Itsetunnosta...

[sadetta]

Itsetuntoon kuuluu myös:

Se ,jos tekee jonkin asian huonosti ei tarkoita sitä että olisi huono ihminen.

 Totta.

Tämä on jo hieman muuta:  Kun teen jonkin asian huonosti, minä kai sentään yritän korjata sen. Millainen itsetunto on ihmisellä joka ei edes yritä! Onko hän niin "huono" ettei kumminkaan voi vai niin "hyvä" että toiset pitäkööt hyvänään?

Miten tuo liittyy itsetuntoon? Jos keskeytän olympiamaratonin, koska nesteet ei pysy sisällä ja siis voimat loppuu, asiaa ei voi korjata. (Tietysti itsetunto voi kokea kolauksen, jos uhosin jotain.)

Siis:  Minä olen hyvä ihminen, saan sitten aikaan mitä tuhoa tahansa! Korjaamaanhan minä en nöyrry - minähän olen HYVÄ IHMINEN!

On se juttu että joku on "hyvä ihminen" tässä syntisten sekalaisessa sakissa - jossa kai bsentään joskus edes harjoitellaan haparoiden jotakin: Pahoitinko mielesi...olen pahoillani...särjinkö ikkunasi...anteeksi...KORJATAAN!

 
Jos rikkoo jotain, on hyvä, jos voi korjata. Sehän on oikein. Miten 'hyvä ihminen' tähän liittyy, tai itsetunto..

[vaivattu sielu]

Vai onko meissä ihmissä vain pahaa, väitän että näin ei ole. Vaan meissä on sekä hyvä että paha.
Vai mitä "vaivattu sielu"

Aivan...
Raamatun kommentaarin mukaan: "Kukaan muu ei ole itsessään hyvä kuin Jumala. Hän on ehdoton hyvyys. Ihmisen hyvyys on suhteellista".

[Leena]

Jos rikkoo jotain, on hyvä, jos voi korjata. Sehän on oikein. Miten 'hyvä ihminen' tähän liittyy, tai itsetunto..

Kyllä se ikävä kyllä liittyy. Ei kukaan "ole" sellaisenaan sitä eikä tätä.  Itsekunkin  hyvyys tai pahuus näyttäytyy siinä kuinka hän toisia kohtelee - ja kristittyjä kutsutaan muuhun, kuin sadismin  maailmanmestaruuskisoihin, sillä sitä lajia täällä riittää ilmankin.

.  Jokainen erehtyy, mutta useimmat sentään osaavat pyytää anteeksi. Tavallisesti ihminen pyrkii edes joskus korjaamaan sen minkä särki.  Mitä tulee esimerkiksi niin arkisesta asiasta kuin avioliitosta, ellei kumpikaan ikinä sitä tee?  

Se ei tee meistä enkeleitä, koska oletettavasti särjemme enemmän kuin ehdimme korjata. Mutta itsetuntokysymykseen se ehdottomasti liittyy ja kuuluu. Luonnollisesti voimme väännellä asiaa ja määritellä mustan valokoiseksi ja päinvastoin - ihan niinkuin tahdotaan - minä tykkään että se niinkun olis niinkun silleen  eikä tälleen. Psykopatia nyt kuitenkin on eräs itsetunnon vakavimman häiriön nimi --- ja sille ominaista on juuri tuollainen asenne. Minä olen hyvä. Minä menen peilin eteen hokemaan itselleni: Minä olen hyvä --- VAIKKA olen toiminut sadistisesti kaiken päivää. Ei - silloin ei itsetunto ole terve, eikä ihmisellä ylipäätään erityisempää syytä hokea itselleen sitä kuinka hyvä hän on --- ei hän ole --- eikä missään nimessä hyväksyttävä.  Erinomaista voidetta korvasyyhyyn tällainen puhe, sitä se kyllä on!  

Hieman terveempi ihminen OTTAA- TOISET - HUOMIOON. Psykopaatti sanoo: Minun ei tarvitse piitata kenestäkään.

Mitä Tukholman maratoniin tulee: Valitettavasti psykopatiaan taipuvaisen henkilön on usein vaikeata sietää epäonnistumisia, olivatpa ne toisista vaikka kuinka samantekeviä. Niille on löydettävä syy muusta ja muista kuin itsestä. Vaikka väärästä mstikkasoppamerkistä, jos ei muuta keksi. Sama koskee toisten oletettuja suorituksia ja kuviteltua menestystä. Maratonin loppuun selvittäneen asema samassa laivassa psykopaatin kanssa on useimmiten surkuteltava. Kas, kun me emme siedä sitä ajatustakaan että joku vaikkapa menestyisi --- viis siitä, kuinka suuria uhrauksia se on sitten taas siltä pärjääjältä vaatinut. Ja sitähän me puolestamme emme millään tavoin vaivaudu peittämään. Jos hän pahoittaa mielensä niin siihenhän me itse asiassa pyrimmekin --- sadismi on psykopaatista aina se kivoin leikki!  

Ja surullista kyllä - psykopatia on tarttuva tauti, sillä kovin monesta sadismi on pohjimmiltaan kivaa. Niin syntyvät kansanmurhat.

[santtu-62]

...  psykopatia on tarttuva tauti...

Hmm... Hyvä nimimerkki "leena" aikoinaan sosiaali- ja terveyden oppitunneillani, luennoilla tai myöhemminkään en muista kyllä koskaan kenenkään sanoneen että psykopatia on tarttuva tauti.. Mutta jos olen väärässä, mitä kyllä epäilen aivan suunattomasti, niin pyydään pyyteetömästi anteeksi tätä kommentia ja epäammatimaisuuttani.

Toiseksi en kyllä ole havainut sadismia foorumilla, enemminkin vuorovaikutus ongelmia nimimerkien välillä tällä keskustelualueella. Mutta tunteet ovat ilmeiseti vähän yhdellä sun toisella pinnalla.

ps.ja jos tietäsit mitä teen ammatikseni, uskon että ehkä voisit sanoa "hyvä Benkku". Suosittelisin myös Sinullekin mahdollista ajatella itsestäsi että olet hyvä "Leena" ja kaikille muillekin. Mutta tuntuu kyllä ulkopuoliselta että ajattelet... ja mikäs minä olen.Toiseksi en näe itsekeskeisyydessäni että olisi tarvetta pyytää anteeksi joiltakin keskustelualueen ihmisiltä.
Upsis, unohdin taas että keskustelu ei ollut tarkoitettu ainoastaa "Leenalle" ja "Benkulle" eikä että aina olisi kyse minusta "Great Benkku".  

Voimia tulevalle viikolle Sinulle ja myös kaikille muillekin, Hyvät ihmiset.

Benkku  



 

[sadetta]

Kyllä se ikävä kyllä liittyy. Ei kukaan "ole" sellaisenaan sitä eikä tätä.  Itsekunkin  hyvyys tai pahuus näyttäytyy siinä kuinka hän toisia kohtelee - ja kristittyjä kutsutaan muuhun, kuin sadismin  maailmanmestaruuskisoihin, sillä sitä lajia täällä riittää ilmankin.  
.............
 Psykopatia nyt kuitenkin on eräs itsetunnon vakavimman häiriön nimi --- ja sille ominaista on juuri tuollainen asenne. Minä olen hyvä. Minä menen peilin eteen hokemaan itselleni: Minä olen hyvä --- VAIKKA olen toiminut sadistisesti kaiken päivää. Ei - silloin ei itsetunto ole terve, eikä ihmisellä ylipäätään erityisempää syytä hokea itselleen sitä kuinka hyvä hän on ---

Mitä Tukholman maratoniin tulee: Valitettavasti psykopatiaan taipuvaisen henkilön on usein vaikeata sietää epäonnistumisia, olivatpa ne toisista vaikka kuinka samantekeviä. Niille on löydettävä syy muusta ja muista kuin itsestä. Vaikka väärästä mstikkasoppamerkistä, jos ei muuta keksi. Sama koskee toisten oletettuja suorituksia ja kuviteltua menestystä. Maratonin loppuun selvittäneen asema samassa laivassa psykopaatin kanssa on useimmiten surkuteltava. Kas, kun me emme siedä sitä ajatustakaan että joku vaikkapa menestyisi --- viis siitä, kuinka suuria uhrauksia se on sitten taas siltä pärjääjältä vaatinut. Ja sitähän me puolestamme emme millään tavoin vaivaudu peittämämään.

Lähdin omassa pohdinnassani siitä, että jos on epäonnistunut tietyssä asiassa, ei tarvitse pitää itseään lopullisesti huonona, surkeana, elämässään täysin epäonnistuneena. Eikö silloin ole ihan hyvä vaikkapa katsoa peiliin ja sanoa itselleen, että hei, olen ihan hyvä ja kelvollinen epäonnistumisestani huolimatta. Ei tullut mieleeni yhdistää tähän psykopatiaa.

Vierastan käsitettä 'hyvä ihminen'. Tiedänkö tarpeeksi jostakusta voidakseni kutsua häntä siten.. Vai riittääkö jokin teko, että ihmistä pidetään hyvänä.. Pystyyhän psykopaattikin tekemään hyvää saavuttaakseen päämääränsä.

Maratonista tai muista oletetuista ja kuvitelluista saavutuksista.. Lienee lähinnä omasta itsestä kiinni, osaako iloita toisen menestyksestä vai haluaako kateudessaan ja katkeruudessaan 'pudottaa ' toisen. Tai vähätellä ja ehkäpä levittää kuviteltua, jopa valheellista informaatiota tästä 'menestyjästä'.

Ihminen on itsekäs. Ja on niin helppo vierittää syy muualle, totta. Kannattaa varmasti enemmän tutkailla omia reagointi- ja toimintatapojaan sen sijaan että keskittyy muiden tekemisiin ja menestyksiin tai epäonnistumisiin. Muita on tietysti helppo osoitella ja neuvoa, ja omien tapojen muuttaminen voi olla tuskallistakin. Mutta - jokainen elää vain oman elämänsä.

"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

[Leena]

Lähdin omassa pohdinnassani siitä, että jos on epäonnistunut tietyssä asiassa, ei tarvitse pitää itseään lopullisesti huonona, surkeana, elämässään täysin epäonnistuneena. Eikö silloin ole ihan hyvä vaikkapa katsoa peiliin ja sanoa itselleen, että hei, olen ihan hyvä ja kelvollinen epäonnistumisestani huolimatta. Ei tullut mieleeni yhdistää tähän psykopatiaa.

Eikä ollut mitään aihetta liioin!  Niin pitkään kuin ihminen osa noin lohduttaa itseään epäonnistuttuaan, on psykopatiaan valovuosien matka.Tilanne muuttuu - tai raskas itsetunto-ongelma paljastuu - kun ihminen epäonnistuttuaan käy sellaisen kimppuun, jonka kuvittelee - huom. peräti usein vielä näin! - jotenkin onnistuneen. 

Ja tässäkin vielä on muuan porras noustavana. Toisinaan on todella jaksettava antaa anteeksi sellaista, että omat onnistumisen mahdollisuudet on tosiasiallisestikin tärvelty. Kyllä sellaista tapahtuu ikävä kyllä myös.  Mutta käydä se läpi hiljaksiin ja enempiä elämöimättä, ainakaan nyt toreilla julki kaiuttamatta - siinä on haastetta ja ken kykenee vielä siihenkin, ei satavarmasti ole ainakaan psykopaatti ---   jos vielä huomaa että jassoo - tätähän ei nyt selvitä tuon kanssa ukko ylijmalakaan ja jaksaa sitten  nauraa koko jutulle, niin silloin on itsetunto jo vähän tavallistakin terveempää tekoa.

Voivoivoi... Sinä et ainakaan ole psykopaatti..-.et!  Et siis satavarmasti ole!  Älä päästä edes ajatuksiisi, muuten Leena  viikon!

[santtu-62]

Voivoivoi... Sinä et ainakaan ole psykopaatti..-.et!  Et siis satavarmasti ole!  Älä päästä edes ajatuksiisi, muuten Leena   viikon!

"Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkärin tulee muistaa
olevansa puolueeton todistaja ja asiantuntija, jonka lausunnon on
perustuttava huolellisen tutkimuksen antamiin objektiivisiin havaintoihin
ja niiden kriittiseen arviointiin sekä muihin tosiseikkoihin,
jotka lääkäri on saanut tietoonsa".

"Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa
harkintaa ja välttää itsensä tehostamista. Ilmoittelussaan lääkärin tulee
noudattaa lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia ilmoitteluohjeita".

http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf

Tämä olisi hyvä muistaa ”lekurin” myös silloin kun esiintyy julkisesti. ettei tule vääriä analyyseja tehtyä ihmisistä.

[Leena]

"Todistuksia ja lausuntoja antaessaan lääkärin tulee muistaa
olevansa puolueeton todistaja ja asiantuntija, jonka lausunnon on
perustuttava huolellisen tutkimuksen antamiin objektiivisiin havaintoihin
ja niiden kriittiseen arviointiin sekä muihin tosiseikkoihin,
jotka lääkäri on saanut tietoonsa".

"Julkisessa esiintymisessään lääkärin tulee noudattaa tarkkaa
harkintaa ja välttää itsensä tehostamista. Ilmoittelussaan lääkärin tulee
noudattaa lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevia ilmoitteluohjeita".

http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf

Tämä olisi hyvä muistaa ”lekurin” myös silloin kun esiintyy julkisesti. ettei tule vääriä analyyseja tehtyä ihmisistä.

Onko täällä joku semmonen...?? 

[santtu-62]

"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Aamen.

[Pyryharakka]

Olen yrittänyt lukea tätä ketjua, koska aihe kiinnostaa kovasti. Minulla on ollut sen verran kiireitä,etten tahdo pysyä millään tahdissa mukana. En siis ole jaksanut aivan tarkkaan lukea kaikkea.
Benkulla oli hyvä määritelmä tuolla jo jokin sivu taaksepäin.

Itse olen miettinyt asiaa paljon, sillä itsetuntoni on vähin erin kasvanut melkoisen terveelle pohjalle. Itsetunto ei kuitenkaan ole mikään tasainen ja vakaa ominaisuus. Eri tilanteissa, eri asioiden suhteen itsetuntoni on erilaisella tasolla. Esim. puheenpidon ja esiintymisen osalta itsetuntoni on melkoisen hyvä. Mutta kaiksessa liinkunnallisessa, kilpailu ja pelitilanteissa tunnen itseni tosi surkeaksi ja epävarmaksi.

Minun itsetuntoin on paljon rakentunut sen pohjalle, minkälaisia kokemuksia ja minkälaista palautetta olen niistä saanut.
Hyvä palaute, onnistumisen tunteet antavat potkua yhä parempaan suoriutumiseen. Mokaaminen ja huomaaminen, että siitähän selviää, antaa vain lisää vahvistusta itsetuntoon.

Minä olen kyllä tarvinnut paljon rakkautta osakseni, että itsetuntoni on kasvanut tähän mittaan. Se oikeastaan lähti nuoruuden epävarmuudesta ja silloin saadusta oivalluksesta, että Jumala rakastaa minuakin. Hän on minut luonut tällasiseksi, siis mitä väliä mitä ihmiset minusta pitävät. Se riitti alkuvaiheessa. Sitten on ollut monenlaista kasvua, monen mutkan kautta. Aina siellä on ollut rakkaus vahvana tekijänä.

Nyt minulle tuli kyllä sellainen tunne, että olen jo tästä kirjoittanut tällä foorumilla. En nyt millään jaksa tarkistaa. Siis anteeksi jos toistan itseäni. Hypätkää yli jos ette jaksa lukea. 

[Leena]

Kaipa tämä kiinnostaa jokaista.
"Hyvä itsetunto" on usein juuri kuten kirjoitat, Pyryharakka: Kelpaan tällaisenaan.

Tässä on myös vaarallinen ansa, sillä "hyvä" ei aina olkaan "terveen" synonyymi. Terve itsetunto sanoo noin myös, ja silloin se lohduttaa: Ei haittaa jos jokainen suoritukseni ei yltäisi kymppiin. Itse asiassa ihmisiä joiden jokainen suoritus yltää kymppiin, jotka lisäksi ovat terveitä, kauniita, onnistuvat ystävyyssuhteissaan, avioliitossaa, saavat kauniita, terveitä ja menestyviä lapsia, ei taida olla olemassakaan.  Terve itsetunto sanoo: Olen riittävän hyvä. Itse minä itseltäni mahdottomia vaadin. Tuo on pelkkä unelma, ja olisinkohan minä enää ympäristölleni siedettävä, jos olisin noin poikkeuksellinen? 

Voiko sitten "hyvä itsetunto" olla sairas itsetunto? 
Se voi, ja onkin.  SE saattaa sanoa: Pystyt mihin tahansa - se jos mikä on vähän kuin se valon enkeli joka syöksee ihmisen kärsimyksiin. 

Samoin, jos  se sanoo: Riippumatta siitä mitä teen, olen hyvä.  Jos tuon lukee hiljaa mielessään sen ansankin huomaa. Nyt ei enää puhutakaan siitä kuinka paljon hyppäsin korkeutta tai miten hyvän esitelmän pidin, vaan siitä, että tein sellaista, jonka itse tiedän vääräksi, enkä ajattelekaan korjata tekemääni virhettä. Aina ei voikaan korjata. Pedofiilit vakuuttavat että suhde oli molemminpuolinen ja että he tekivät hyvää lapselle, heillä on useimmiten poikkeuksellisen "hyvä itsetunto" se vain ei ole se "oikea itseni tunto" . Miellyn siihen Siionin virren ajatkseen päivä päivältä enemmän.

Konstikas kapistus, koko "hyvä itsetunto". Taitaisi olla parempi jos olisikin "oikea itseni tunto".

[santtu-62]

...koska aihe kiinnostaa kovasti...

Itse olen miettinyt asiaa paljon, sillä itsetuntoni on vähin erin kasvanut melkoisen terveelle pohjalle. Itsetunto ei kuitenkaan ole mikään tasainen ja vakaa ominaisuus. Eri tilanteissa, eri asioiden suhteen itsetuntoni on erilaisella tasolla. Esim. puheenpidon ja esiintymisen osalta itsetuntoni on melkoisen hyvä. Mutta kaiksessa liinkunnallisessa, kilpailu ja pelitilanteissa tunnen itseni tosi surkeaksi ja epävarmaksi.

Minun itsetuntoin on paljon rakentunut sen pohjalle, minkälaisia kokemuksia ja minkälaista palautetta olen niistä saanut.
Hyvä palaute, onnistumisen tunteet antavat potkua yhä parempaan suoriutumiseen. Mokaaminen ja huomaaminen, että siitähän selviää, antaa vain lisää vahvistusta itsetuntoon.

Hyvä itsetunto
Keltikangas-Järvinen, Liisa
"Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut itsetunnosta radiossa, vanhempainilloissa, opettajien ja varhaiskasvattajien koulutuspäivillä sekä monissa muissa tilaisuuksissa. Useat kuulijat ovat halunneet tietää aiheesta lisää. Tähän kysyntään vastaa kirja Hyvä itsetunto. Se kertoo siitä, mitä itsetunto on, ja toisaalta myös siitä, mitä se ei ole; niistä väärinkäsityksistä, joita hyvästä itsetunnosta"

http://wsoy.fi/yk/products/show/19718

ps. hyvä minä

[Salis]

Hyvä itsetunto
Keltikangas-Järvinen, Liisa
"Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut itsetunnosta radiossa, vanhempainilloissa, opettajien ja varhaiskasvattajien koulutuspäivillä sekä monissa muissa tilaisuuksissa. Useat kuulijat ovat halunneet tietää aiheesta lisää. Tähän kysyntään vastaa kirja Hyvä itsetunto. Se kertoo siitä, mitä itsetunto on, ja toisaalta myös siitä, mitä se ei ole; niistä väärinkäsityksistä, joita hyvästä itsetunnosta"

http://wsoy.fi/yk/products/show/19718

ps. hyvä minä

Vieläkö tuota tarjotaan luettavaksi? 

[santtu-62]

Vieläkö tuota tarjotaan luettavaksi? 

Yksi niistä kirjoista, johon olen tutustunut ja ajattelin jos nimimerkkiä "Pyryharakkaa" kiinnostaa teos tai ehkä joku muu ...

ps. Tarjotaanhan muuten Raamattuakin vielä, vaikka vuodet ovat vierineet... ja se on ihan hyvä. Siinäkin voi muuten tehdä valinnan mitä haluaa lukea. 

[Pyryharakka]

Kiitos, pitääpä poiketa kirjastoon.