Herännäisyyden suhteen on varmasti paljon menetettykin kun on saatettu nuo körttipukua kantaneet sukupolvet hautaan. Sitä tummaa väkeä on suuri ikävä, mutta sellainen tämä ihmisen maailma on: ruohoa olemme täällä, eikä mikään pysy - eikä varmasti olisi täysin hyvä jos pysyisi. Nuo menneet sukupolvet tekivät myös paljon virheitä ja sulkivat pois paljon arvokasta, mutta jokin viisaus liikkeessä asui, kun elävä ja lämmittävä liekki on itsepäisesti säilynyt vaikka paljon onkin muuttunut.
Sen sijaan näkee hyvin paljon etenkin konservatiivisemman kirkkoväen piirissä (ei tarvitse kuin lukea kristillisten lehtien yleisönosastoja) tietynlainen refleksinomainen menneisyyden ihailu, kun oppi oli vielä "puhdas" ja kiveen lyöty, eikä julkista epäilyä ollut tai se ei ollut sallittu. Nykyajan epäkohdat, yletön materialismi ja hedonismi yhdistetään kirkon liberalisoitumiseen ja maallistumiseen. Mutta minkälainen oli yhteiskunta kun vielä se "puhdas" oppi vallitsi eikä ollut edes uskonnon saatikka uskonnottomuuden vapautta? Yhteiskunnassa oli äärimmäistä, irvokasta epätasa-arvoisuutta: pieni rikas vähemmistö peri asemansa ja enemmistö väestöstä eli sadosta toiseen ja jos paha kato tuli niin tuhannet kuolivat tienvarsille, lasten osa oli armottoman kova, taikausko, tietämättömyys ja ennakkoluulot vallitsivat. Noitia poltettiin roviolla, uskonsodat riehuivat, homoseksuaalisuudesta annettiin kuolemanrangaistuksia, kidutus ja muut epäinhimilliset rankaisutavat olivat rutiininomaisessa käytössä.
Tästä valtaisasta moraalisesta alennustilasta olemme hitaasti tulleet pois lähinnä valistuksen, tieteen ja liberalismin pois vetäminä. Kristillinen kirkko on lähinnä toiminut jarruna ja sen konservatiivinen siipi on jatkuvasti yrittänyt jopa kokonaan pysäyttää kehityksen kohti parempaa. Silti, en mitenkään halua väittää, että kirkko olisi ollut syypää noihin kauhistuttavan huonoihin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Sen puutteellisestikin tulkittu oppi olisi monessa suhteessa täysin tuominnut tuon vastenmielisen, jumalattoman menon, mutta oman aikansa tuotteena se ei vain suurimmaksi osaksi pystynyt irtautumaan siitä. Aivan samoin moderni, vähän liberaalimpi kirkko ei ole missään suorassa vastuussa nykyajan monista epäkohdista ja äärimmäisenkin huolestuttavista kehityskuluista. Se on kuitenkin sanottava että nykyinen hyvinvointivaltiomme on tässä syvässä epätäydellisyydessäänkin arvoiltaan paljon kristillisempi kuin oli puhdasoppisuuden ajan armoton säätyvaltio. Mutta kumpikaan yhteiskunta ei ole kyennyt poistamaan ihmisen syvää epätäydellisyyttä ja syntisyyttä - enkä oikein jaksa uskoa, että mikään yhteiskuntamuoto siihen pystyy.
