Itse teitittelen melko sujuvasti kaikkia vähänkään vanhempia. Teitittely tulee automaattisesti myös töiden ulkopuolella. Suurin piirtein itseni ikäisiä ja nuorempia sinuttelen, silloin ei ole minun helpompi palvella, mutta vastapuolella sitten uskalletaan enemmän kysellä kun olen (tai yritän olla...) rento ja samalla tasolla.
Mielestäni kaikkien teitittely ei ole järkevää eikä mitenkään tavoiteltavaa, mutta sille ei kyllä voi mitään jos vahingossa aina itseä nuorempiakin teitittelee.
Näppituntuma on, että minua itseäni aika harvoin teititellään, en ole kyllä kuullut kuin töissä asiakkailta. Ja silloinkin vain vanhoilta rouvilta, miehet kyllä tytöttelevät senkin edestä. Minua asiakkaana ei ole teititelty varmaan ikinä, mutta toisaalta olenkin vielä nuori, alle 25, mutta kuitenkin selkeästä vanhempi (tai vanhemman näköinen!) kuin jotkut satunnaiset kassahenkilöt esimerkiksi.
Sukulaisia en ole ikinä teititellyt. Kolmatta persoonaa käytetään vain koirasta. Työpaikoilla sinuttelen kaikkia heti suoraan esittäytymisen jälkeen, ehkä vain suurimpaan pomoon saatan pitää pientä varovaisen kohteliaisuuden virettä yllä.
Yleisistä tavoista ja esittäytymisestä tuli mieleen, että kun joskus ala-asteella muinoin tapasimme kirkkoherran, niin tunsin itseni ehkä vähän kummajaiseksi, kun olin ainut joka nousi seisomaan kirkkoherran tullessa kättelemään meidät, istua nakotimme siis tuoleilla rivissä siinä. Kyseessä taisi olla tulevien pappien oppituntiharjoitelma
Se oli automaattinen pomppaus, kun piti jollekin vanhemmalle (ja korkea-arvoisemmalle) esittäytyä. Nykyään alkaa jo olla sen verran neiti, ettei periaatteessa ihan kaikkien nuorempien (vähäpätöisten
) miesten takia pomppia, mutta toisaalta olen todennut, että nuorempien kanssa kätellään seisten, koska se on reilua ja tasa-arvoista enkä tykkää istua jos toinen seisoo, ja vanhempien kanssa on kohteliasta nousta seisomaan ihan muutenkin.
On nämä tavat kyllä niin tällaisia.
Ai niin ja yksi asia vielä. TÄDITTELY. Jos minuun viitataan tätinä (en ole kenenkään täti, ellei jollakin täällä ole jotain paljastettavaa), en joko kuule, en ymmärrä että minusta puhutaan, tai sitten olen vain sitruuna.
Täti.
Suomessa yleisesti lasten keskuudessa vallalla oleva tapa nimittää kaikkia naisia, tuttuja ja tuntemattomia tädiksi ei ole suositeltava. Tädiksi on sanottava ainoastaan sukulaistätejä ja sellaisia naishenkilöitä, jotka käyvät usein talossa tai ovat pyytäneet kutsumaan itseään tädiksi. Kadulla tai ovilla hyväntekeväisyystarkoituksessa myyskentelevien lasten kuulee useimmiten sanovan: 'Täti, ostakaa vappukukka!' Olisi syytä muuttaa tämä lause esim. näin kuuluvaksi: 'Olkaa hyvä, rouva, ostakaa vappukukka!'Näin sanotaan teoksessa Seuratavat vuodelta 1943, eikä se ole vielä ollut kertaakaan väärässä.