Kirjoittaja Aihe: Runoja.  (Luettu 11837 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Runoja.
« Vastaus #30 : 09.06.08 - klo:19:15 »
Innoititte minutkin sitten kuitenkin runoilemaan, hyvät ystäväkansan poeetat!

*ylpeänä esittää*

Humalainen kimalainen

Kimalainen kankeassa
kevätsäässä ankeassa
etsiskeli ystävää
jonka kanssa pöristää
pölyttämään mustikoita
metsän pikku palleroita.
Eipä tiennyt: tiedelehti
kertoi: outo tauti ehti
mesipistiäiset nää
lähes kaikki hävittää.

Kimalainen yksinänsä
näki mättään edessänsä
kukat odottivat että
pölyttäjillensä mettä
antaa saavat mielin määrin
mutta määrä oli väärin:
liikaa työtä yhdelle
karvapörriäiselle.

”Raskas työ ja raskaat huvit”
- tällä sanonnalla kuvit-
teli kimalainen kuittaavansa
suuren työrupeamansa:
uutta marjaa luodessaan
liikaa mettä juodessaan
humaltui ja kännissä
suristeli metsässä.

Voi jos silloin olisi
tullut hyönteispoliisi!
Eihän päihtyneenä työssä
sovi olla, vaan vain yössä
kiitämässä kanssa muiden
kimalaisten mesisuiden.
Vaan ei poliiseiksi asti
riitä öttiäisten kasti
joiden pieni määrä juuri
meille mysteeri on suuri.

Tiedemiehet selvittävät
miten hoidetaan nyt kevät
kukat marjoiks saatetaan
päästään sato korjaamaan.
Sillä aikaa kimalainen
yksinäinen humalainen
pörrää mustikan kukissa
siitepölyä sukissa
juopottelee suruun, parka:
liian iso mättään sarka.
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Runoja.
« Vastaus #31 : 09.06.08 - klo:19:31 »
=D>  :smt038
Onpa täällä runotaiteilijoita!

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Runoja.
« Vastaus #32 : 10.06.08 - klo:11:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Liisa"
=D>  :smt038
Onpa täällä runotaiteilijoita!


Ilwydiä mukaillen seuraava runo:

Löysimmekö mitään,
kuin kannoimme pykäliä
virrassa, jossa ei ole alkua
eikä loppua

Päivät kaartuvat aamusta
ilmaan ja puhumme paperia
kuuroille silmille.
Rakennamme tyhjää,
kun merkitys kuoli.

Kadotimme viisauden kiven,
arvot murtuivat vallan alle
eikä kukaan huomannut mitään.

 :wink:
Acta, non verba.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Runoja.
« Vastaus #33 : 11.06.08 - klo:22:50 »
Vau! Kerassaan huima, ja vielä riimit kohdallaan! Eeva-Kaisan runon poljento toi mieleen Kukunorin & Kalaharin. Lisää! Tee lastenrunokirja! Lapset rakastavat ja tarvitsevat riimejä.
(siivoa se yksi onnahteleva vaikka nokkela "kuvit"- säe ("raskas työ ja huvit raskaat, "jotain-jotain-jotain" kaskaat" tmv.)

Siteeraan lempipoettaani (ilman lupaa, mutta saisin sen uhkaamalla viikkorahan viemisellä):

Muurahainen lähti
pesästään.
Se itse huolet, murheet
poisti kesästään.

(ei ehkä kauhean körtti, mutta erittäin seitsemänvee. Myöhemmin, murkkuvuosina, runotytön riveille on tullut synkempiä sävyjä. )

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15660
Runoja.
« Vastaus #34 : 12.06.08 - klo:08:03 »
Muurahainen syksyllä palasi kekoonsa
pettyneenä keväiseen ylpeään tekoonsa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Runoja.
« Vastaus #35 : 12.06.08 - klo:09:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Muurahainen syksyllä palasi kekoonsa
pettyneenä keväiseen ylpeään tekoonsa.


Tämän nuori tietää jo. Mutta sallittakoon seitsemänveelle ensimmäisten itsenäisten askelten huikea ilo!

--

Muurahainen myrtyneenä keossaan
ei nähnyt mitään hyvää karkuteossaan.
Se katui ankarassa synnintunnossa:
olen pienesti ja pysyn kunnossa.
Sirkka huikentelee vuoden, kaksi,
muurahainen muuttuu paremmaksi.

Kortta kiskoo, raahaa pesäänsä
perin pettyneenä kesäänsä:
"Napurini lienee huuhaa."
Vertailu on täysin turhaa puuhaa.
Joskus täytynee vain karata.
Eikä taivaspaikkaa voi kai varata?

t. muurahainen mutta sirkka in spe

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15660
Runoja.
« Vastaus #36 : 12.06.08 - klo:10:18 »
Muurahainen sirkan lailla kallistele ei mahlakiulua,
vaan taivaan kultakeossa saa viimein sekin soittaa viulua.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Runoja.
« Vastaus #37 : 12.06.08 - klo:11:08 »
Myrtsimurkku potee tuskaa:
"Korttakaan en enää kuskaa.
Sirkan soitto kertoo iloista,
vaikka elämä ei ole siloista.
Mokomakin turha soittaja,
uurastaja vain on voittaja."

Sirkka saakoon kodin,
muurahainen viulun.
Yhdessä ja sopuisasti
kumoavat mahlakiulun.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15660
Runoja.
« Vastaus #38 : 12.06.08 - klo:11:58 »
Palelevan heinäsirkan muurahainen tapaa
eikä enää tuskissansa tutki omaa napaa.
Soittoniekan lämpimään se huolissansa korjaa
moittimatta onnetonta säveltaiteen orjaa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Runoja.
« Vastaus #39 : 12.06.08 - klo:12:32 »
:D

Säveltaiteen orja kumartaa ja kiittää.
Minkä kylvää, sen myös niittää
-- onneksi on mukavia murkkuja,
jotka eivät auki leikkaa kurkkuja
vaan tarjoavat katon päälle pään.
Kenties sirkkakin jää elämään.

(Lämmin kiitos, tämä oli mainio oppitunti körttiläisyydestä. (kai? no, inhimillisyydestä ainakin!)
*ihmettelee yhä Aholansaaren rannassa ilman viulua ja odottelee moderaattorin moitteita palstatilan väärinkäytöstä*)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15660
Runoja.
« Vastaus #40 : 12.06.08 - klo:13:37 »
Tuskin murkut palstatilaa pilaa
eikä moderaattori
ole mikään imperaattori,
vaan antaa pienelle pilallekin tilaa.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Runoja.
« Vastaus #41 : 12.06.08 - klo:15:50 »
Eino Leino: Kylttyyri
:D
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna