa Herättäjäjuhlilla.
Perjantai-aamuna 9 jälkeen lähdin yksin matkalle, irti arjesta, osin suurin odotuksin, osin jännittyneenä.
Iltapäivällä reilu 400 kilsaa jäänyt taakse, tauko vain Juustoportissa. Ekan kerran Kokkolan ohi ohikulkutietä,
rukoilevat tädit ovat jo kotona. Kälviällä iäkästä serkkuani ja vaimoaan menin tapaamaan muutamaksi tunniksi.
Ennen Kokkolaa suljin autoradion, hiljennyin, pyysin johdatusta tapaamiselle, koin että sitä annettiin.
Jatkoin toiseen kyläpaikkaan, iäkkään serkkuni tyttären perheeseen. Siellä iltapalat, saunomiset, yöpyminen.
Perheeseen kuuluu 6 ja 4 vuotiaat tytöt. Suvussani on muutamia "kolmatta" sukupolvea olevia "oman Martan"
lisäksi. En tiedä mikä siinä onkin, että nyt minulle tämä "kolmas" sukupolvi on erityisen rakasta...muistan vaan
mikä tilanne olikaan kun omat poikani olivat esim. 3 ja 1 vuotiaita, ei kovin mairitteleva minun kannaltani.
Nyt "keskityin" kovasti tämän 4 vuotiaan Emmin huomioimiseen. Onneksi ostin Juustoportista pienet tuliaiset.
Minua odotettiin kovasti. Emmi oli tehnyt minulle lahjan, tehnyt piirustuksen, oli laittanut sen hienoon pussiin.
Emmi halusi usein näyttää ja kertoa kaikenlaista, silloin aina keskeytin juttelut vanhempien kanssa.
Tässäkin tuli oma lapsuus mieleen...lapsia kiellettiin "häiritsemästä" vanhempien jutteluita kyläpaikoissa.
Lauantaina 9 jälkeen, kun Emmikin oli herännyt, ja sain hänellekin sanoa heippa ja vielä kiittää lahjasta,
lähdin kohti Haapajärveä. Sinne oli Kälviältä kohtuu lyhyt matka. Perillä oli opasteita ja parkkiohjaajia ihan hyvin.
Kävellä piti kaiken kaikkiaan aika runsaasti, mutta sehän minulta taas sujuu aika hyvin.
Väkeä oli kovasti siinä ennen 11 kun paikalle pääsin. Tunsin olevani yksin väkijoukossa, ketään en tuntenut.
Koin kuitenkin oloni hyväksi, ihmiset olivat iloisen tuntuisia, lämmin ilmapiiri. Sää poutainen vaikka pilveili.
Sateenvarjon otin varukselta mukaani. Ensimmäinen kokonainen SV mitä sain olla mukana laulamassa oli 287,
voisin sanoa mielivirteni. Sen jälkeen tuli Heinimäen raamattutunti jota tarkkaavaisesti kuuntelin.
Väliajalla torialueella sitten sain iloisesti yllättyä kun Martta vanhempineen tuli vastaan, samoin he yllättyivät
nähdessään minut, Marttakin vaikutti tunnistavan minut, ainakin iloisesti hymyili.
Jäin vaan miettimään, miksi tämä kohtaaminen meillä tuli yllättäen, tietämättämme. Se puhuu jotain
yhteydenpitomme "tasosta", vaikka juttelen poikani kanssa puhelimessa viikoittain...miksi kumpikaan
emme etukäteen puhuneet toisillemme että suunnittelimme Herättäjäjuhlille menoa. Mikä pidätti ja esti sen?
Oli miten oli, niin nyt kyllä koen, että tässä taisi olla rukousvastaus, tai eräänlainen "osavastaus".
Nyt tiedostan näin. En muista koska meillä olisi ollut poikani ja miniäni kanssa, Martasta puhumattakaan,
näin ihanat yhdessäolohetket kuin siellä juhlilla oli lauantaina ja sunnuntaina. Tämä nyt puhuttelee.
Foorumitapaamiseen tuloa ensikertalaisena jännitin. Onneksi rohkaistuin tulemaan. Oli kiva nähdä teitä kaikkia
ketkä sinne pääsitte. Tuntui tosi hyvältä kun muutamat varta vasten halusitte jututtaa hidasta hämäläistä.
Koin kyllä olevani "joukkoon rakastettu", kiitos.
Kaikkea vaan tulee mieleen, tulipahan vaan hassu ajatus päähäni, mietin että pitääköhän minun nyt jotenkin
saada foorumilla kirjoitteluani "fiksummaksi", kun olen teitä muutamia nähnyt. Mutta eiköhän tämä ole niin
että sain rohkeutta jatkaa entiseen malliin omana itsenäni.
Juhlien ohjelman missä sain olla koin kaikkiaan hyvänä ja hoitavana. Samoin tuntui hyvältä muutama muu
kohtaaminen foorumilaisten ja pojan perheen lisäksi.
Sunnuntaina selvisin huonosti nukutun yön jälkeen melkein ajoissa aamuseuroihin. Messu meni taas Martan
ja vanhempiensa seurassa.
Messun jälkeen lähdin kotimatkalle. Olisin vielä halunnut vaihtaa jonkun sanan tutun kanssa.
Eipä ketään näkynyt. Jäi jotenkin haikea olo, juhlilla olo osaltani päättyi siihen.
Puolisen tuntia ajelin hiljaisuudessa, kiitollisena juhlia, foorumitapaamista, Martan yllätystapaamista muistellen.
Kun pääsin 4-tielle, autoradio soimaan ja pitämään minua hereillä, matka kohti kotia ja arkea.
Siunausta ja virkistystä kokeneena.
Aihe: Kokemuksia ja tuntoja Herättäjäjuhlilla (Luettu 8136 kertaa)