Kun uskova kirjoitti siitä että paranus on ihmisen kääntymistä kristuksen puoleen ja synnin jätäämistä taakse, niin mieleeni nousi kysymys siitä, että yrittääkö ihminen tässä tulla kääntymyksellä synnittömäksi? Eihän imisestä tule edes jumalan vanhurskauttamisessa synnitöntä, vaan ainoastaan Kristuksen kautta saadun armon varassa Jumalalle kelpaava. Näin ainakin toivottavasti. Mikä silloin on oman voiman merkitys?
Parannus tehdään rakkaudesta Jeesukseen
Ei siinä ole rakkaus että me rakastimme Jumalaa vaan siinä että Jumala rakasti ensin meitä, sanoo raamattu.
Eli Jumalan antaman rakkauden kautta vaikuttava usko, Jumalan mielen mukainen murhe ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Se ei ole ihmisen teko vaan Jumalan teko ihmisessä, Jeesuksen etukäteen ansaitsemana.
Ei ihmisestä synnitöntä tule, mutta ihminen vapautuu synnin orjuudesta. Liha pysyy loppuun asti syntisenä, mutta Jumalasta syntynyt uusi luomus on täysin synnitön ja puhdas alusta loppuun, vaikka lankeamisiakin sattuisi.
Synnistä vapaata elämää voi elää, kun vaeltaa Hengen mukaan eikä lihan.
Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, tarkoittaen että sielumme ja henkemme puhdistuu täysin synnistä, kun taas liha ei puhdistu eikä pyhity mihinkään vaan se loppuun asti pysyy syntisenä ja Jumalan vihollisena. Liha on heikko, mutta Henki altis. Uusi luomus Kristuksessa on paljon, paljon voimakkaampi kuin heikko liha, joten Jumala on antanut meille voiman elää synnistä vapaata elämää.
Miten muuten voisimme: Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistä niin kuin itseämme?
Rakkaus ei satuta ketään, rakkaus ei tee mitään pahaa Jumalalle eikä ihmiselle. Rakkauden kaksoiskäskyssä täyttyy koko laki, koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa. Raamattu sanoo, että meidän ei pidä rakastaa sanoilla vaan teoilla.
En tarkoita kuitenkaan, että tuo rakkaus olisi meistä lähtöisin tai meidän pitäisi ponnistella hirveästä täyttääkseemme nuo asiat, vaan Kristus on täyttänyt ne, Hän myös haluaa täyttää ne meissä, niin raamattu ilmoittaa. Vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako sitoa itseänne uudestaan orjuuden ikeeseen, mainitaan raamatussa myöskin. Toisin sanoen olemme vapaita valitsemaan elämän ja kuoleman välillä, toisin sanoen hyvän ja pahan väliltä.
"Kaikille, jotka Häneen uskoivat, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi".
Niin, meillä on Isä taivaassa joka ei halua salata itseään lapsiltaan
Mikä sellainen Isä on, joka salaisi itsensä lapsiltaan? Vanhassa testamentissakin Jumala ilmoitti itsestään paljon, mutta oli silti salattu Jumala. Nyt Hän on ilmoitettu meille Jeesuksessa, Hän ei enää ole salattu. Hän haluaa näyttää itseään enemmän ja enemmän purkamalla erottavaa synnin muuria meidän ja Hänen väliltään.
Emmehän halua olla orpoja? Erossa Jumalasta olemme orpoja, Jeesuksessa me olemme lapsia. Orvolla ei ole rakastavaa Isää joka pitää Hänestä huolen, orpo haluaa selvitä elämästään itse ja yrittääkin, orvolla ei ole perintöä, orpo joutuu ansaitsemaan kaiken, orpo on yksinäinen vaikka olisi ihmisten seurassakin, orpo ei saa lahjoja...
Siksi Jumala on antanut meihin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba! Isä!
Jos olemme Jumalan lapsia, emmekä enää orpoja, on meillä rakastava Isä joka pitää meistä huolen KAIKISSA ASIOISSA, enää ei tarvitse itse yrittää MITÄÄN, koska Hän pitää meistä huolen. Meidän ei itse tarvitse yrittää selvitä elämässämme vaan Isä antaa meidän selvitä ja vie meidät läpi vaikeiden tilanteiden, Hän kurittaa meitä rakkaudessaan. Meillä on perintö, meidän ei tarvitse ansaita mitään (muuta kun maallisessa työssä, mutta Jumala antaa meidän pärjätä sielläkin). Me emme ole yksinäisiä vaikka joutuisimme viettämään vuoden autiolla saarella, me saamme lahjoja...
Menestymme sielujenvoittamistyössä, kaikessa mitä käsillämme teemme, emme ole lapsettomia, ruoanlaitto onnistuu aina, stressi puuttuu, työt sujuvat, kaikki sujuu kuin rasvattu. Olemme kuitenkin vainottuja ihmisten puolelta usein, olemme ahdistettuja uskomme tähden, muttemme pahojen tekojemme tähden enää.
Voimme myös palvella toisiamme arkiaskareissa, vaikka vessan pesussakin ja monessa muussa asiassa, koska emme ole orpoja joiden motto on: minulle ensin, sitten muille. Kukin huolehtikoon itsestään.
Koska olemme lapsia, Isämme huolehtii meistä ja me huolehdimme toisistamme, mutta se on Isä joka ne teot tekee, koska ne ovat Hänen tekojaan.
Lapsi on vapaa eikä lapsen enää tarvitse turvautua vanhoihin, pahoihin tapoihin eikä mihinkään pahaan tekoon, ei tarvitse pitää itsellään mitään koska kaikki mikä on Isän, on meidän. Niin tuhlaajapoikavertauskin päättyy, vanhemman pojan osa oli tuo.
Kun pääsee parannukseen, eli mielenmuutokseen jossa hyljätään synnit, Jeesuksen veri puhdistaa ja päästään lapseuteen, nuo kaikki asiat tapahtuvat
Siksi on tärkeää ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, kaikki tämä annetaan siinä sivussa.