Taytynee kayttaytya "kliseisesti" ja tehda yhteenveto ulkomailla olosta vipana paivana...Mita tuli opittua vai tuliks mitaan?
Viime yona tuli mietittya, et oikeastaan sita on oppinut kaikkein eniten itsestaan! "Paiskattuna" aivan vieraaseen ymparistoon, sita vakisinkin oppii erottamaan, mika on omaa itsea ja mika ei. Lapset ovat myos mainioita oman kaytoksen "peileja", ne kun tapaavat matkimaan, teki sitten jarkevasti tai ei...Ja esimerkin voima on tosiaan ihmeellinen! Huomaa toki myos toistavansa omien vanhempiensa kayttaytyismalleja ja toki myos keksivansa itsekin jotain jarkevaa joskus:lol:
Omia (jaksamisen)rajoja on myos tullut koeteltua ja ihan hyva sen on itse kunkin oppia ne tuntemaan ja niita kuuntelemaan. Ja arkeahan on kaikkialla, se on vaan erilaista.
Toki on myos tullut uuteen kulttuuriin kurkattua ja ihastuttua, vaikka "puolisuomalaisessa"perheessa on tullut oltuakin. Ja myos romutettua useimmat ennakkoluulot katolilaisuutta kohtaan. Sen myos kummasti huomaa mika on Suomessa hyvin ja mika huonosti ja mika vastaavasti muualla pain...
On myos oppinut arvostamaan tata internettia ja kompuutteria kunnolla, kun se on ollut oikeastaan ainut yhteidenpitovaline "kotiinpain". Ja kiitokset teille korttifoorumillakin, kun on saanut olla tallakin tavalla kotiSuomeen yhteydessa.
Ei voi muuta sanoa kun suositella: Lahtekaa, kokekaa ja elakaa elamaa taysilla ja nauttikaa tasta maailmasta taysin siemauksin! Aikuisella ihmisella on loppujenlopuksi aika suuri valta tehda omasta elamastaan juuri sellaista kuin haluaa, jos vain uskaltaa!
Kokemuksia, ajatuksia aiheen tiimoilta tai sen vieresta; jaahan toki ne muittenkin kaa! Sana vapaa...