Kirjoittin 04.04.2008
"Usko on nöyrtimistä, alistumista näkymättömien kurinalaisuuteen ja tahtomme sekä toiminnamme ojentamista sen mukaan, mitä en näe. Vaikka se sitten maksaisi , mitä tahansa :aikaa, vaivaa, tuskaa,kipua, yöttömiä öitä,häpeää,pilkkaa jopa hengen menetyksen. On tässä vaan syytä meidän uskoa Herraan."
Salis kirjoitti 05.04.200
Eikö usko voisi olla myös itsetunnon kasvamista, vapautumista riippuvuuksista, vastarintaa, tietoisuuden kasvua, rakkautta, hyvän olon tunnetta, energiaa ja virtaa?
Kyllä, usko on sitäkin. Asioita voi luetella aivan äärettömästi ja ennenkaikkea mitä ihminen itse tuntee sielussan. Meillehän on annettu vapaus määrittää oma uskomme, se on taas eri asia, onko se oikea.Mutta siksi minä huudankin kiukuisena, kyynelten valuessa apua Herraltani. Että, Hän pitäisi minut uskossa ristin edessä.
Pena kirjoitti 05.04.2008
Jumalaa pelkäävän ei tarvitse mitään tai ketään muuta pelätäkään.
No,kyllä minä pelkään Isää, mutta tiedän myös että Hän rakastaa meitä kaikkia. Mutta kun katson tätä maalista vaelustani, täytyy rehellisyyden nimissä sanoa,että eniten pelkään itseäni. Mikä taas johtaa siihen että en voi olla aivan huoleton omista tekemisistäni. Mitä taas tulee hyviin tekoihin ja pahoihin tekoihin , en voi välttää näitä tekoja tai ajatuksia elämääsäni. Mutta voin antaa Hänen hoitaa minun taisteluni. Sillä minä henkilökohtaisesti olen saanut kokea viime vuosina. Mitä on hyvät teot kun olen Kristuksen kutsun ottanut vastaan.
Valitettavasti pahuus ei ole minusta mihinkään lähtenyt. Ilmeneehän se päivittäin,jopa teoilla.
Vaikka työskentelenkin palvelu tehtävissä ja ihmiset ovat nostamassa tämän alan ihmisiä korokkeelle. Niin kateus ja kosto, leimahtaa välillä esille. Siinä sitä sitten ollan taas, "en minä mitään tehnyt."
"Olemme maailmassa elääksemme, emme paetaksemme elämää"