Kirjoittaja Aihe: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen  (Luettu 34961 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15861
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #75 : 05.08.14 - klo:15:03 »
Tuo lienee totta. Huonouteensa voi masentua, eristäytyä ja lamaantua. Siinä sitä armoa sitten tarvitaankin. En usko Riitta-mummin tarkoittaneen huonommaksi tulemista vaan sitä, että toteaa olevansa syntinen ja huono, kun ei enää vertaa itseään toisiin ihmisiin, vaan ainoastaan Jeesukseen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26610
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #76 : 05.08.14 - klo:16:36 »
Pena, tulkitsit oikein. Huonous ei ole sairautta, vaikka valittelisikin. Valittaminen sopii körttiläisyyteen siinä missä hurmahenki vapaisiin suuntiin.
Kun herää huonommuuteensa, on se parannuksen oire ja alku. Kun huomaa tulleensa paremmaksi, se on sitä taantumista ja omaa voimaa.
Körttiläisyyden "käsikirjasta" saamani opit olin jo kantapään kautta jo todennut oikeiksi ja paikkansapitäviksi.   Voi kuitenkin olla, että kun olemme niin kovin erilaisia, niin Jumala on varannut toisille toiset tiet. Muuttumiselle on annettava tilaa.

Marisijat ovat erikseen. Siinä haisee tyytymättömyys.

Sitten on niitä hyviä päiviä, iloa ja kiitollisuutta, mutta se ei kestä kauan, ja pian taas koetellaan  kestävyyttä.  Room. 5: 3 - 5
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #77 : 05.08.14 - klo:17:23 »
Huonoksi itsensä tunteva ihminen on usein parempi ihminen kuin itsensä hyväksi tunteva. Hän ymmärtää muitakin huonoja ja osaa olla heille avuksi.

Tästä mie tykkäsin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15861
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #78 : 05.08.14 - klo:19:15 »
Tästä mie tykkäsin.

Varmaan ajattelin noin tältä pohjalta: "Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan."

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #79 : 06.08.14 - klo:13:02 »
Varmaan ajattelin noin tältä pohjalta: "Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan."

Kyllä juuri näin. Arveluni mukaan saamme joskus seurata ihmisiä myös joilla on mennyt vähän hepankepan tämä maallinen elämä mutta jaksavat katsella kun nurin heitetään sitä juuri Jumalan työnä. Eipä Paavokaan siihen mitään voinut kun poikansa ammuttiin.

Jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
Annamme Isän käteen elämämme
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Arvelen ettei Riitta-mummi liioin tarkoita, että tulisi tehdä tietoisesti huvikseen rikkomuksia. "Missä synti on tullut suureksi, siinä armo on ylenpalttinen". Pyydän anteeksi, en muista mistä. Mutta jatko on Galatalaiskirjeestä. Onko meidän siis tehtävä syntiä....?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15861
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #80 : 06.08.14 - klo:13:25 »
Niin ainakin ajattelen, että meidän ei tule varoa synnin tekemistä niin paljon, että lakkaamme tekemästä hyviäkin tekoja.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26610
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #81 : 06.08.14 - klo:14:05 »
On syntejä joille emme lihassamme voi mitään. Vaikkapa ajatuksen synnit. Tai sairauksien aiheuttamat katkeruuden teot. Niiden ei pidä kuitenkaan antaa nujertaa, vaan ymmärtää ne luodun, syntiinlangenneen ihmisen heikkouksiksi. Jumala niistäkin armahtaa.
 " Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta ! "    Perisynnistä pääsemme vasta kun aikamme on käydä tuomiolle.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #82 : 06.08.14 - klo:17:35 »
Tuo "sairauksien aiheuttama teko" pysyy minua mietityttämässä. Arvelen, että tulisi osata ja muistaa erottaa toisistansa väiliinen reaktio, tuskastuminen ja katkeroituminen, suuttuminen tyyliin " miks just mulle" sellaisesta, jossa ärtymys kohoaa suoraan aivoista, sille ei mahda mitään eikä jälkeenpäin edes muista.

Aikuisen kyseessä ollen tällaista on hankala uskoa olevan olemassakaan. Pahinta on, että tuohon menee itse mukaan ja alkaa vihata itseään, luojanluomaa kapistusta, vähintään epäillä itseään, sillä hallinnan menetys on erittäin epämiellyttävää. Sitä mieluummin ajattelisi kaiken todella omaksi syykseen, silloin voi ajatella että ensi kerralla minä hillitsen itseni.  Matkoilla sun muilla tällainen mahdollisuus pelottaa.

Eräs viime reissulla Italiaan matkustanut henkilö valitti, että häntä pidetään olemuksensa ja heikon kielitaitonsa takia psyykkisesti sairaana.  Kumma kyllä osui omallakin kohdallani oikeaan. Kumma sikäli että näitä on katseltu kolme vuosikymmentä. Ei näy päälle mielen maailma, onneksi on viisaampi punnitsemassa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #83 : 06.08.14 - klo:17:46 »
Lyhyesti toinen mäkökulma.
Tuo "ajatuksin, sanoin ja töin, teoin ja laiminlyönnein" jättää usein miettimään.

Teko saattaa viedä hengen, sana johtaa vaikeuksiin jos liittyy väärään todistukseen lähimmäisestä ja suoraan iskettynä tekee paljon pahaa, mutta ajatus. Kun itsestäni tuntuu parhaalta ajatella ne pahat ajatukset ennen, kuin ne lipsahtavat sanoina saati tekoina.  Ajatella voisi sitä samalla, mksi jokin ärsyttää tai harmittaa.

Minun on mahdotonta pitää tunteita syntinä, ja tunne jota ei pueta sanoiksi työnnetään pois tietoisuudesta. Se purkautuu ennemmin tai myöhemmin sanoina tai tekoina, tai aiheuttaa oireita.

Eri asia on tietty helliä jotakin lempiajatustaan vaikka nyt siitä, kuinka tulee väärinkohdelluksi ilman syytä. Parempi etsiä syitä. Kuka viisas onkaan sanonut: kärsimyksen kohdatessa ihminen tutkii tekojaan ja etsii syytä. Ellei löydä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26610
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #84 : 06.08.14 - klo:18:10 »
Vain omia tekojani ja etenkin ajatuksiani tarkoitin kun kirjoitin mitä kirjoitin. Yritän kirjoittaa tiivisti, mutta ei ole ammattitaitoa asettaa sanoja niin, että ajatelmani tulevat aina oikein ymmärretyiksi.
Onneksi Leena kirjoitti: on sairauksien aiheuttamia tekoja ( sanoja ilm. ) joille ei voi mitään. Sairaus ei ole synti, vaan piiloitettua armoa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3896
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #85 : 15.10.14 - klo:10:52 »
Sairaus ei ole synti, vaan piiloitettua armoa.

Tämä on minunkin mielteissäni.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #86 : 15.10.14 - klo:12:14 »
Tein sitä esitelmääni kun tutustuin metanoian käsitteeseen käytännössä. Se käännetään parannus katumus tai modernisti mielenmuutos. En pidä modernista, muutan mieleni kaupassakin aika usein ja vien jonkin ostoksen hyllyyn kun näen jotain minulle paremmin sopivaa. Pidän dosentin  :026:  (no, siinä hän taas on) käsiteparista katumus ja kiitollisuus.

Hän  käyttää sitä yksinkertaisesti merkityksessä Jumalan puoleen kääntyminen. Katumus ei ole yhtä kuin syntien tuomista Jumalalle, se merkitsee syntisen tulemista, joskus ei edes niin vaan koska ainoastaan Jumala voi auttaa, tai koska selityksittä ihminen kääntyy sinne päin kuin magneettineula kohti pohjoista. Se tulee erittäin lähelle ahatusta, ellet jaksa edes sairastaa Herralle, sinun täytyy sitten ainoastaan sairastaa, ja on hyvin herännäinen  :kahvi: ajatus.

Kiitollisuus on Melanie Kleinin käsitteistössä konstruktiivisin olemassaoleva tunne, kateuden selättämisestä syntyvä. Kateudesta Klein kirjoittaa: Kateus on vihamielinen tunne, se voi hyvin vain nähdessään toisen kärsivän.

Klein siis ei ole jumalannaisia, hän on psykoanalyytikko. Kateus on personifioitu kai jotta sitä olisi helpompi ymmärtää.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10617
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #87 : 04.12.14 - klo:04:44 »
Miten ajattelinkaan tätä, tämä on kai kirkkojuttua tai arkkipiispajuttua tai mitä tahansa.
Mietin miten osaisin sanoa tämän.
Jeesus söi syntisten seurassa, ja yhdessä aterioimisella oli silloin suurempi merkitys kuin vatsan täyttäminen.

Mietin ja yritän olla täs itse epätekopyhä. Mutta minua kiusaa tuossa joukkopaossa kirkosta nyt yksi kysymys. Kuinka olisi Jeesus menetellyt? Lähtenyt läpyttelemään paremmin pyhien kattaukseen? Jättänyt syntiset omaan joukkoonsa?

Muistanpa kuinka Huoviselle ei annettu Ehtoollista. Oli niin syntinen piispa. Nyt otetaan Mäkisestä mittaa. Väitänpä että jos saisi infarktin järjestäisivät kiitoskokouksen.

Täällä ei pitänyt arvostella toidia ja oikein se onkin. Koko syksy on mennyt näyttämättä juur naamaani ja täyttämättä paikkaani kirkonpenkissä, ollut niii-in kiireellistä ja tärkeää tointa. Jos täs yekisi parannuksen ja vääntäis luunsa mihin tahansa kirkkoon valikoimatta vain olemaan osallistuva ja osallinen. Syntisten seurakunnassa. Jos vaikka tekis vähemmän pahojaan viikolla viivyttyään hetken hyvässä seurassa, antais tehdä kaltaisekseen.  >:(
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19631
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #88 : 04.12.14 - klo:08:18 »
Jeesus rakastaa ihmistä, etsii kadonnutta ja eksynyttä lammasta, jättää muut odottamaan.
Mielessäni pyörii Psalmi 91:15.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #89 : 04.12.14 - klo:10:40 »
Eri asia on tietty helliä jotakin lempiajatustaan vaikka nyt siitä, kuinka tulee väärinkohdelluksi ilman syytä. Parempi etsiä syitä. Kuka viisas onkaan sanonut: kärsimyksen kohdatessa ihminen tutkii tekojaan ja etsii syytä. Ellei löydä, katso, ne ovat rakkauden aiheuttamia kärsimyksiä.

Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?