Kävin äskettäin Jerusalemissa eräässä Raamattu-museossa ja siitä asti mielessäni on pyörinyt minulle esitetyt kotijumalapatsaat. Pienethän ne olivat, lyhyen vaaksan mittaiset. Tekijällä oli ollut huono näkö, kankeat sormet tai hän yksinkertaisesti koki, että kotijumalien tulee olla juuri sellaisen näköiset. Ne olivat tehdyt savesta. Vitriinin edessä syntyi keskustelua siitä, miksi Raakel oli isänsä kotijumalat luvatta anastanut. Opas oli sitä mieltä, että Raakel oli epävarma tulevaisuudestaan Kanaanin maalla, minne hän oli lähdössä Jaakobin ja muun perheensä kanssa. Ja hän halusi ottaa mukaansa jumalat takuuesineiksensä, jos hän joutuu palaamaan yksin takaisin. Kotijumalat suku varmasti tunnistaisi ja hänet hyväksyttäisiin takaisin palanneeksi.
Jaakob oli lähtenyt takaisin Kanaanin maalle periaatteessa riitaisuuden vuoksi. Kun Laaban huomasi, että kotijumalat oli viety, hän organisoi heti kauankin kestävän takaa-ajomatkan aavikolle kotijumaliensa takaisin saamiseksi. Ne olivat siihen aikaan tärkeät perintäoikeuden osoittamiseksi. On löydetty arkeologisissa tutkimuksissa tekstitieto, että laissa säädetään, että vävy oli oikeutettu perimään appensa omaisuuden, mikäli hän oli saanut tämän kotijumalat.
Kiinnihän ne karkurit saatiin. Kovat etsinnät teltoilla tehtiin, mutta ne olivat tuloksettomat. Raakel viisaana naisena oli kiivennyt kamelinsa selkään ja siellä piilottanut kotijumalat ja ylhäältä sanoi isällensä, että en minä täältä pois voi tulla, kun minulla on nyt niinkuin naisilla aina joskus on.
Jaakob valitti kohtaloaan, missä hän seitsemän vuotta palveli Laabania saadaksensa Leean, toiset seitsemän vuotta saadaksensa Raakelin ja vielä kuusi vuotta saadaksensa palkakseen pikkukarjaa. Kaiken kukkuraksi Laaban oli kymmenen kertaa muuttanut Jaakobin palkkaa. Kuitenkin lienee niin, että Laaban oli köyhtynyt ja Jaakob rikastunut ja siitä lienee ne riidat syntyneet. Ennen kuin Jaakob saattoi jatkaa matkaa Kanaanin maalle, oli Laabanin ja hänen välille saatava sellainen sopimus, että perintäoikeudesta ei olisi myöhemmin riitaa. Tämä sopimus on kirjoitettuna 1.Mooses 31.52. Siinä pisteessä missä oltiin, oli demarkaatiolinja, mitä kumpikaan ei ylittäisi omalta puoleltaan paha mielessään. Molemmat osapuolet eläisivät omillaan.
Kotijumalia on ollut myös ihmisen kokoisia, mm Daavid pakoillessaan Saulia pelastui, kun sellaista käytettiin apuvälineenä kiperässä tilanteessa.
Israelissa kotijumalia pidettiin aina epäjumalan palvelukseen liittyvinä kulttipatsaina ja siten tuomittavina.
Liitän tähän loppuun ne Raamatun kohdat, joihin olen tekstini perustanut: 1.Moos. 31:34, 1 Sam. 19:13-16. Tuom. 17:5,1, Hes. 21.21, Sak. 10:2.
Aihe: Kun Raakel isänsä Laabanin kotijumalat varasti (Luettu 23491 kertaa)