Kirjoittaja Aihe: Suruttomuus  (Luettu 35799 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Suruttomuus
« Vastaus #45 : 25.04.05 - klo:21:59 »
mitä se on kun
   -aina välillä, nyt-
tuntuu että kaikki mitä tekee
                          on väärin
ja sattuu kun haluaisi olla hyvä ihminen
muttei osaa tai tuntuu ettei

mitä tehdä kun
    164 tuntuu osuvan nappiin
eikä ole pettynyt muihin vaan itseensä

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Suruttomuus
« Vastaus #46 : 03.05.05 - klo:09:53 »
Lainaus käyttäjältä: "jude"
mitä se on kun
   -aina välillä, nyt-
tuntuu että kaikki mitä tekee
                          on väärin
ja sattuu kun haluaisi olla hyvä ihminen
muttei osaa tai tuntuu ettei

mitä tehdä kun
    164 tuntuu osuvan nappiin
eikä ole pettynyt muihin vaan itseensä


Väitän että 244 osuu paremmin. Omassa kädessä, omassa kyvyssä asiat eivät ole. Vaikka niin usein tuntuisikin vaikka niin maailma opettaisikin tuntemaan. Vaatimuksista ei taida olla kysymys vaan niistä luopumisesta.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« Vastaus #47 : 03.05.05 - klo:16:02 »
Tuli tässä tänään mieleen se laulu onkohan se afrikkalaisesta gospelmessusta joka alkaa että "Älä pelkää rakas lapsi / turhaan olet toivoton / et koskaan tule paremmaksi / armossani kyllin on / halleluja halleluja / halleluja halleluja / halleluja halleluja / halleluja amen." jne. Pienistä asioista se on onnellisuus kiinni :D
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Suruttomuus
« Vastaus #48 : 06.03.06 - klo:13:11 »
Lainaus käyttäjältä: llwyd
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Hyviä kysymyksiä - luulen että meille kuitenkin läheisintä on tämä hiljaisuus, tietty surun ja ikävän tunto hyvienkin asioiden ja hetkien keskellä.


Tällainen haikea mieli maailmallisen pinnallisuuden vastapainoksi voi kai syntyä ihan itsestään. Ei henkeväkään ja sielukas haikailu ole yhtä kuin synninsuru, jos se ei ole Jumalan Pyhän Hengen herättämää.

Jos se on Jumalan herättämää, niin luulisin, en tiedä, että koti-ikävän (joka on hyvä sana, kiitos kun muistutit siitä) ohella se saisi aikaan huolta perille pääsystä: "Haluaisin sinne taivaalliseen kotimaahan, mutten tiedä pääsenkö perille." Lisäksi olettaisin, että aika ajoin synninsuru aiheuttaisi myös halua kilvoitteluun oman elämän parantamiseksi. Se kilvoittelu ei tietenkään johda tavoiteltuun tulokseen, vaan omavanhurskauteen, josta jälleen pitää alkaa hengen köyhyydessä parannusta tekemään!  mikä sen aiheuttaa ja mitä se aiheuttaa.[/i ]

Tästä voi väitellä loputtomiin, mutta ellei herännäisyys vapauta syntistä ihmistä syntisenä tulemaan Jumalan eteen niin sitten se on mielestäni hylännyt arvokkaimman perintönsä. Meidän ei pitäisi takertua dogmaan ja loputtomiin vaatimuksiin ja luokitteluihin ja mittailuihin.



Jumala ja Saatana, ne ovat uskon asioita.
Se mitä voimme näistä henkilöistä todistaa
on eri asia. Lähteex ne karkuun kun niitä etsii?
Mutta merkityksiähän me etsimme uskon asioista.
Tiede selittää tätä elämän kiertokulkua, vahvimman lailla.
 Luonto on ankara jossa vahvat selviävät.
Heikot kuolevat sukupuuttoon?
Olemme tieteessä eläimiä, vain vähän viisaampia.
Ja uskonto on tämän tunne-elämän viisaus.
Opit, joissa huomioimme lähimmäisen.
Onko tässä järkeä?
Onko järkevämpää ajaa vain omia asioitaan?
Voitot maksimoidaan..
Oma etu maksimoidaan..
Olemmeko silloin enää ihmisiä?
Inhimmillisiä?
"Mulle riittää mun oma päänsärky"
"Kipu on sossujen keksintö"
Ihminen vailla perinteitä, etsii yksin tietä.
Mikä sitten on hyvä ihminen?
Jokainen ihminen on itsekäs.
Mutta herättäminen synnin tuntoon, onko se syyllistämistä
ja toisten yksityiselämään puuttumista?
Vastuu omasta ja muiden elämästä, omien tekojen seuraukset,
niissä riittää pohtimista.
 Saatana on aika pelottava, onko se jotain muinaista kieltä?
Sillä taitaa olla kuvainnollinen merkitys.
Tai ettei ajatella omilla teoilla elämää pidemmälle
niiden jälkeen?
Kaipaamme kotiin, maailmaan,
jossa oikeudenmukaisuus toteutuu
ja paha saa palkkansa,
jokainen saa ansionsa mukaan?
Hyvän ja pahan taistelu ihmisessä?
Onko se muutettu psykologiassa eri termeiksi?
Ihmisen tahto pyrkiä hyvään ja hyveelliseen elämään.
Kuka siihen pystyy?
Kuka osoittaa päähänpotkitulle, että hyvä voittaa maailmassa?
Lapset ovat kilttejä. Business-miehillä on suhteet joka suuntaan
ja kortit pelattuna.
Että maailmassa tämä kurjuus jakaantuisi tasaisemmin..
vai? Kaikki on kunnossa..kokoomuksessa
Lainaus
Elämä on kemiaa.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Suruttomuus
« Vastaus #49 : 21.07.07 - klo:16:03 »
Oudosti vanhentuessa tämä suruttomuuden käsite tulee yhä tärkeämmäksi. Nuorempana sitä ajatteli, että miten "elämänvastainen" termi, että suruttomuushan on hyvä asia. Mutta nyt monet asenteet näkee suruttomina negatiivisessa mielessä: ei surra maailmaa, ei ikävöidä pois, hyväksytään reunaehdot. Näkee sydämensä pienen pojan avuttomissa, epävarmoissa käsissä  - ei ole olemassa mitään omaa taetta siitä, ettei se pieni käsi jonain yönä puristuisi lopullisesti nyrkkiin. Ja vaikka ei niin kävisikään niin tietää maailmasta että lukemattomissa perheissä on niin käynyt ja tulee käymään. Tänään, huomenna, ylihuomenna. Miten voisi olla ilman surua tämän tietoisuuden kanssa? Kristinusko formaaliselta, teologiselta puoleltaan ei kauheasti kosketa: oppineita kirkonmiehiä hamuamassa ihmisen valtaa, selittämässä viisaasti, vuolaasti selittämätöntä, mutta Siionin virret puhuvat maailman synnistä universaalisti, kaiken ihmisen vallanhimon, pelokkuuden ja aggression ylittäen, ohittaen. Toivoisi ettei herännäisyys ikinä tästä mihinkään menisi, surullisuudesta, lohdusta ja ikävästä. Körttiläisyys on siellä missä ihminen on tässä kylmässä ja satunnaisessa maailmassa.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8337
Surutonta
« Vastaus #50 : 21.07.07 - klo:16:56 »
"Suruttomuus on surulista" kirjoitti joku.
Aika kivasti ja just niinkuin minusta monet asiat Raamatussa on. Pieneminen on kasvua ja kaikkien palvelija on suurin joukossanne. Antakaa olkaa anteliaita ja saatte.

Minusta Eliizalla hienoja mietteitä suruttomuudesta. Vaikkakaan en käsitä noita eroja herännäisyyden ja körttien välillä ja ehkä ei ole niin tarviskaan.
 Minusta turha olla niin huolissaan heränneiden tai körttien tulevaisuudesta. Laatu ratkaisee, jos siellä on ihmisillä hyvä olla ja kokevat opetukset ja muun hyväksi eli niissä on Jumalan siunaus mukana niin ne kyllä vetävät ihmisiä mukaan.

Eniten harmitti kun toi uskonluottamus ei tuntunut olevan selvillä.
Minusta usko on lahja ja armonalla eläminen on vapautta juuri siinä, että Jeesus on pelastanut vaikkakin lankeaisin.
 Se ei tietenkään ole suruttomuutta, sillä synneistään ja lankeemisistaan tulee olla suruissaan, mutta pelastus on Jumalan teko. Jeesus on sovittanut meidät Isän kanssa ja häneen uskomalla saamme elää pelastuksen toivossa ja luottamuksessa.

 Tulisikin enempi olla päivittäin kiitollinen pelastuksesta joka on meille monintavoin vaillinaisille tullut lahjana ja johon ei omat teot voi lisätä mitään.
 Armohan se ihmistä kasvattaa. Rakkauden kautta vaikuttava usko, kuten Paavali kirjoittaa.
 Armo ja luottamus ne kasvattavat ja saavat muutoksen aikaan.
Kilvoitus on minusta juuri sen tajuamista, siitä kiitollisena olemista ja siitä kiittämistä. Kiitollisuus saa aikaan hyviä tekoja.
 Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen.
Tik toc.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8337
Se toinen
« Vastaus #51 : 21.07.07 - klo:17:03 »
Ai niin piti ottaa kantaa, kun kirjoititte ikäjärjestyksessä. Eka: Tietäisttepä mitä yläasteella joutuu lukeen ja toinen  tietäisitpä mitä lukiossa ja kolmas entäs sitten yliopistossa, täällä sitä vasta joutuukin. :(

Voin lohduttaa täällä työelämässä vasta joutuukin ja sitten on vielä kaikenlaiset vastuut tekemisistä ja jättämisistä. Se on tulos tai ulos. Ei paljon ole kuten koulussa, että voi petrailla.

Eli zemppiä sinne skoleen ja älkää pitäkö kiirettä tulla työelämään. :wink:
Tik toc.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Surutonta
« Vastaus #52 : 21.07.07 - klo:19:02 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"

 Minusta turha olla niin huolissaan heränneiden tai körttien tulevaisuudesta. Laatu ratkaisee, jos siellä on ihmisillä hyvä olla ja kokevat opetukset ja muun hyväksi eli niissä on Jumalan siunaus mukana niin ne kyllä vetävät ihmisiä mukaan.


Ainakin itse toivon ettei kauheasti huolehdittaisikaan, nämä asiat ovat vähän isommassa kädessä kuin jonkun osaamattoman kansanliikkeen. Onneksi. Yksi eniten puhutteleva asia körttiläisyydessä on tämä tietty välinpitämättömyys ulkoisten asioiden suhteen, on jonkinlainen automaattinen olettamus että joku suurempi pitää huolen - tai ei kukaan pidä. Tänään taas on tullut muistelluksi hiljattain menneitä ihmisiä ja Te murheelliset ja Käy isänmaataan kohti ain ovat soineet päässä. Kun ei itse osaa rakentaa, on sentään tämä perusta.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Suruttomuus
« Vastaus #53 : 26.04.21 - klo:23:27 »
Vaikka körtit kavahtavatkin suruttomuutta, se ei merkitse suinkaan, että he olisivat ilottomia ja synkkiä.  :109:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Suruttomuus
« Vastaus #54 : 27.04.21 - klo:07:08 »
Vaikka körtit kavahtavatkin suruttomuutta, se ei merkitse suinkaan, että he olisivat ilottomia ja synkkiä.

Sinulla, luterilainen, on kiitettävä tapa mainita lähteesi lainatessasi toisten sanoja. Nyt taisi unohtua.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Suruttomuus
« Vastaus #55 : 27.04.21 - klo:11:27 »
Sinulla, luterilainen, on kiitettävä tapa mainita lähteesi lainatessasi toisten sanoja. Nyt taisi unohtua.
Anteeksi! Lainasin Sinun kirjoitusta "Vaikka körtit kavahtavatkin suruttomuutta, se ei merkitse suinkaan, että he olisivat ilottomia ja synkkiä" on alunperin. Se on mielestäni hyvä kommentti.  :023:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Suruttomuus
« Vastaus #56 : 27.04.21 - klo:12:44 »
Anteeksi! Lainasin Sinun kirjoitusta.

Saat anteeksi. Seuraavaksi voisit harjoitella possessiivisuffiksin (omistusliite) käyttöä.