Ehkäisyn tuomitsijoille olen aina halunnut esittää erään kysymyksen. Ja kas, nyt tilaisuus tarjoutui:
Siis: mitä mieltä pitäisi olla väestöräjähdyksestä? Jos hyvinvoivissa alhaisen lapsikuolleisuuden maissa joka heteropari tuottaisi 8-15 lasta, eikö luonnonvarojen kulutus piakkoin räjähtäisi käsistä? Eikö ekologisen vastuunsa tuntevan ihmispolon pitäisi pitää yhtenä tärkeimmistä toimistaan lisääntymisen välttämisen?
Ollaanko väestöräjähdyksen mallimaissa lähellä Luojamme ideaalia: suuri osa lapsista kuolee ennen kolmatta ikävuottaan, ruokaa saati puhdasta juomavettä riittää harvoin jos koskaan, jälleen yhden lapsen syntymä pakottaa äidin laittamaan taas yhden lapsistaan töihin... Vai olisiko auvoisampaa lisääntyä eksponentiaalisesti täällä Suomessa, jonka väkimäärän elättämiseen käytetään jo nyt kestämätön määrä luonnonvaroja?
Provoa ilmassa, myönnetään, toivottavasti kukaan ei vedä ihan megahernettä nenään...
PS. Mitä tulee omaan mielipiteeseeni, olen Hölkäsen kanssa samoilla adoptio-linjoilla, valitettavasti sama ongelma itsellä. Ei surra, Hölkänen, toki on kiinalaislapsilla parempi olla patteriin sidottuina kuin...