Ipadissa:
Asetukset > Yleiset > Näppäimistö
Poista valinta kohdasta "Automaattinen korjaus".
Mt
Puuttuu tästä uudesta.
Yritän pärjätä.
Ripistä: Bonhoeffer piti äärettömän tärkeänä, että hänen pappisseminaarilaisensa tajuavat, ettei rippi kuulu yksin papin korville. Pappi puutuu, ryytyy, kyllästyy, eikä samastu puhujan tuskaan, ellei itse tule kuulluksi myös. Rippi oli vallan muuta, kuin väörintekolistojen luettelointia. Kahden viikon välein sielunhoitajalle sai kertoa vallan kaiken, mikä hatuttaa, hävettää, raivostuttaa, kenet kertakaikkiaan kuristaisi vaikka tältä istumalta. Siitä vähitellen pääsi tutkimaan miksi juuri tuo henkilö ottaa minua aivoon. Esimerkiksi, sillä niissä ahtaissa oloissa joku aina otti aivoon.
Siitä oli hyvä edetä tarvittaessa itsetutkisteluun, tarkoitus olisi. Miltä tuo letkauttelu jota harrastan nyt päivittäin, kuulosti Jumalan korvissa? Hän kuuli kuinka nälvin veljeäni, tietää, etten siedä juuri tuota ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua, ja sydämessäni olen jo tappanut koko tyypin. Syitä saattaa löytyä. Mutta loppujen lopuksi: elänpä nyt hetken kahdestaan Pyhän Jumalan edessä. Siinä sopii katsoa, mistä todella jään velalliseksi, ja suostuisiko sovintoon Hänen kanssaan, Hän kun siinä käsi jolla tarjoaa, se kun kattaa juuri tuon öppiäisen kaipaaman täydellisen ymmärryksen, täydellisen hyväksynnän ja täydellisen rakkauden juuri minua kohtaan.
Finkenwalden veljeskunnassa jokainen valitsi itselleen sielunhoitajan.
Bonhoeffer valitsi Eberhard Bethgen, ja päinvastoin. Siksi Bethgen tallentama Bonhoeffer-kuva on niin ohut. Siitä syystä vankilakirjeet kirjoitettiin juuri Bethgelle.
Kun natsit sulkivat Finkenwalden ja kielsivät toiminnan, se painui maan alle. Toimintaa jatkettiin siten, että kokelaat kätkettiin lähinnä Preussin alueen kirkkoihin apulaispapeiksi. Salaista yhteydenpitoa pyrittiin jatkamaan niin pitkään kuin suinkin, rippeiden päivineen.
Bonhoefferin rippikäsitys on kiinnostava.
Se on kelpo luterilaisen oikeus, Bonhoeffer oli yhtä Luther-friikki kuin minä Bonhoeffr-friikki.
Mutta se on vallan muuta kuin pahojen tai " kiellettyjen" ajatusten, sanojen ja tekojen mekaaninen luettelointi. Kun ihminen avaa sydämensä Jumalalle, hän puhuessaan toiselle henkilölle realisoi tilanteen aivan toisin kuin itsekseen, aivan, kuten terapiassakin. Mutta kun avaa sydämensä, no, jokainen tajuaa, mikä ero sillä on tekaistujen syntilistojen laadintaan. Se oli kova paikka monille, eniten Bonhoefferille itselleen, jolle vaiteliaisuus oli kotona omaksuttu yhdestoista käsky, mutta hän ei käskenyt oppilaiden tehdä mitään, mihin ei itse ryhtynyt, hän näki sen tärkeäksi, kun olen taas terve kerron siitä Finkenwalden ripistä ja elämänmenosta lisää. Riittää tälle illalle.
Tutkitaan, mitä pidät itse kiellettynä.
Onko se Jumalan kieltämää?
He tunsivat Raamattua koko lailla, sillä oppilaitoksen vaatimustaso oli korkea. Kun siihen vetosi, piti käsittää, millä perusteella, sillä se säilyi Bonhoefferin omana mittatikkuna.
Siksi toiseksi tuo, että sai tuulettaa, pelasti yhteishengen ja säilytti sovinnon.
Kyllä ne päästösanat juuri yksilö saa omistaa, tuo että Jumala piittaa tämmöisestä tipluista kuin yksilöt kuten minä, merkitsi huikeita. Mutta puhuttaessa kirkkoyhteisön sosiologisesta, yhteiskunnallista tehtävästä, tuo oli yhtä valtava visio. Eihän se siihen jää, mutta siitä se juuri lähtee liikkeelle, ylettyen arjen diakoniaan. Jakamisen teologiaan. Aika hurjaa. Kristus kuoli koko maailman syntien tähden. Hän lähetti lupaamansa puolustajan, Pyhän Hengen, kuin tuon tehtävän jatkajaksi, kun maailmanmeno ei päättynytkään saman tien. Pyhä Henki se kristittyjen yhteisöstä tekee jotakin, joka ylettyy maan savesta Jumalan Pyhyyteen, Kristus siltana ja vielä siten, ettemme me siitä juuri paljoa käsitä.
