Kristuksen orjana
Paavali on julistanut
suoraan Jeesukselta saamansa
Jumalan Evankeliumin.
Kahdeksan lukua oli käyty läpi,
kun Paavali jatkoi selvittelyä
Israelin kohtaloilla
kolmen luvun verran.
Ja tuohon Aitoon öljypuuhun
me metsäöljypuun oksatkin
olemme oksastetut.
Ja kerran aidot öljypuun oksatkin
oksastetaan siihen takaisin,
ja alkaa Messiaan Valtakunta
tämän maan päällä.
Se kestää tuhat vuotta
ollen ihmiskunnan seitsemäs millennium.
Silloin kaikki on toisin kuin nyt.
Ja yksi kuvaus siitä löytyy
Jesajan kirjasta lopusta:
- Minä iloitsen Jerusalemista
ja riemuitsen kansastani;
eikä siellä enää kuulla itkun ääntä
eikä valituksen ääntä.
Ei siellä ole enää lasta,
joka eläisi vain muutaman päivän,
ei vanhusta,
joka ei täyttäisi päiviensä määrää;
sillä nuorin kuolee satavuotiaana,
ja vasta satavuotiaana
synnintekijä joutuu kiroukseen.
He rakentavat taloja ja asuvat niissä,
he istuttavat viinitarhoja
ja syövät niiden hedelmät;
he eivät rakenna muitten asua,
eivät istuta muitten syödä;
sillä niinkuin puitten päivät ovat,
niin ovat elinpäivät minun kansassani.
Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
He eivät tee työtä turhaan
eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,
sillä he ovat Herran siunattujen siemen,
ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.
Ennenkuin he huutavat, minä vastaan,
heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sanoo Herra.
Ja kun tuo seitsemäs millennium päättyy,
niin paholainen päästetään vielä
vähäksi aikaa irti. Tämä kerrotaan
Ilmestyskirjan loppulehdillä.
Ks kaavio
lopun ajasta Mutta palataan Roomalaiskirjeeseen
ja tähän ankeaan aikakauteen.
Kun olemme itsemme
Jumalalle antaneet,
niin olemme tietenkin
Hänen omiansa.
Olen antanut Jeesuksen sovittaa
itseni Jumalan kanssa.
Olen Jeesuksen ansion tähden
Pyhä eli Jumalalle erotettu.
Mutta voin antaa enemmänkin.
Antautua Hänen palvelukseensa.
Silloin en ole pelkästään
pyhitetty eli erotettu maailmasta
Jumalan omaisuudeksi,
vaan lähetetty
pahan maailman keskelle
ja näin palvelemaan Jumalaa.
Ja tästä Paavali sitten opettaa seuraavaksi
eli kolmannessa pääosiossa.
- Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Pietarin kirjeessä on sama alkutekstin sana
käännetty järjellisen sijasta hengelliseksi.
- Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö,
jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä
on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi,
uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta
ovat Jumalalle mieluisia.
Kun hengellinen maito
on kasvattanut meitä,
me saamme etuoikeuden
tulla Elävän Kiven tykö
siinä mielenlaadussa,
että haluamme uhrata elämämme
Hänen palvelukseensa.
Tulimme uskoon kun
meissä tapahtui mielenmuutos,
joka mielemme uudistuu
koko vaelluksemme ajan.
- Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Me otamme vastaan ensin Sanan,
sitten koemme mielen
muutoksen/uudistuksen
ja sitten uskossa teemme
Sanan mukaan
ja lopuksi tulemme
syvällisesti ymmärtämään sen,
mitä tuon Sanan kohta tarkoitti.
Älköön tämä jatkuva
prosessi onnistuessaan
kuitenkaan saattako
meitä jotenkin luulemaan,
että tiedämmekin sitten jo kaiken.
- Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella
itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.
Meillä itsekullakin on oma kutsumuksemme.
- Sillä niinkuin meillä
yhdessä ruumiissa on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me,
vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin
olemme toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu;
Roomassa olevien pyhien joukko
on siis yksi ruumis Kristuksessa.
Se muodostuu jäsenistä,
jotka nekin ovat ruumiita.
Ja toisaalta kaikki seurakuntaruumiit
muodostavat yhdessä Kristuksen Ruumiin.
Perusyksikkö on yksi ihmisruumis.
Minäkin (henkeni) asuu ruumiissa.
Siinä on monta jäsentä.
Esimerkiksi
- kaksi silmää,
kaksi korvaa,
kaksi kättä,
kaksi jalkaa,
yksi suu,
yksi nenä
Miten nämä voivat olla
toistensa jäseniä.
Siten, että ne muodostavat
yhden toimivan kokonaisuuden:
Ruumiin.
Ilman silmiä
jalkani eivät voisi
kuljettaa minua niin,
etten törmäile.
Näin silmät palvelevat jalkoja.
Ilman jalkoja
en voisi lähestyä silmieni
havaitsemaa kohdetta.
Näin jalat palvelevat silmiä.
Kaikki ruumiinjäsenet mudostavat
yhden toimivan kokonaisuuden.
Minun ruumiini on tosin
aikalailla raihnainen.
Kaiken kaikkiaan elän
ihan selvästi kuolevaisessa ruumiissa.
Mutta silti ymmärrän,
että ruumis on tärkeä kokonaisuus,
jossa sen eri jäsenet toimivat
omalla toimintakyvyllään palvellen
pään tahtoa.
Ja jostain tällaisesta kokonaisuudesta
Paavali puhuu ohjeistaessaan
Roomassa olevaa seurakuntaa
eli uloskutsuttujen joukkoa
toimimaan siten,
että itse kunkin ruumis
palvelisi yhdessä muiden kanssa
järjellisesti niin,
että kukin jäsen ymmärtäisi
oman armoituksensa.
- jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;
Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;
jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;
jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;
joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;
joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten.
Tällainen seurakuntaruumis eli -perhe
tarvitsee keskinäistä rakkautta.
- Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.
Tuon huippukohdan jälkeen
olemme valmiit
antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalalle
otolliseksi uhriksi
eli toimelliseen Jumalan palvelemiseen
Hengessä palavasti.
- Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa.
Tämä ei suinkaan tarkoita
liitelemistä pilvissä.
Se merkitsee aina myös
laskeutumista ahdistuksiin.
Ja silloin olemme siinä tilassa,
jossa me olemme hyödyksi
toinen toisillemme,
ja voimme vahvistaa toisiamme
ja meillä on näin toivon näköala.
- Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.
Pitäkää pyhien tarpeet ominanne;
harrastakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.
Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimieliset.
Älkää korkeita mielitelkö,
vaan tyytykää alhaisiin oloihin.
Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Nyt olemme valmiudessa
palvelemaan Jumalaa
siinä tehtävässä,
joka meille on annettu.
Se tietää kuitenkin aina
suuria vaikeuksia.
Koko pimeyden valtakunta
hyökkää meitä vastaan.
Ja tätä varten
luvun loppuosan ohjeistus
on meille erittäin tärkeä,
ettei mielemme uudistus latistu,
jolloin menetämme sen
Rakkauden voiman,
joka meillä oli.
Jäljelle jäisi silloin vain se
tuomitseva huru-ukko
lakikirjansa kanssa,
joka aina ehtii olla eka,
paitsi silloin,
kun pitäisi mennä koiran purtavaksi.
- Älkää kenellekään
pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää
kaikkien ihmisten edessä.
Jos mahdollista on
ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa
kaikkien ihmisten kanssa.
Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on:
"Minun on kosto,
minä olen maksava, sanoo Herra".
Vaan
"jos vihamiehelläsi on nälkä,
ruoki häntä,
jos hänellä on jano,
juota häntä,
sillä näin tehden
sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle".
Älä anna pahan itseäsi voittaa,
vaan voita sinä paha hyvällä.
Tuliset hiilet on suloinen lämmike.
Ei ole niin kauhean paljon aikaa,
kun esimerkiksi täällä
kylmässä pohjolassa
rakennustyömailla lämmittimenä
oli koksikori.
Teemme siis hyvää lähimmäisillemme,
kun kokoamme tulisiaa hiiliä
heidän päänsä päälle.
Eli tuo viittaa makuupaikan
viereen pääpuolelle
tuotaviin hiiliin.
Kun annamme itsemme
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
niin se ei suinkaan merkitse sitä,
että me olisimme jotenkin
muiden yläpuolella.
Aivan päinvastoin.
Me palvelemme kaikkia muita.
Room 12
Jes 65: 19-25
1 Piet 2:4-5
