Seuramatka Selänpään opistolle, Valkealan kristilliselle kansanopistolle

[PekkaV]

 
   Rakas Päiväkirjani!

Olin viime sunnuntaina Valkealassa, jossa Paavo Ruotalainenkin kävi. Minun piti kysyä Mäntyharjun paikallisosaston puheenjohtajalta, joka oli ollut opistossa 50-51, missä täällä on se kartano, joka lahjoitti Paavolle hevosen.

Messun johti nuori pappi, joka seurapuheessaan kertoi, että yleensä kun hän alttarilla on, hän näkee ensimmäisenä ristin, täällä katseen nostaessaan peräseinän taulun Kalevi M. Nykäsestä.

Opettaja 60-luvulta totesi puheessaan, että nykyään täällä ei juuri Siionin Virsiä nuoret veisaa, jos olenkaan. Ehdotin veisattavaksi Siionin Virttä 214. Totesin, koska täällä ei vielä ole nuoria, koska lukuvuosi ei ole vielä alkanut, heillä ei liene mitään sitä vastaan, että veisaamme tämän virren.

1. Sinua Herra auttakoon.
Hän kuulkoon rukoukset.
Hän askeleesi siunatkoon
ja hyvät aikomukset,
vaaroissa aina varjelkoon,
myötäisen matkan suokoon,
virrasta vieköön suvantoon,
taas kotirantaan tuokoon.
Herralle kiitos olkoon.

2. Ei sotavaunut, hevoset
voi auttaa hädässäsi,
kun vastukset ja kyynelet
täyttävät elämäsi.
Kun taivaan Isää rukoilet,
hän auttaa köyhää lastaan.
Näin voitokkaasti taistelet
kaikkea pahaa vastaan.
Herralle kiitos olkoon.

3. Nyt olkoon kiitos Isälle,
Pojalle ainoalle,
Pyhälle samoin Hengelle,
Vanhurskauttajalle.
Herra on vahva turvamme,
me häneen luottaa saamme.
Nyt riemuvirsin kiitämme
väkevää auttajaamme.
Herralle kiitos olkoon.

http://www.h-y.fi/521-virret-211-220#214

Messussa saarnannut ja seuroissa lopuksi puhunut rovasti Hyvättinen toimii eläkepäivinään Sotaveteraaneissa 95-vuotiaan rovasti Pentti Tapion aisaparina. Rovasti Tapio on rippipappini 60-luvun Partaharjulta.
Hyvättinen totesi puheessaan, että veisattu virsi on virsiuudistuksessa poistettavien listoilla, koska sitä on vähän veisattu. Ei sitä Valkealassakaan tunnettu, koska sain melkein yksin veisata.

Mainitulla virrellä on henkilöhistoriassani erikoinen asema. Olen sen täällä kertonut jokín vuosi sitten, mutta uusille ja terävämuistivammaisille toistan:
Seurasin 80-luvulla MTV:n yösättiä, jossa yhtenä juontajana oli Vappu Pimiä. Kun hän juonsi viimeistä kertaa, lähetin ohjelmaan tekstiviestinä tämän virren.

Niin, Rakas Päiväkirjani, tällaista tämä on.


jatkuu ehkä...

[PekkaV]

   Se oli jännä tilanne, kun virsi 214 Sinua Herra auttakoon veisattiin ja oli veisattu. Seurasi viimeinen puhe, jonka jälkeen aloitin Herraa hyvää kiittäkää. Nostatin koko porukan ylös.

Selänpään seurat ovat pohjustusta lukukaudelle. Mukana oli johtokunta, vanhoja opettajia, edellinen rehtori ja vanhoja oppilaita, mutta ei yhtään nykyisiä, koska he eivät olleet vielä tulleet ja koska seurojen ajankohta oli niin aikainen, varmastikin tarkoituksella palauttamassa mieliin, mistä on tultu, missä ollaan ja mitä on edessä.  70 sanaa

Aion osallistua Lapuan herättäjäjuhlilla ensimmäisen kerran Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokoukseen.
Simojoen Jaska tuli vastaan Haapajärvellä, kun olin puolisoni kanssa menossa hoitamaan lapsia, kun heidän vanhempansa olivat Aholansaari Sinfonietan puikoissa. Jaakko kysyi, että missä päin se koulu on (vuosikokouspaikka)? Huitaisin peukalollani taakseni ja sanoin: "Eiköhän se tuolla ole."

Kohta alkaa aamuhartaus. Sitten paiskaudumme autoon Tampereelle.

(vielä 60 sanaa...)

Tyyni. Hiljaista.

Asuimme Selänpään lähellä Tuohikotissa 4-50 -lukujen vaihteessa ja sitä ennen Suomenniemellä, jossa olin vielä ajatuksena. Isä kävi opistolla talkoissa Kiri-orin kanssa. Kiri sitten lahdattiin vuosia myöhemmin, koska emme voineet ottaa sitä Nilsiän maalaiskylästä Mikkelin maalikylään. Pantiin lihoiksi siellä mistä se oli ollut lähtöisinkin, äitini synnyinkodista Häkkälästä. Vanhempani olivat saaneet Kirin häälähjaksi Juhana-vaariltani.

Eiköhän tässä ole jo 200 sanaa http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3085.0