Hengellinen koti...

[Katar]

Oon tässä kehitellyt pientä uskonkriisiä itselleni. "Eksyin" helluntailaisten joukkoon ja oon tosissani miettinyt omaa hengellistä kotiani. Oon jo päätynyt siihen tulokseen ettei hengellinen koti oo niin tärkeä kuin se oma henk.koht usko, ehkä tosiaan hain vain jonkinlaista turvapaikkaa ja toista perhettä(omassa perheessäni ei ole mitään vikaa). Tunnen itseni ennemmin körtiksi kuin helluntailaiseksi. Karismaattisuus on mulle ok, paitsi kun se menee todella pahasti yli. Silloin se lähinnä pelottaa. Soimasin itseäni että siinä ei saisi olla mitään pelättävää kun sehän on Jumalasta. Toisaalta taas olen kaatunut parissa rukousillassa ja silloin pelkäsin hirveästi että kaatuminen oli saatanan tekosia. En tiedä kumpaa se on, mutta kaikki kohtuudessa olisi kai hyvä neuvo. Mä oon joskus itkenyt sitä kun oon joutunut tuomituksi suuntautumiseni takia ja pelännyt oikeasti joutuvani helvettiin sen takia että tykkään tytöistä. Oon itse suvaitsevainen mutta ympäristöltä on tullut negatiivista palautetta niin paljon että se sai ajatukseni sekaisin ja siksi oon väliin itsekin itseäni tuomitsemassa. En jaksaisi olla kaapissa mutta pakko. Uskonto on se asia joka mua kaapissa pitää vaikka uskonkin itse ettei homo- eikä biseksuaalisuudessa ole mitään väärää. Haluaisin kerrankin olla kaikessa täysin oma itseni ja tulla niin hyväksytyksi omieni joukossa. Sori kaikki, tästä tais tulla tosi epätoivosen nyyhkyttäjän sepustus nyt...

[seppos]

Moi

Meillä on sellainen usko, että vastaat asioistasi Jumalalle, et ihmisille. Tuletko kaapista ulos on sinun henkilökohtainen asiasi ja sinun on hyvä kaikessa rauhassa ja pelotta miettiä mitä, missä ja milloin. Emme halua puuttua siihen, mutta jos siitä tulee vaikeuksia haluamme tukea kaikkia, joilla on vaikeuksia riippumatta mistä syystä.

Kannamme asiasi Taivvalliselle Isällemme, joka on lempeä. Emme usko siihen, että mitä suuremalla joukolla jotain rukoillaan se toteutuu,  aivankuin Jumala taipuisi painostuksesta. Jumala päättää itse omat asiansa, mutta saamme kantaa huolemme ja murheemme hänelle lupauksensa mukaan. Onnea ja rohkeutta elämääsi.

[Hölkänen]

Olin tänään radiokeskustelussa, jossa oli mukana helluntailainen uskonnonopettaja. Puhuimme tulevaisuuden ympäristöuhkista, ja mistä kristitty löytää turvan niiden ahdistamana. Minusta tuntui, että meillä on sama hengellinen koti, vaikka minä käyn siioninvirsiseuroissa ja hän ylistysilloissa. Turvaudumme samaan evankeliumiin.

Minä olen kerran tullut kaapista, mutta menin sinne takaisin. Siis jossain vaiheessa oli tarve saada hyväksyntä kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Sen jälkeen kun olin päässyt aukomaan päätäni arkkipiispalle, totesin että tämä taistelu on tällä erää hävitty, mutta sisäisen taisteluni kuitenkin voitin: nyt en enää välitä, hyväksyvätkö uskonystäväni suuntautumistani. Helpotan elämääni ja heidän elämäänsä pitämällä asian omana tietonani, ja seurakunnassa pystyn keskittymään tärkeämpiin asioihin.

Minulle suureksi siunaukseksi on ihana ja rakastava kumppani. Sellaisia on liikkeellä seurakuntaympyröissäkin, mutta heidät pitää ehkä tässä vaiheessa vielä kalastaa kiertoteitse. Onnea ja rauhaa sinulle!

[Katar]

Kiitos seppos ja Hölkänen. On tosiaan maailmassa isompiakin murheita kuin yhden ihmisen ahdistus, mutta onneksi Jumalalle ei mikään ole liian pieni murhe eikä yksikään ihminen unohdu. Siunausta teille!

[Lars Mikael]

Ei Jumala rakenna karsinoita ihmisten välille. Karsinat ovat ihmisten "kyhäelmiä", jotka eivat kestä Jumalan edessä.

[llwyd]

Välillä tulee surulliseksi siitä tarmosta, millä niin monet kristilliset yhteisöt torjuvat ihmisiä luotaan, sanomansa, radikaalin vapautuksen ja armon sanoman, luota. Hitaasti kristinusko täällä maan päällä kristillistyy: mutta yhä enemmän on paikkoja, joihin on tervetullut riippumatta sukupuolisesta suuntauksestaan, joissa ei pyritä murentamaan persoonallisuuden perustuksia primitiivisiin ennakkoluuloihin perustuen. Huonoja seuraajia me kyllä olemme, pitkäksi on nasaretilaisen etumatka päässyt... Varmasti on ympäristön paineissa väliin todella vaikeaa mutta toivottavasti jaksat ymmärtämättömyyttä, paljon löytyy myös ystävyyttä ja ymmärrystä maailmasta, toivoa. Sitä suurinta toivon tuojaa me tässä kaikki yritämme puutteellisilla tavoillamme seurata.

[TeppoV]

Mä oon joskus itkenyt sitä kun oon joutunut tuomituksi suuntautumiseni takia ja pelännyt oikeasti joutuvani helvettiin sen takia että tykkään tytöistä. Oon itse suvaitsevainen mutta ympäristöltä on tullut negatiivista palautetta

Ainakin voit olla varma, ettei helluntaiherätyksen piirissä hyväksytä homoseksuaalisuutta. Siksi taitaa olla parempi sinun pysytellä sieltä pois. Tai ainakin joudut pysymään kaapissa...

Itse en halua tuomita homoseksuaalista ihmistä, sillä olen varma siitä, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen oma valinta vaan jonkinlainen synnynnäinen ominaisuus.

[juhani]

huonoina me kiivetään tai noudetaan taivaan kotiin. Kiipeämistä en haluaisi.

[tosikkoko]

huonoina me kiivetään tai noudetaan taivaan kotiin. Kiipeämistä en haluaisi.

Ja jos kiipeämällä pääsisikin vähän matkaa yksin ylöspäin niin aina tulee portti vastaan, aivan kuten Vammalan/Sastamalan/Tyrvään uusivanhan kirkon jyrkkien parviportaiden yläpäässä:
http://farm1.static.flickr.com/66/230345913_5ad4fc38e7.jpg?v=0
Niinpä tarvitaan portinavaajaa ja vielä mieluummin alhaalta asti noutavaa  :wink:

[juhani]

joo-mies tosikolle - yes!!!

[hiljan herännyt]

Ei meistä kukaan voi toista tuomita, ei meillä ole täällä sellaista valtaa. Minä en ainakaan usko siihen että "homoseksuaalisuudesta voi parantua" voi höpö, höpö. Kyllä kukin on sellainen mikä on, ei se ole mikään tietoinen valinta. Mutta ihmiset on suvaitsemattomia, joten ehkä turhaan aiheutat itsellesi ylimääräistä päänvaivaa...
Tämä nyt on vaan tälläista pohdintaa, minä en ole aiheen expertti.

[de profundis]

No laitanpa minäkin lusikkani soppaan, kun juuri kyseisiä soppia olen muutoinkin hämmennellyt.

Hei vaan, Katar, ja tervetuloa Körttifoorumille. Olen "se toinen Körttifoorumin julkihomo (lesbo)", tai siis nyt jo kolmas. Näin ainakin omien laskujeni mukaan.

Itse en pahemmin muissa uskonnollisissa porukoissa ole liikuskellut, joten en kovin ole selkääni saanut aiheen tiimoilta, mutta osaan kuitenkin oikeasti arvostaa körttigeimeissä kohtaamaani suvaitsevaisuutta. Kiitos siitä kaikille.

Olen tässä parin viimeisen päivän aikana etsiskellyt ystäväpariskuntani pyynnöstä heille parisuhteenrekisteröinnin yhteydessä siunaamisen suorittavaa pappia. Aika hurja oli yhden kirkonmiehen reaktio. Tiesin hänet hyvinkin suvaitsevaiseksi, ja myös julkivapaamieliseksi, mutta silti puhelinkeskustelu oli sisällöltään yllättävä. Sanoi nimittäin, ettei tohdi kenenkään nimiä mainita kysymättä heiltä ensin. Kertoi siis tuntevansa montakin, jotka hyvinkin saattaisivat moiseen suostua, mutta ei uskaltanut suoralta kädeltä - yksityisessä puhelinkeskustelussa tuttavansa kanssa - mainita nimeltä kysymättä lupaa. Vetäisin hernehen nenähän, siis siitä, että ollaanko me nyt niin paarialuokkaa, ettei ihminen uskalla ääneen lausua sellaisen henkilön nimeä, joka suostuisi parisuhteen siunaamaan.

No, nyt on kuitenkin eri tyyppien kautta kasassa melkein parikymmentä nimeä. Jotenkin hirmu hyvältä on tuntunut se, miten tutut ja tuttujentutut ovat oikein ottaneet tämän asiakseen.  Ja niitä suostuvaisia pappejakin on näköjään vaikka kuinka. (en nyt tietenkään voi nimeltä mainita...  :wink: )

Mutta elämää ihmetellen se aika tässä kuluu.

-de profundis

[ihminen]

Hyväksyn tosin kaikki ihmisinä, tekisin kuitenkin itseäni ja ymmärrystäni vastaan jos suvaitsisin kaiken. Olen ääripäiden ihminen ja jos hyväksyisin heterouden lisäksi jonkin muun suuntautumisen, ottaisin ja hyväksyisin kaikki sairaimmatkin. Niin en voi tehdä. Siksi erottelen ihmiset irti suuntautumisistaan.


Poistin tuon perättömän osan kirjoituksestasi. Se on tyypillistä legendaa, joita eräät piirit tarkoituksellisesti levittävät tarkistamatta sen totuutta. Kuten kävi ihmeparanemistutkimuksessa, kun se tehtiin huolella, niin huomattiin, että kaikki oli mielikuvitusta tai suoranaista valhetta. Aihe on täällä loppuun keskusteltu.  
Muokkasi Seppos

[LeenaSisko]

Valitettavasti en ole päässyt vielä livenä kontaktiin körttiläisyyden kanssa, vaikka kaipaisin sitäkin kyllä kovasti. Kuitenkin ihastelen sitä nöyryyttä, miten tälläkin foorumilla asioihin suhtaudutaan. Muut olkoon jyrkempiä ja pelatkoon tuomitsemisen kanssa, minä mieluummin tunnustan, etten ole toisia parempi, enkä ole mikään sanomaan, ettei joku jostain syystä kelpaisi.

[seppos]

Hei vaan, Katar, ja tervetuloa Körttifoorumille. Olen "se toinen Körttifoorumin julkihomo (lesbo)", tai siis nyt jo kolmas. Näin ainakin omien laskujeni mukaan.


-de profundis

Vaikka tuolla kirjoitinkin, että keskustelu on päättynyt, niin en ihan niin jyrkkää tarkoittanut. Asiallista keskustelua saa käydä, mutta ei legendoja kiitos.

Varsinainen asiani oli, että laskusi on puutteellinen. Kyllä täällä on usempia kuin kolme tunnustanut värinsä, mistä iloitsen. Olkaatte vapaat. Kukin vastaa näistä asioista ihan itse Jumalle suoraan eikä maalliselle tuomarille.
Epäselvyyksien välttämiseksi tunnustan olevani ihan pelkkä hetero.

Vielä finaaliksi tähän kerrotakoon, että keskiajalla Irlannissa oikeamieliset kristityt tappoivat kaikki vasenkätiset pirun siittäminä. (vasurit olivat taistelussa hankalia vastustajia).