Kirjoittaja Aihe: Kirkon olemuksesta. Bonhoefferia aloittelijoille, lyhyt oppimäärä  (Luettu 46287 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Kirkko on jotakin ennen aikojen alkua syntynyttä. Seikka, josta käyn ajoittain kohteliaasti kinastelemassa Tomi Karttusen kanssa, on itselleni selvä: kun Adam sai seuraksensa Eevan, syntyi yhteisö, ja tämä yhteisö on yhtä kuin kirkko. Mutta yhdessä he myös lankesivat( Schöpfung uni fall,DB1932)Voiko siis kirkko olla muualla, kuin paratiisin ulkopuolella, ja aina langenneesta tilassa? Usein vaikuttaa siltä, että Bonhoeffer muuttelu mieltään tai lipsautteli. Tarkka lukija toteaa, ettei, hänellä oli norsun muisti, ja ajattelu hyvin mielenkiintoista ja johdonmukaista.

Rk kirkko, kuten mariologia Luterilaisuudessa, näkee luomistyön  päättyneenkin vasta Kristuksessa.

Mutta kirkko, ihmisten lunastettu yhteisö, on jotakin muuta ja enemmän kuin organisaatio.

Tullessani kirkon jäseneksi kasteessa, tuon sinne syntini, syyllisyyteni, pahat tapani, laiskuuteni, välinpitämättömyyteni,  joka Bonhoefferin mielestä on pahuuttakin kavalampaa. Pahuuteen saattaa joskus kyllästyä, välinpitämättömyyteen harvemmin. Ne jäävät osaksi yhteistä kuormaa, vaikkei paradoksaalisesti niistä mikään vapauta minua velvoitteesta korjata rikkomani. Syntini siis on kirkon yhteistä mutta samalla omaani. Mutta paikka, jonne ne jätän, on Kristuksen kirkko, Kristus kirkossa, hän, joka kantaa koko maailman synnin. Nyt kirkko kantaa niitä Jumalan eteen, kuten Kristus on jo tehnyt. Kirkko eksistoi siten sekä ajassa, että ajan ulkopuolella, iankaikkisuudesssa, kaiken aikaa,  Kristuksen kautta.

Kirkon yksimielisyys on jotakin saavuttamatonta, niin monta mieltä on kutsuttu. Jopa nykyään suosittu "moniäänisyys" kuulostaa lapselliselta. Kirkko ei siten voi, eikä saa, kutsua oman ajattelun tallomiseen tai väheksyntään, mutta johonkin se kutsuu, pyrkimykseen ja tavoitteeseen ymmärtää toista, jonka Jumala on luonut kuvakseen kuten minutkin. Siten jokaisen tulisi, katse suunnattuna yksin kirkon herraan, olla " nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan" (Rttu, Paav.kirje jollekin, tarkastetaan).

Sarja jatkuu
« Viimeksi muokattu: 17.10.13 - klo:12:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21765
Kiitos  :eusa_angel:

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10471

   Kirjoitat, Leena, että Kirkon yksimielisyys on jotakin saavuttamatonta, niin monta mieltä on kutsuttu. Jopa nykyään suosittu "moniäänisyys" kuulostaa lapselliselta. Kirkko ei siten voi, eikä saa, kutsua oman ajattelun tallomiseen tai väheksyntään, mutta johonkin se kutsuu, pyrkimykseen ja tavoitteeseen ymmärtää toista, jonka Jumala on luonut kuvakseen kuten minutkin. Siten jokaisen tulisi, katse suunnattuna yksin kirkon herraan, olla "nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan"

Matkallamme kohti yhteistä päämäärää, Taivaan kotia, kohtaamme yhteisten ja samojen asioiden kanssa painivia lähimmäisiä, jolloin saamme toisistamme tukea. Pyrkimys toisen ymmärtämiseen tuottaa armon vilauksia. On kiitollista olla lähellä.




Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Sama Henki, yksi ruumis, yksi kaste, yksi Herra, yksi Jumala, kaikkien Isä. Mutta ei yksi sielu, yksi mieli, yksi riittien toteutustapa, yksi dogmien sarja, yksi tapa jota jokaisen tulee noudattaa, ja terveiset, Öppiäinen: ei koskaan yhden pakkovaltaa toisen ajattelun ja etsinnän ylitse.

Usko on salattua Hengen yhteyttä, ei sielujen valamista yhteen muottiin (SC n sivu 191-198), vrt SV 101!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34139
Pala palalta, moneen kertaan luettuani alkaa hiukan aueta teologiaa pohdiskeleva Bonhoefferin ajatusmaailma, jota Leena meille tuntijanaan ja ymmärtäjänään availee.
Minulle ei helposti avaudu oppineet uskontofilosofit, poislukien Viljo Porkola ja Jaakko Heinimäki, mutta nyt löysin edelläolevasta pari tuttua lausetta ja ajatusta, mitkä kannustivat yrittämään lisää. Yrittämistähän siis ei tarvita, mutta "yrittänyttä ei laiteta" sanoo kansanviisaus.

Tässä tuli hienosti ja uudella tavalla mietittäväksi kirkon olemus, niinkuin Leena sen oppi-isältään kaiketi on ymmärtänyt. Että Jumala on suunnitellut kirkon jo ennen aikojen alkua ! Ja Adam ja Eve olivat ensimmäiset seurakuntalaiset. Kyllä tämä menee kananpäähäni vaikka olen ollut sillä kannalla että kirkko syntyi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsien alettua uskomaan.

Kirkko, ihmisten lunastettu yhteisö. Ilman muuta ! Siksi kai siellä on aina kuin kotonaan.

Usko on salattua Hengen yhteyttä. Täysin totta. Satoihin kertoihin koettua tämä !

Muutoinkin uskomiseni perustuu enimmältään juuri Hengen avaamiin totuuksiin. Ja tietenkin määrättyihin Raamatun lukuihin, Jeesuksen opetuksiin ja puheisiin.
Koen silti mielenkiintoiseksi ja mieltä lämmittäväksi että Leena näin jakaa meille pohdiskeltavaa.

Kiitoksin ja lisää ( tipottain) odottaen:

Riitta
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Kiitos, yritän parastani, itselleni oli ensimmäinen jota käsitin, ja luin ihan henkeä haukkoen.

Hän toteaa kirkon tulleen näkyväksi, kuin " inkarnoituneen" todella kuten Riitta-mummi sanoo, helluntaina, jolloin Jeesus lähetti sen lupaamansa puolustajan, lohduttajan, ja kaikkeen totuuteen johtajan, Pyhän Hengen. Olin alle lukenut hitaasti tankkaamallla vaikeamman Stinissenin Evigheten mitt i tiden. Se helpotti ymmärtämään ajan ja ikuisuuden samanaikaisuutta ja toisaalta täyttä erilaisuutta, erillisyyttä.

"............

Lopulta rikas oppineisuus, nerokas oivalluskyky, mahtava työmäärä joka tähän on satsattu, lopulta pelkistää uskon ytimen.

On toinen asia, ja toisen keskustelun alue, onko apostolinen uskontunnustus todella sen väärti, että elämme uskonyhteydessä. Tai kelpaako se mittariksi.  
PTuo olikin pommi tuo. Ettei meidän tarvitsekaan asettaa kriteerejä, ei ainakaan, uskotko jokaisen lauseen uskontunnustuksesta.
Ja sitten me haaskaamme aikaa johonkin homokysymyksiin. Voisiko sitä katsoa, että ai, tommosiakin on. AI ei irstailua...  Minä ihan luulin.... Kerro lisää, kaikkea Luoja loikin.

Osana ihmiskuntaa jaamme auttamatta tahtoen tai tahtomattamme kaiken mikä täällä rikotaan. Me jaamme ihmisen osassa Syyrian sodan, pedofiilien armonhalveksunnan, ja anomme armahdusta Kristuksen tähden.  Me hyödymme Länsirannan miehitettyjen alueiden tuotteista, vaikka jokin jaffaboikotti jäisikin väliin, eihän se maa maataloudesta elä nyt enää.   Kun juttu on niin sotkuinenkin.

Ja samalla kirkko kantaa meitä ja meidän syntejämme. En ole ottanut selvää Greenpeacen toinintamotiiveista, olen unohtanut Sini Saarelan, en edes rukoile ymmärtämystä itselleni, en hänen puolestaan jos kenenkään. Sitä kaikkea kirkko kantaa, en jää synteineni yksin. Armon hinta oli huima, Jumalan Pojan henki meidän käsissämme,

Minä naulat teroitin,  joilla löin sun ristihin.  Siinä minun osuuteni pelastuksesta.

Arvokkaimpia löytöjä koko tuotannossa ovat ihmisen perimmäinen yksinäisyys ja erillisyys.
Se kuuluu elämään, sitä ei saa muutettua mihinkään liittymällä. Ei edes avioliitossa tuosta toisesta tule minun osaani persoonallisuudeltaan tai ajattelultaan, voin vain hyväksyä sen, ja kunnioittaa psyykkistä realiteettia, tosiasiaa, että me olemme yksinäisiä. Esim. Yhteinen elämä, mutta kulkee halki tuotannon.

"Kristittyjen yhteys".  ei puhu ihmisten keskeisistä väleistä lopulta mitään, se asettaa jokaisen Jumalan eteen, ymmärtämään erillisyytensä Pyhästä, syntisyytensä, ennen kaikkea sovituksen tarpeensa. Se koskee jokaista, ja kuoleman tavoin tekee meistä samanvertaisia, siinä on lopulta yhteytemme ja yhteisyytemme." Suoraan SC siv. 204 (lisäsin tuon kuoleman tavoin, se loukkasi jostakin muualta, pahoittelen, muuten käänsin niin tarkkaan kuin osasin, vaikka tämä olisi hyvä voida ajatella alkukielisenä)

Hämmästyn kuinka körttivirret tavoittavat tämän, juuri täsmälleen.
« Viimeksi muokattu: 17.10.13 - klo:21:27 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Mutta yllätys yllätys, puhuu sittenkin.  Ja tuo on on suoraan SC:sta tuo juttu uskontunnustuksessa,  se ei saa lainkaan samaa arvoa kuin Isä Meidän-rukous.

Sarja jatkuu
« Viimeksi muokattu: 17.10.13 - klo:21:30 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
 >:(.  Ja minä kirjoitin, että kuolema meidän yhdistäjänämme loikkasi muualta, iPad muutti sen loukkaamiseksi kolmesti! ja Jumalan tämä muuttaa itepäisesti Junalaksi aivan joka kerralla. En taju.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
>:(.  Ja minä kirjoitin, että kuolema meidän yhdistäjänämme loikkasi muualta, iPad muutti sen loukkaamiseksi kolmesti! ja Jumalan tämä muuttaa itepäisesti Junalaksi aivan joka kerralla. En taju.

Ipadissa:
Asetukset > Yleiset > Näppäimistö
Poista valinta kohdasta "Automaattinen korjaus".

Mt

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Ipadissa:
Asetukset > Yleiset > Näppäimistö
Poista valinta kohdasta "Automaattinen korjaus".

Mt
Puuttuu tästä uudesta.

Yritän pärjätä.

Ripistä:  Bonhoeffer piti äärettömän tärkeänä, että hänen pappisseminaarilaisensa tajuavat, ettei rippi kuulu yksin papin korville. Pappi puutuu, ryytyy, kyllästyy, eikä samastu puhujan tuskaan, ellei itse tule kuulluksi myös. Rippi oli vallan muuta, kuin väörintekolistojen luettelointia. Kahden viikon välein sielunhoitajalle sai kertoa vallan kaiken, mikä hatuttaa, hävettää, raivostuttaa, kenet kertakaikkiaan kuristaisi vaikka tältä istumalta. Siitä vähitellen pääsi tutkimaan miksi juuri tuo henkilö ottaa minua aivoon. Esimerkiksi, sillä niissä ahtaissa oloissa joku aina otti aivoon.

Siitä oli hyvä edetä tarvittaessa itsetutkisteluun, tarkoitus olisi. Miltä tuo letkauttelu jota harrastan nyt päivittäin, kuulosti Jumalan korvissa? Hän kuuli kuinka nälvin veljeäni, tietää, etten siedä juuri tuota ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua, ja sydämessäni olen jo tappanut koko tyypin.  Syitä saattaa löytyä. Mutta loppujen lopuksi: elänpä nyt hetken kahdestaan Pyhän Jumalan edessä. Siinä sopii katsoa, mistä todella jään velalliseksi, ja suostuisiko sovintoon Hänen kanssaan, Hän kun siinä käsi jolla tarjoaa, se kun kattaa juuri tuon öppiäisen kaipaaman täydellisen ymmärryksen, täydellisen hyväksynnän ja täydellisen rakkauden juuri minua kohtaan.  

Finkenwalden veljeskunnassa jokainen valitsi itselleen sielunhoitajan.
Bonhoeffer valitsi Eberhard Bethgen, ja päinvastoin. Siksi Bethgen tallentama Bonhoeffer-kuva on niin ohut. Siitä syystä vankilakirjeet kirjoitettiin juuri Bethgelle.

Kun natsit sulkivat Finkenwalden ja kielsivät toiminnan, se painui maan alle. Toimintaa jatkettiin siten, että kokelaat kätkettiin lähinnä Preussin alueen kirkkoihin apulaispapeiksi. Salaista yhteydenpitoa pyrittiin jatkamaan niin pitkään kuin suinkin, rippeiden päivineen.

Bonhoefferin rippikäsitys on kiinnostava.
Se on kelpo luterilaisen oikeus, Bonhoeffer oli yhtä Luther-friikki kuin minä Bonhoeffr-friikki.

Mutta se on vallan muuta kuin pahojen tai " kiellettyjen" ajatusten, sanojen ja tekojen mekaaninen luettelointi. Kun ihminen avaa sydämensä Jumalalle, hän puhuessaan toiselle henkilölle realisoi tilanteen aivan toisin kuin itsekseen, aivan, kuten terapiassakin. Mutta kun avaa sydämensä, no, jokainen tajuaa, mikä ero sillä on tekaistujen syntilistojen laadintaan. Se oli kova paikka monille, eniten Bonhoefferille itselleen,  jolle vaiteliaisuus oli kotona omaksuttu yhdestoista käsky, mutta hän ei käskenyt oppilaiden tehdä mitään, mihin ei itse ryhtynyt, hän näki sen tärkeäksi, kun olen taas terve kerron siitä Finkenwalden ripistä ja elämänmenosta lisää. Riittää tälle illalle.

Tutkitaan, mitä pidät itse kiellettynä.
Onko se Jumalan kieltämää?  

He tunsivat Raamattua koko lailla, sillä oppilaitoksen vaatimustaso oli korkea. Kun siihen vetosi, piti käsittää, millä perusteella, sillä se säilyi Bonhoefferin omana mittatikkuna.

Siksi toiseksi tuo, että sai tuulettaa, pelasti yhteishengen ja säilytti sovinnon.

Kyllä ne päästösanat juuri yksilö saa omistaa, tuo että Jumala piittaa tämmöisestä tipluista kuin yksilöt kuten minä, merkitsi huikeita.  Mutta puhuttaessa kirkkoyhteisön sosiologisesta, yhteiskunnallista tehtävästä, tuo oli yhtä valtava visio. Eihän se siihen jää, mutta siitä se juuri lähtee liikkeelle, ylettyen arjen diakoniaan. Jakamisen teologiaan. Aika hurjaa. Kristus kuoli koko maailman syntien tähden. Hän lähetti lupaamansa puolustajan,  Pyhän Hengen, kuin tuon tehtävän jatkajaksi, kun maailmanmeno ei päättynytkään saman tien. Pyhä Henki se kristittyjen yhteisöstä tekee jotakin, joka ylettyy maan savesta Jumalan Pyhyyteen, Kristus siltana ja vielä siten, ettemme me siitä juuri paljoa käsitä.
« Viimeksi muokattu: 17.10.13 - klo:22:58 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22341
"Sinuun minä turvaan -- osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn -- opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani -- opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Nimesi tähden, Herra, anna minun elää! Vapauta minut ahdingosta, sinä vanhurskas! Tuhoa viholliseni, sinä uskollinen! Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni -- minä olen sinun palvelijasi." Katumuspsalmit yhdistää helposti rippiin, mutta entä tällaisen ahdistuksen purkauksen ja turvallisuuden kaipuun? Bonhoeffer siis ymmärsi tämänkin hädän kuuluvan ripin piiriin, vai kuinka?

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Puuttuu tästä uudesta.

Ei pitäisi puuttua. Kokeilin kahdella laitteella, toinen uusi malli, jossa uusin käyttöjärjestelmäversio 7, toinen alkuperäinen Ipad, käyttöjärjestelmäversio 6. Käyttöjärjestelmäversio on se ratkaiseva seikka.

Tervetuloa Seuratuvalle sunnuntaina laite mukana, niin katsotaan...

Mt

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
"Sinuun minä turvaan -- osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn -- opeta minulle tie, jota kulkea! Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani -- opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Nimesi tähden, Herra, anna minun elää! Vapauta minut ahdingosta, sinä vanhurskas! Tuhoa viholliseni, sinä uskollinen! Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni -- minä olen sinun palvelijasi." Katumuspsalmit yhdistää helposti rippiin, mutta entä tällaisen ahdistuksen purkauksen ja turvallisuuden kaipuun? Bonhoeffer siis ymmärsi tämänkin hädän kuuluvan ripin piiriin, vai kuinka?

Aivan täsmälleen, juuri niin, juuri, ja tarkemmin tästä voikin lukea hänen pikku psalmikommentaaristaan "Katselen taivasta", joka on syntynyt niihin aikoihin, julkaistui varsin pian "yhteinen elämä" (ent,. suom. nim,ellä "Kristrillinen yhteiselämä")  jälkeen. Yhteinen elämä 1939 ja Katselen taivasta 1940, kun seminaari toimi maanalaisena. Eihän hän enää julkaista saaanut mutta kirjoitti kyllä.
Sitä olen koettanut selittää itse onnistumatta, ettei ripin tarvitse merkitä muuta, kuin tuollaista hätää, älä Jumala minua hylkää, en itsekään tiedä, mikä minun on...
« Viimeksi muokattu: 18.10.13 - klo:11:48 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Ei pitäisi puuttua. Kokeilin kahdella laitteella, toinen uusi malli, jossa uusin käyttöjärjestelmäversio 7, toinen alkuperäinen Ipad, käyttöjärjestelmäversio 6. Käyttöjärjestelmäversio on se ratkaiseva seikka.

Tervetuloa Seuratuvalle sunnuntaina laite mukana, niin katsotaan...

Mt

Kiitos, jos minä nousen tautivuoteeltani, tuilen varmasti ja mielelläni, se laite tekee minut hulluksi.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11609
Noin on totta kai vaikeata rajata "synnintunnustusta  eli rippiä muusta sielunhoidosta erilleen.  Mutta sanoittaminen on äärettömän tärkeätä. Päästösanat tuohon tuskin helpottavat, kuin hetkeksi. Hädässäänhän tuo psalminkirjoittaja ajattelee, että Jumala on hänet hyljännyt.  Se on lähtökohta, josta saattaa lähteä liikkeelle keskustelu, jossa erottuu sitten jokin korjausta edellyttävä syy  johon Jumalalla on sanottavaa; Tarpeetonta kärsimystä tuottava  oma vihamielisyys, kostonhalu, kateus - mikä hyvänsä, mutta yhtäläisesti huoli mahdollisista kutsunnoista, perheestä, yksinäisyydestä, pappisidentiteetin epävarmuudesta, mistä tahansa. Nekin jätetään Jumalalle.

Totta kai on muistettava, minkä hän varmasti tiesi.  Jeesuksen ajan syntikäsitys oli toinen.Siihenhän liitettiin köyhyys, sairaus, aivan kaikki kärsimys, niihin useat huusivat:  Armahda meitä, kun Jeesus kulki ohitse.    
« Viimeksi muokattu: 18.10.13 - klo:14:00 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.