Missä Kristus? -kysymykseen liittyen laitan tähän sitaatin Tapio Saranevan esipuheesta kirjaan Taivasten valtakunnan logiikka:
"Ilmiö, että Jeesus Nasaretilaisen hahmo väistyy kirkossa taka-alalle, ei ole uusi; itse asiassa se on melkein yhtä vanha kuin kristinuskokin. Jo Korintin seurakunnassa ylösnoussut Kristus alkoi elää "omaa", historiallisesta Jeesuksesta irroitettua elämäänsä. Tuloksena oli epätervettä hurmoksellisuutta, sellaista kristillisyyttä jossa lähimmäisten, erityisesti köyhien, huomioonottaminen jäi toisarvoiseen asemaan. Paavali halusi palauttaa korinttilaisten mieliin Jeesuksen kärsimystien ja korosti, että ylösnousseenakin Jeesus on yhä ristiinnaulittu."
Pitäisi ehkä kysyä: -Missä Jeesus?
Ylösnousseenakin Jeesus on ristiinnaulittu, mutta ilman Jeesuksen ylösnousemusta meillä ei ole ylösnousemusta iankaikkiseen elämään. Hänen kuolemansa on todella tärkeä kuitenkin, nämä ovat asioita joita ei saa irrottaa toisistaan.
Jeesus on Kristus, Voideltu, lihaantullut Jumala.
Nykypäivänä tosiaan "Kristus" eroitetaan Jeesuksesta, vaikka Jeesus on Kristus. Puhutaan vaikka mistä Kristus - energioista ja sellaisista.
Kyllä Jeesus näissä karismaattisissa jutuissa on tärkeä, Hänen kuolemansa otetaan suurempana ja tärkeämpänä asiana kuin monessa muussa paikassa. Julistus on suurissa parantumistilaisuuksissa raamatun perusteella: "Jeesus ei ainoastaan kantanut syntejäsi, vaan myös SAIRAUTESI. Hänen haavojesi kautta sinä olet parannettu". Palautetaan myös ihmisten mieliin Jeesuksen kärsimykset vähän tarkemmin.
Olen myös huomannut, että eniten ihmeitä ja ns. hurmosta on siellä, missä julistetaan yksinkertaista ristin evankeliumia Jeesuksen verestä, haavoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ja Pyhän Hengen vuodatuksesta totta kai.
On paljon raamatullista hurmosta ja paljon epäraamatullista hurmosta. Myönnän, ettei kaikki hurmos ole Jumalasta. Pietari kuitenkin oli hurmoksessa noin esimerkiksi uuden testamentin ihmisistä. Myös vanhan testamentin aikana oli Jumalasta tulevaa hurmosta ja sitten taas ihmisistä / vääristä hengistä tulevaa hurmosta.
Eli kyllä Jeesus löytyy, yllättävän monesta paikasta
lähimmäisenrakkauteen myös panostetaan kovasti, niin kovasti että voidaan vaikka työpäivää edeltävänä yönä herätä rukoilemaan jonkun puolesta ja rauhoitella masennuksessa olevaa, mahdollisesti tuoda ruokaa nälkäiselle.
Sairaiden luona käyminen on erittäin tärkeää. Myöskin minä olen köyhä ja näissä karismaattisissa piireissä ei minuakaan unohdeta. Tämä "hurmoksellisuus" saa sen aikaan ihmisissä, he saavat janon lukea raamattua, rukoilla ja ylistää Jumalaa. He saavat suuren rakkauden lähimmäisiä kohtaan ja haluavat auttaa heitä.
Tuntuu kyllä että Jeesus monessa paikassa unohdetaan, on vain rituaaleja, käyttäytymissääntöjä sun muita