Kirjoittaja Aihe: Unohtaisinko menneisyyteni?  (Luettu 10754 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lars Mikael

  • Vieras
Unohtaisinko menneisyyteni?
« : 01.02.07 - klo:10:23 »
Menneisyyden tutkiminen on parin viime vuosikymmenen aikana vetänyt ihmisiä entistä enemmän puoleensa. Monet suomalaiset ovat ryhtyneet tutkimaan omia sukujuuriaan. Kannamme mukanamme menneisyyttä - sitä elinympäristömme ja isiemme meille antamaa perintöä - josta ammennamme voimavaroja elämäämme. Mielestäni kristillinen perinne on erityisen tärkeä. Nykyiset kristilliset yhteisöt joutuvat elämään sen tosiasian kanssa, että kristinuskolla on takanaan jo 2000 vuoden mittainen historia. Luterilaisina tukeudumme uskonpuhdistaja Martti Lutheriin, joka ymmärsi kristinuskon eri tavalla kuin katollinen kirkko. Mielenkiintoista on ajatella joitakin herännäisyyteen liittyviä asioita, jotka mitä ilmeisimmin vaikuttavat myös minun ajatteluuni ja elämääni. Keiden menneisyyden vaikuttajien perintöä kuljetan ajatuksissani mukana?
Herännäisyydessä tunnutaan nykyisin unohdettavan sen rikas ja merkityksellinen historia, joka kantaa meitä vielä tänäkin päivänä. Voidaksemme katsoa eteenpäin meidän on tunnettava myös oman herätysliikkeemme historia. Olisiko siis minun kaikesta huolimatta unohdettava juureni ja se opetus, jonka jo lapsena sain ja joka on kantanut minua näihin päiviin saakka?

Poissa Progressor

  • Päättää jatkaa matkaansa Sotkamoon
  • Viestejä: 400
Re: Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #1 : 01.02.07 - klo:11:11 »
Onko herännäisten keskuudessa sitten jonkinlaista painostusta siihen, että pitäisi unohtaa kaikki juuret? Kun nyt olen vähän aikaa tarkastellut körttiläisten elämäntapaa, niin minusta näyttäisi enemmänkin siltä, että jokainen saa itse päättää siitä, mitä perinteitä noudattaa. En tunne herännäisyyden historiaa kovinkaan tarkasti, mutta mielestäni ydin on kuitenkin säilynyt: tunne ihmisen epävarmuudesta, pienuudesta ja siitä, että kaikki on lopulta Jumalan kädessä.

Omia juuriaan ei kai tarvitse hylätä, mutta minusta se ei tarkoita, että kaikki asiat olisi tehtävä juuri samalla tavalla kuin aina ennenkin. Tiukassa perinteiden noudattamisessa on se vaara, että olennaiset asiat pääsevät unohtumaan. Mikä on herännäisyydessä kaikkein tärkeintä, sadan vuoden takaiset käytännöt vai odottava ja ikävöivä usko?

Tässä "juurettoman" uuden tulokkaan näkemys asiasta.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #2 : 01.02.07 - klo:12:20 »
No, outoa kyllä tunnen itseni kyllä täysin Paavon (ja tämän palstan aivopesemänä Niskasen) hengenheimolaiseksi, vielä etelä-pohjalaisena arvostan Niilo Kustaan ja Wilhelmin perintöä - ja silti lienen kai aivan äärimmäisen "liberaalissa" siivessä, jos siis körttiläisyydessä olisi eri siipiä, mitä täällä ei pohjimmiltaan minusta ole, tai edes voi olla. Historiallinen perintö on minusta tämän liikkeen arvokkain aarre: kirjaimellisesti sitä ei ehkä tulkita, eli asenteet eivät ole 1800-luvun alkupuolen hengettömästi kopioituja asenteita, mutta minusta tässä parhaiten näkyykin tämän perinnön elävyys, sen elävä, lämmittävä henki. Paavo ei ole tietenkään mikään pyhimys, "auktoriteetti" - mieshän oli piikkinen, usein huono, petäjä-fabriikin tuttu, jolle valta maistui välillä liiankin hyvin. Sellainen kurja ikävöijä, jonka tunnistaa tänäkin päivänä, Herran vuonna 2007. Tunnen samaa karua, vaikeaa polkua kulkevani, vaikka sitten kovin pitkälti perässä - tuskin omin voimin perille jaksan.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15358
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #3 : 01.02.07 - klo:13:20 »
Olen Lutheria lukiessani todennut monessa asiassa olevani samalla kannalla hänen kanssaan, mutta eri mieltä häneen tukeutuvien kanssa. Menneiden tutkiminen on varmasti tarpeellista, mutta ei sieltä kannata nojaa hakea. Martit ja Paavot olivat eläviä ihmisiä, jollaisina heidät kannattaa muistaa. Ei jähmetetä heitä pönkkäpuiksi.

Poissa An-na

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 857
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #4 : 01.02.07 - klo:16:28 »
Menneisyyden körttiasenteista elävä esimerkki:

Isoäitini oli joskus 40-luvun lopussa tai 50-luvun alussa mennyt isoisäni lapsuudenkotiin vierailulle, olivatkohan he jo siinä vaiheessa naimisissakin. Isoisän mamma, eli isoisän äidin tai isän (en muista kumpi) äiti (syntynyt ehkä joskus 1860-80-luvulla) oli kovin harras körtti, hän asui isoisäni lapsuudenkodissa. Isoäidilläni oli joku ruskea tai viininpunainen uusi villapuku, johon mamma kiinnitti huomiota. Hän terävällä äänellä kysyi isoäidiltäni, että "Minkäsvärinen puku sinulla oikein on?!", johon isoäitini vastasi, että "No tämä on tällainen bruuni". Tähän mamma vihaisena vastasi, että "Ei se mikään bruuni ole, se on punainen! Ja se on kuin sinulla olisi helvetin lieskat niskassasi!"

Näin siis 50-luvulla. Tällaisia perinteitä ei kai kukaan oleta körttien keskuudessa ylläpidettävänkään? ;)

Lars Mikael

  • Vieras
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #5 : 01.02.07 - klo:20:29 »
Heille, jotka käsittivät minun tarkoittaneen herännäisyyden juurillani ja sillä opetuksella, jonka olen herännäisyydestä ammentanut, jotain ulkoista tai henkilöön kohdistuvia ajatuksia, haluan tarkentaa herännäisyyden historiaa koskevia kannanottojani. Tarkoitan ajatuksillani kristinuskon ydintä ja Raamatun antamaa opetusta. Kysymyksessä on perustavaa laatua oleva asia, johon Paavo Ruotsalainen, Joonas Lagus, Niilo Kustaa Malmberg, Aku Räty ja monet muut herännäisjohtajat ovat opetuksensa kohdistaneet. Tämä edellä mainitsemani opetus on ilmaistu esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen lähettämässä kirjeessä (Paavo Ruotsalainen, Sisällisen tykökäymisen neuvot, Heränneen kansan kirjasarja 4, sivu 9): "Sinä sanot, ettei ole hengellistä elämää, kuolemaa vain. Kuinka siinä voi olla elämää, missä ei ensin oteta vastaan Kristusta, joka on itse elämä; sillä vasta sitten, kun hänet on otettu vastaan, ruvetaan elämään ja elämän töitä tekemään.". Haluan vielä lisätä, että se on täysin Jumalan teko ihmisessä.

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #6 : 02.02.07 - klo:15:38 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Olen Lutheria lukiessani todennut monessa asiassa olevani samalla kannalla hänen kanssaan, mutta eri mieltä häneen tukeutuvien kanssa.

Näin jääkaappimagneetin, jossa luki (muistinvaraisesti) "I don't have anything against Jesus - it's His fan club I can't stand". Kai se on jotenkin niin, että on helpompaa olla samaa mieltä kuolleen ajattelijan, aatteen, filosofian tai uskonnonperustajan kanssa kuin tulla toimeen elävien ihmisten kanssa. Ainakin itsessäni tunnistan tämmöisen ominaisuuden... :)
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15358
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #7 : 02.02.07 - klo:20:04 »
Oikeasti elävät ihmiset ovat parempaa seuraa kuin vanhoihin oppi-isiin takertuvat kuppikunnat. Kristityt ovat OK, jeesustelijat kannattaa väistää kaukaa.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2217
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #8 : 02.02.07 - klo:21:43 »
Jeesus ei jeesustellut. Olen ennenkin tällä foorumilla ihmetellyt kuinka hurskastelu tai muu tuonkaltainen on monen puheessa ja kirjoituksessa yhtä kuin jees... Lukekaa ylhäältä. Nyt meni Pena mielestäni vähän puihin, muutenkin. Edesmenneetkin elävät. On ihan sama onko joku väkevä menijä syntynyt kaksisataa vuotta sitten vai onko oivallinen kulkija nähnyt päivänvalon vaikkapa kolmekymmentävuotta sitten. Sanat ja teot ratkaisevat. Ja entisaikaisten oivalluksia voi vaivatta kuljettaa tähän päivään, tälle foorumille. Me elämme, he elivät. Turha jaotella. Menneestä saa apua tämän päivän lähimmäisille, tätä päivää voi kuljettaa eiliseen. Aikaa ei ole, ihmisiä kylläkin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15358
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #9 : 02.02.07 - klo:22:04 »
Ennen eläneisiin voi ymmärtääkseni suhtautua kahdella tavalla. Parempi tapa on todellakin ymmärtää heidät elävinä ja kokonaisina henkilöinä, joilta voi oppia paljon tähänkin aikaan soveltuvaa. Toinen tapa on laatia suppea ja jäykkä oppirakennelma, jota kutsuu puhdasoppiseksi N.N.:laisuudeksi.

Jeesuksen kohdalla vaihtoehdot voisi havainollistaa avattua Raamattua lukevaksi kristityksi ja suljettua Raamattua heiluttavaksi ja paasaavaksi jeesustelijaksi.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2217
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #10 : 06.02.07 - klo:16:53 »
Lars Mikael ja muut! Älkää unohtako mitään, antakaa menneisyyden olla itsessänne. Tutkikaa aikaisempi vuosia, vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Sitä paitsi: rehellisillä ja oikeudenmukaisilla ( kai me sellaisia olemme!? ) ihmisillä ei ole mitään syytä unohtaa mitään, vaan menneet mukana voi kulkea pelotta, reippaasti ja rohkeasti tulevaan.

Eilinen elää meissä. Ja se on hyvä niin!

Lars Mikael

  • Vieras
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #11 : 08.02.07 - klo:12:55 »
Kiitos Kalistaja rohkaisustasi. Näin teemme.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #12 : 09.02.07 - klo:13:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Oikeasti elävät ihmiset ovat parempaa seuraa kuin vanhoihin oppi-isiin takertuvat kuppikunnat. Kristityt ovat OK, jeesustelijat kannattaa väistää kaukaa.


Ehdottomasti samaa mieltä.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Ja tätä päivää ja tulevaisuutta varten on elettävä. Siksi ei kannata elämöidä entisillä ajoilla. Tie oppi-isiin käy oppi-isien yli.
Acta, non verba.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #13 : 14.02.07 - klo:23:49 »
Tietoni herännäisyyden juurista on vaatimatonta ja perustuu kahteen Paavo Ruotsalaista kuvaavaan kirjaan. Niiden perusteellla haluaisin kyllä rohkaista tämän päivän körttejä tutkailemaan tarkoin sitä, mitä Paavo puhui Kristuksesta, uskosta, synnistä tai kääntymyksestä.

Kun nyt körttiläisyyteen mahtuu (näyttää mahtuvan) esim. agnostismi, niin kyllä muutos on ollut melkoinen Paavon päivistä. Eikä mielestäni hyvään suuntaan.
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Unohtaisinko menneisyyteni?
« Vastaus #14 : 15.02.07 - klo:18:54 »
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
Tietoni herännäisyyden juurista on vaatimatonta ja perustuu kahteen Paavo Ruotsalaista kuvaavaan kirjaan. Niiden perusteellla haluaisin kyllä rohkaista tämän päivän körttejä tutkailemaan tarkoin sitä, mitä Paavo puhui Kristuksesta, uskosta, synnistä tai kääntymyksestä.


Mielestäni tie Kristukseen täytyy käydä oman ajattelun kautta. Voit lukea vaikka sata hyvää kristillistä kirjaa ja tutkia Raamatun läpikotaisesti, mutta itselle täytyy ajattelun kautta selvitä, mihin uskoo.
Acta, non verba.