Kirjoittaja Aihe: Pelastus  (Luettu 2544 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa kalamos

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 102
Vs: Pelastus
« Vastaus #15 : 24.04.25 - klo:07:06 »
Kaiken kauheuden keskellä
me olemme todistus
tässä maailmassa
niin valtavan hyvästä sanomasta.

  • Jumala,
    joka on laupeudesta rikas,
    suuren rakkautensa tähden,
    jolla hän on meitä rakastanut,

    on tehnyt meidät,
    jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
    eläviksi Kristuksen kanssa

    - armosta te olette pelastetut -


Olemme siis pelastetut yksin Jumalan
armosta/suloudesta/hyvyydestä.

Kysymys on todellakin
Jumalan suosiosta,
Hänen hyvyydestään
meitä kohtaan,
ansaitsemattomasta hyvyydestä,
pyyteettömästä rakkaudesta.

χάρις
kharis

armo
suloisuus
mielihyvä
suosio
rakkaudenosoitus
kiitos

Käännämme tuon sanan
sitten miten tahansa,
niin sen perusteella
me olemme pelastetut,
sillä perusteella
Jumala on tehnyt meidät eläviksi
Kristuksen kanssa.

Jumalan
armosta/hyvyydestä/suloudesta
me olemme
tehdyt eheiksi /pelastetut/parannetut.

σῴζω
sōdzō

tehdä eheäksi
pelastaa
parantaa

sōs (eheä/terve/vahingoittumaton)

Meidät on siis henkemme osalta
jo parannettu ääritilasta toiseen
tehty kuolleesta eläväksi.

  • ja yhdessä hänen kanssaan
    herättänyt
    ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa


Jumalan seurakunta
Kristuksen Morsiamena
istuu jo taivaallisissa.

Vuorisaarnassa Jeesus sanoi,
että me olemme maailman valkeus.

Tämä sama tosiasia käy ilmi
tästä efesolaiskirjeen katkelmasta.

Me loistamme Kristuksen kirkkautta.
Me olemme Kristuksen kirje.

Otetaan edellinen jae uudelleen
ja seuraavan jakeen kanssa.

  • ja yhdessä hänen kanssaan
    herättänyt
    ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa,

    osoittaakseen
    tulevina maailmanaikoina
    armonsa ylenpalttista runsautta,
    hyvyydessään meitä kohtaan
    Kristuksessa Jeesuksessa.


Siis me olemme todiste maailmalle
Jumalan lahjasta eli Pelastuksesta.

  • Sillä armosta te olette pelastetut
    uskon kautta,
    ette itsenne kautta

    – se on Jumalan lahja -

    ette tekojen kautta,
    ettei kukaan kerskaisi.


Meillä ei ole
mitään kerskaamista,
sillä emme ole pelastetut
itsemme kautta
emmekä tekojen kautta,
vaan pelastus on Jumalan lahja.

Mutta me kerskaamme Herrasta,
joka Pelastaa.

Ja näin Jumala,
joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden,
osoittaa
meidän kauttamme,
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään ihmisiä kohtaan. 




Ef 2:4-5
Ef 2:6 Ef 2:6-7
Ef 2:8-9

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #16 : 24.04.25 - klo:09:50 »
Raamatun sanat, eli Jumalan todistus uskosta ja pelastuksesta ovat niin suuria, että ihmiset ( yleensä ) eivät uskalla ottaa niitä itselle tarkoitetuksi.

Vaikka, kuten minä, uskoo lujasti että Kristus pelastaa syntisimmänkin, kunhan se pelastus, eli ristin sovitustyö ja -veri kelpaavat, on kiusaaja jatkuvasti valehtelemasta kelpaamattomuutta ! Siihen ei pidä uskoa, vaan kääntyä jatkuvasti Kristuksen puoleen.

Myöskin perhekunnan, ystävien ja muiden tutumpien ihmisten edessä meistä monikaan ei ' ole kunnin uskovainen'. Vanha elämä on aina painolastina. Uskoaan ei voi, eikä pidäkään esitellä sanoin. Teot todistavat parhaiten, tavalliset arkiset teot,lähimmäisten  auttamiset, ei niinkään puhumiset.

Henki todistaa meille että olemme Jumalan lapsia, syntisinäkin.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa kalamos

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 102
Vs: Pelastus
« Vastaus #17 : 25.04.25 - klo:09:00 »
Paavali aloitti kirjeensä
Efesolaisille selvittämällä
Hengellistä siunausta
Kristuksessa,
joka on seurakunnan pää.

Ja tähän seurakuntaruumiiseen
eli Kristus-ruumiiseen
Efesolaisetkin kuuluivat.

  • Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
    jotka olitte kuolleet
    rikoksiinne ja synteihinne,

    joissa te ennen vaelsitte
    tämän maailman menon mukaan,
    ilmavallan hallitsijan,
    sen hengen hallitsijan, mukaan,
    joka nyt tekee työtään
    tottelemattomuuden lapsissa,

    joiden joukossa mekin kaikki
    ennen vaelsimme lihamme himoissa,
    noudattaen lihan ja ajatusten
    mielitekoja,
    ja olimme luonnostamme
    vihan lapsia niinkuin muutkin;

    mutta Jumala,
    joka on laupeudesta rikas,
    suuren rakkautensa tähden,
    jolla hän on meitä rakastanut ...


Tästä eteenpäin jatkuvaa
katkelmaa selvitin edellisessä viestissä.

Se, että Jumala pelasti heidät,
teki kuolleista eläviä
yksin armosta,   
on se Jumalan Rakkaus
joka vetää ihmisiä kääntymykseen.

Ei siis meidän tekomme
eikä ansiomme,
vaan Jumalan hyvyys.

Mutta sitten Efeso sai
toisenkin kirjeen,
jonka Jeesus saneli Johannekselle.

Efeso toki oli edelleen pelastettu.
Mutta se oli menettänyt jotakin,
jonka tähden se ei voisi
enää olla maailman valkeus,
jos se ei tee parannusta.

  • Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:

    'Näin sanoo hän,
    joka pitää niitä
    seitsemää tähteä oikeassa kädessään,
    hän,
    joka käyskelee niiden
    seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:

    Minä tiedän
    sinun tekosi
    ja vaivannäkösi
    ja kärsivällisyytesi,
    ja ettet voi pahoja sietää;

    sinä olet koetellut niitä,
    jotka sanovat itseänsä apostoleiksi,
    eivätkä ole,
    ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;

    ja sinulla on kärsivällisyyttä,
    ja paljon sinä olet saanut kantaa
    minun nimeni tähden,
    etkä ole uupunut.

    Mutta se
    minulla on sinua vastaan,
    että olet
    hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.


Siis tiivistäen Jeesuksen viesti
Efesolle on,
että Hän tietää
heidän tekonsa ja ansionsa,
Ja senkin,
että he ovat vaatimassa niitä muiltakin.

Mutta siitä huolimatta Efeso,
vaikka onkin Kristuksen ruumiiseen
kuuluva joukko,
ei enää voi olla maailman valkeus,
jos se ei nouse ylös
lankeemuksensa paikasta
ja palaa ensirakkauteen.

  • Muista siis,
    mistä olet langennut,
    ja tee parannus,
    ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;

    mutta jos et,
    niin minä tulen sinun tykösi
    ja työnnän sinun lampunjalkasi
    pois paikaltaan,
    ellet tee parannusta.

Monikin seurakunta
on kautta aikain langennut
tässä kohden.

Se on oikein peruslankeemus,
mikä tuodaan Ilmestyskirjan
seurakuntakautta koskevassa osiossa
heti ensimmäiseksi esille.

Vaikka olisimme ihan täydellisiä
kaikkine armolahjoineen,
mutta meiltä puuttuu Rakkaus,
niin emme mitään ole
Jumalan elopellolla.

Sinänsä on tietenkin hyvä asia,
että me vihaamme
Nikolaiittain tekoja,
joita Jeesuskin vihaa.

  • Mutta se sinulla on,
    että sinä vihaat
    nikolaiittain tekoja,
    joita myös minä vihaan.

Nikolaiitat ottivat osaa
pakanallisiin uhriaterioihin,
ja söivät epäjumalille uhrattua.

Mutta meidän tulee silti Rakastaa
näitä pahoja tekoja tekeviä,
niinkuin Jeesuskin rakastaa
ja tarjota heille
ihan toisenlaista ruokaa,
joka ei ole kuolemaksi vaan elämäksi.

  • Jolla on korva, se kuulkoon,
    mitä Henki seurakunnille sanoo.

    Sen, joka voittaa,
    minä annan syödä elämän puusta,
    joka on Jumalan paratiisissa.'


Ja silloin Jeesus voi meidän kauttamme,
jotka näin Rakastamme lähimmäisiämme, 
osoittaa heille paikan aivan toisenlaisessa
ateriayhteydessä, jossa muistelemme
Jeesuksen kuolemaa, emmekä suinkaan
ajattele epäjumalia ja niille uhrattua.

Ja tästä on kysymys myös
Paavalin kirjeessä efesolaisille.

Me voimme Rakastamalla
tuoda ihmisiä Jeesuksen luo
ihan uudenlaiseen ateriayhteyteen.

Me olemme kutsukirje aterialle
Jumalalta, joka ...

  • on tehnyt meidät,
    jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
    eläviksi Kristuksen kanssa


Jokainen ymmärtää,
että ei ole kysymys
meidän ansiosta eikä teoista,
vaan olemme pelastetut yksin armosta.

  • - armosta te olette pelastetut -


Siis juuri se,
että me emme mitään ole,
paljastaa,
että meissä on jotakin,
mikä ei ole lähtöisin meistä.
Se Valo, joka meissä on,
ei totisesti näytä tulevan meistä.

  • ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
    ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa,

    osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
    armonsa ylenpalttista runsautta,
    hyvyydessään meitä kohtaan
    Kristuksessa Jeesuksessa.

Mutta ihan oma lukunsa on se,
miten me pelastetut vaellamme.

  • Sillä armosta te olette pelastetut
    uskon kautta, ette itsenne kautta

    - se on Jumalan lahja -

    ette tekojen kautta,
    ettei kukaan kerskaisi.

    Sillä me olemme hänen tekonsa,
    luodut Kristuksessa Jeesuksessa
    hyviä töitä varten,
    jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
    että me niissä vaeltaisimme.


Noissa hyvissä teoissa vaeltaminen
ei ole mahdollista ilman Rakkautta.

Efeso
(kaunis/täydellinen/haluttava)
oli sellaisella paikalla,
jossa sitä sanottiin
kulkuyhteyksien vuoksi
Aasian valoksi.

Jeesus puhuu kullekin
seurakunnalle kieltä,
jonka se voi ymmärtää.

Efeson seurakunta
otti Jeesuksen sanat vakavasti,
ja niin Efeso sai olla
hengellisestikin Aasian valona.

Ja samalla epäjumalanpalveluksen
loisto himmeni tuon
Todellien Valkeuden rinnalla.




Ef 2:1-10
Ilm 2:1-7





Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #18 : 25.04.25 - klo:09:28 »
Ilmestyskirja ei minulle avaudu, on vaikea. Samoin muutkin jotka sisltävät ennustuksia, kuten Danielin ja muutkin profeetalliset kirjat.

Salaisuudet niissä tietysti kiinnostaisivat, kuten lopun ajan ennustusetkin, mutta on tärkeäpää tietää ja tuntea Kristuksen rakkaus syntisiä kohtaan. Ja kokean Hengen johdatus.

Äsken juuri katsoin ja kuuntelin TV7 ohjelman  jossa Matti Perttu keskusteli Martti Ojaresin kanssa  :

https://www.youtube.com/watch?v=47V08qgzj0A

Eniten kiinnosti aihe jossa he puhuivat nuorten ihmisten etsinnästä, kyllästyneinä entisiin harrasteisiin. Matti Perttu ilmaisi syyn näin: Herra on näivettänyt kiinnostuksen aikaisempiin harrasteisiin. Siksi monet nuoret etsivät nyt Kristusta elämäänsä.
Samoin oli kiinnosava ajatus jossa Perttu puhui fiksuista nuorista naisista joita uususkonnot eri muodoissaan ovat vetäneet puoleensa, elämän tarkoitusta ja täyteyttä etsiessään. Heillekin on lopullinen vastaus Kristus, kunhan 'silmät aukenevat !'

Samoin Jumalan omaisuuskansan aika tulee kohdata odottamansa Messias, kun Kristus tulee takaisin.

Kaiken nämä mainitut olen kohdannut elämässäni omien läheisten kanssa. Etsijät eivät ole vielä löytäneet, mutta hapuilevat. Minun osani on vain rukoilla.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22724
Vs: Pelastus
« Vastaus #19 : 25.04.25 - klo:10:11 »
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Minulle tämä merkitsee sitä, että vain omasta pelastuksestaan huolehtiva on harhassa. Kristillisyys ei ole itsekästä. Meidät on kutsuttu kantamaan huolta lähimmäisistämme.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #20 : 25.04.25 - klo:10:21 »
Olemme tästä täsmälleen samaa mieltä.
 Meille  ovat annettu  yhteiskunta, luomakunta, lähimmäiset, omat jälkeläisemme, jopa vihollisemme autettavaksi, ja esirukoiltaviksi.

Koko maailman puolesta pitää myös rukoilla, onhan se herran omaisuutta.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa kalamos

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 102
Vs: Pelastus
« Vastaus #21 : 26.04.25 - klo:07:53 »
Keskustellessaan
lainopettajan kanssa,
Jeesus kuvailee tilanteen,
jossa eräs mies
ryöstetään, raadellaan
ja jätetään heitteille.

Samaa tietä kulkee
kaksi vaeltajaa,
jotka kumpikin vuorollaan
ohittavat tilannepaikan
ryhtymättä toimenpiteisiin
uhrin pelastamiseksi.

Vaeltajat eivät olleet
hulttioita
vaan Jumalan kansaa,
jopa erityisasemassa olevia
uskovaisia.

Suomen laki ei tällaista salli.

Pelastuslaki
3 §

  • Jokainen,
    joka huomaa tai saa tietää

    tulipalon syttyneen
    tai muun onnettomuuden
    tapahtuneen tai uhkaavan

    eikä voi heti
    sammuttaa paloa tai torjua vaaraa,

    on velvollinen viipymättä
    ilmoittamaan siitä vaarassa oleville,
    tekemään hätäilmoituksen
    sekä ryhtymään kykynsä mukaan
    pelastustoimenpiteisiin.


Kyllähän rakkaus ja myötätunto
riittävät motivoimaan
sivistyneen suomalaisen
auttamaan onnettomuuden uhria.

Laki on silti tarpeellinen,
jotta pelko ja epävarmuus
eivät lamaannuttaisi
meitä ajattelemaan:

En osaa, en uskalla,
ei minusta ole ...
kyllä kai joku toinen.


Kristittyä uudestisyntynyttä ihmistä
koskevat maan lakien lisäksi
taivasten valtakunnan
kansalaisvelvollisuudet.

Mitä? Minäkö!!!
Ei minusta ole ...
kyllä kai nuo
papit ja evankelistat.


Niin no. Kyllä.
Mutta ...

  • Mutta te olette

    "valittu suku kuninkaallinen papisto,
    pyhä heimo, omaisuuskansa,
    julistaaksenne sen jaloja tekoja,"


    joka on pimeydestä kutsunut teidät
    ihmeelliseen valkeuteensa;

Uskottavin tapa
ilmoittaa vaarassa oleville
Jumalan armosta
ja pelastuksen mahdollisuudesta
on kertoa
omaa elämää koskettaneita
Jumalan tekoja.

Toisaalta on hyvä muistaa,
että jokainen sanamme ja tekomme
arjen keskelläkin
joka tapauksessa julistaa jotakin.

Harva ihminen
heti evankeliumin kuultuaan
kääntyy pois vaarasta.

Tällöin kansalaisvelvollisuutemme on
tehdä hätäilmoitus
taivaalliseen hätäkeskukseen!

Sitten voimme joutua
kärsivällisesti odottamaan.

Avunpyyntömme on silti kuultu
ja parhaimmat pelastusjoukot
ovat liikkeellä.
Samoin vastavoimat.

Siksi tulee käydä esirukoustaisteluun.
Tässä kohden
emme ehkä muuhun kykene.

Silti olemmekin jo siirtyneet
kansalaisvelvollisuutemme
viimeiseen ja vaikeimpaan
vaiheeseen:
osallistumme pelastustoimintaan

Ihminen, jota olet varoittanut,
ja jonka puolesta olet rukoillut,
ei ehkä koskaan tokaise suoraan:

Ai niin,
pitikin vielä kysymän,
miten tullaan uskoon!


Mutta Hengen herkistämä,
valvova sydämesi
huomaa liikahduksen,
heräämisen lähimmäisesi sisimmässä.

Silloin taivaalliset pelastusjoukot
ovat perillä.
Nyt edellytetään
kyvykästä toimintaa - viipymättä.

  • olkaa aina valmiit
    vastaamaan jokaiselle,
    joka teiltä kysyy
    sen toivon perustusta,
    joka teissä on,
    kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla

Eli ei siis saisi innostua
ja käydä uhrin kimppuun
väellä ja voimalla.

Nyt on tarkkaan kuunneltava kysyjää.
Miten muuten voisin vastata.

Sitten on vähintään yhtä tarkasti
kuunneltava Pyhää Henkeä.

Vasta sen jälkeen osaan vastata
- sävyisästi ja kunnioittavasti.

En voi pelastaa uhria,
mutta voin auttaa hänet Golgatalle.
Siellä hän kohtaa Pelastajansa.

Vertauksessa,
johon alussa viittasin,
on kolmaskin vaeltaja,
Samarialainen,
joka näkee haavoitetun miehen
ja pysähtyy.
Tämä aasilla ratsastava muukalainen
kuvaa Jeesusta.

Vain Jeesus voi
ja Jeesus Sinussa voi ...

- sääliä,
armahtaa täydellisesti

- vuodattaa viiniä,
desinfioida haavat, 
niin että parantuminen voi alkaa

- vuodattaa öljyä,
joka pehmittää kovettumat

- sitoa haavat niin
etteivät ne enää aukea.

Jeesus on Pelastaja.

Hänen ruumiiseensa kuuluvina
emme voi olla
osallistumatta pelastustoimintaan.

Kun kohtaamme lähimmäisen,
(ehkä vielä kadoksissa olevan)
Hänen ruumiinsa jäsenen,
kohtaammekin Hänet,
joka sanoi:

  • Minun oli
    nälkä...jano,
    olin
    koditon...alasti...sairas...vankilassa

Lainoppinut kysyi:

  • Kuka sitten
    on minun lähimmäiseni.

Jeesus kysyi:

  • Kuka osoitti olevansa
    ryöstetyn miehen lähimmäinen.

Lainoppinut vastasi:

  • Se, joka osoitti hänelle laupeutta

Jeesus sanoi:

  • Mene ja tee sinä samoin

Pelastuslaki velvoittaa:

  • Joka huomaa tai saa tietää




1 Piet 2:9
1 Piet 3:15
Luuk 10:29
Luuk 10:36-37
[/list]
« Viimeksi muokattu: 26.04.25 - klo:08:03 kirjoittanut kalamos »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #22 : 26.04.25 - klo:19:18 »
Sain edelläolleesta kirjoituksesta apua kun piti keskustella nuoren naisen kanssa näistä  ko  asioista.

Ajattelin mitä sanoit, mutta en ajatellut mitä minun on sanottava, vaan sain sanat.

Olen itse lähes allerginen traktaatti-käännytykseen.  Toisaalta en unohda sitä kuinka eräs pappa( ei asiakaskaan ) tuli pankkiin ja ojensi minulle mitään puhumatta kuivamustekynän jossa luki: Jeesus pelastaa !

Se oli liki kymmenen vuotta aiemmin kuin oli minun heräämiseni aika.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa kalamos

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 102
Vs: Pelastus
« Vastaus #23 : 28.04.25 - klo:09:13 »
Meille on annettu todistustehtävä.

Jeesus haluaa
lähettää meidät sokeiden luo.

Vanhan Testamentin puolella
on lupaus siitä,
että tulee aika,
jolloin sokeiden silmät avautuvat.

Ja näin sitten tapahtui,
mutta vasta kun Jeesus
oli tullut maan päälle.

Tämä koskee myös
ruumiillisesti näkeviä,
jotka ovat hengellisesti sokeita.

Andreas ei ollut enää aivan sokea.
Hän oli ollut
Johannes Kastajan opetuslapsi.

Mutta sitä hän ei ollut nähnyt,
mitä Johannes Kastaja oli nähnyt. 

  • Ja Johannes todisti sanoen:

    "Minä näin Hengen laskeutuvan
    taivaasta alas
    niinkuin kyyhkysen,
    ja se jäi hänen päällensä.

    Ja minä en tuntenut häntä;
    mutta hän,
    joka lähetti minut vedellä kastamaan,
    sanoi minulle:


    'Se,
    jonka päälle sinä näet
    Hengen laskeutuvan ja jäävän,
    hän on se,
    joka kastaa Pyhällä Hengellä.'


    Ja minä olen sen nähnyt
    ja olen todistanut,
    että tämä on Jumalan Poika."

Tämä Johanneksen todistus
muutti Andreaksen elämän.

  • Seuraavana päivänä
    Johannes taas seisoi siellä
    ja kaksi hänen opetuslapsistansa.

    Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen,
    joka siellä käveli,
    hän sanoi:


    "Katso, Jumalan Karitsa!"

    Ja ne kaksi opetuslasta
    kuulivat hänen näin puhuvan
    ja seurasivat Jeesusta.

    Niin Jeesus kääntyi
    ja nähdessään heidän seuraavan
    sanoi heille:


    "Mitä te etsitte?" 

    He vastasivat hänelle:

    "Rabbi"
    - se on käännettynä:
    opettaja -

    "missä sinä majailet?"

    Hän sanoi heille:

    "Tulkaa ja katsokaa." 

    Niin he menivät ja näkivät,
    missä hän majaili,
    ja viipyivät hänen tykönään sen päivän.
    Silloin oli noin kymmenes hetki.


Johanneksen todistus Jeesuksesta
oli muuttanut Andreaksen elämän.

Nyt oli Andreaksen vuoro
todistaa Jeesuksesta.

  • Andreas,
    Simon Pietarin veli,
    oli toinen niistä kahdesta,
    jotka olivat kuulleet,
    mitä Johannes sanoi,
    ja seuranneet Jeesusta.

    Hän tapasi ensin veljensä Simonin
    ja sanoi hänelle:


    "Me olemme löytäneet Messiaan",

    se on käännettynä:
    Kristus.


    Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö.
    Jeesus kiinnitti katseensa häneen
    ja sanoi:


    "Sinä olet Simon,
    Johanneksen poika;
    sinun nimesi on oleva
    Keefas",


    joka käännettynä on
    Pietari.

Seuraavaksi on vuorossa Filippus.
Hänelle oli todistanut Mooses.
Siis kirjoitukset.

  • Seuraavana päivänä
    Jeesus tahtoi lähteä Galileaan;
    ja hän tapasi Filippuksen
    ja sanoi hänelle:


    "Seuraa minua". 

Nyt oli kolmikko Beetsaidasta
kohdannut Jeesuksen.

On Filippuksen vuoro todistaa.

  • Ja Filippus oli Beetsaidasta,
    Andreaan ja Pietarin kaupungista.


    Filippus tapasi Natanaelin
    ja sanoi hänelle:


    "Me olemme löytäneet sen,
    josta Mooses laissa
    ja profeetat ovat kirjoittaneet,
    Jeesuksen,
    Joosefin pojan, Nasaretista".


    Natanael sanoi hänelle:

    "Voiko Nasaretista
    tulla mitään hyvää?"


    Filippus sanoi hänelle:

    "Tule ja katso".

    Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä
    ja sanoi hänestä:


    "Katso, oikea israelilainen,
    jossa ei vilppiä ole!"


    Natanael sanoi hänelle:

    "Mistä minut tunnet?"

    Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

    "Ennenkuin Filippus sinua kutsui,
    kun olit viikunapuun alla,
    näin minä sinut".


    Natanael vastasi ja sanoi hänelle:

    "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika,
    sinä olet Israelin kuningas".



Sitten aikanaan Filippus sai käskyn
oikein erikoisoperaatioon.

  • Filippukselle puhui
    Herran enkeli
    sanoen:


    "Nouse ja mene
    puolipäivään päin sille tielle,
    joka vie Jerusalemista
    alas Gassaan ja on autio".


    Ja hän nousi ja lähti.

    Ja katso,
    siellä kulki etiopialainen mies,
    Etiopian kuningattaren
    Kandaken hoviherra,
    mahtava mies
    ja koko hänen aarteistonsa hoitaja;
    hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
    ja oli nyt paluumatkalla
    ja istui vaunuissaan
    ja luki profeetta Esaiasta.

Etiopialainen hoviherra tutki Sanaa,
niinkuin Filippuskin oli aikanaan tehnyt.

Hoviherra oli kuitenkin
sen tarpeessa,
että joku selvittää hänelle,
kenestä Jesaja oikein puhuu.

Jos Jumala ei olisi lähettänyt Filippusta
keskelle autiota tietä,
eivät hoviherran silmät
olisi avautuneet ymmärtämään,
että hän luki ennustusta
Jeesuksesta Kristuksesta.

  • Niin Henki sanoi Filippukselle:

    "Käy luo
    ja pysyttele lähellä noita vaunuja".


    Niin Filippus juoksi luo
    ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta
    ja sanoi:


    "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"

    Niin hän sanoi:

    "Kuinka minä voisin ymmärtää,
    ellei kukaan minua opasta?"

Evankeliumi oli hoviherran käsissä,
mutta tarvittiin
Herran palvelija
avaamaan se hänelle.

  • Ja hän pyysi Filippusta
    nousemaan ja istumaan viereensä.

    Ja se kirjoitus,
    jota hän luki, oli tämä:


    "Niinkuin lammas
    hänet viedään teuraaksi;

    ja niinkuin karitsa on ääneti
    keritsijänsä edessä,
    niin ei hänkään suutansa avaa.
       
    Hänen alentumisensa kautta
    hänen tuomionsa otetaan pois.
    Kuka kertoo hänen syntyperänsä?
    Sillä hänen elämänsä
    otetaan pois maan päältä."


    Ja hoviherra
    kysyi Filippukselta
    sanoen:


    "Minä pyydän sinua:
    sano,
    kenestä profeetta puhuu näin,
    itsestäänkö vai jostakin toisesta?"


    Niin Filippus avasi suunsa
    ja lähtien tästä kirjoituksesta
    julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Ja nyt tultiin ratkaisun paikalle.

  • Ja kulkiessaan tietä
    he tulivat veden ääreen;
    ja hoviherra sanoi:


    "Katso, tässä on vettä.
    Mikä estää kastamasta minua?"


    Ja hän käski pysäyttää vaunut,
    ja he astuivat kumpikin veteen,
    sekä Filippus että hoviherra,
    ja Filippus kastoi hänet.

    Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä,
    tempasi Herran Henki Filippuksen pois,
    eikä hoviherra häntä enää nähnyt.
    Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.


Ja sitten sokerina pohjalla
tämän jälkeen tulee
kertomus siitä,
kuinka Saulus pelastettiin.

Jeesus oli pysäyttänyt Sauluksen
- suorastaan tyrmännyt.

Mutta Sauluksenkin
täytyi toki tehdä jotain.

Ei riittänyt,
että Jeesus löysi Sauluksen.

Sauluksen täytyi myös löytää Jeesus.
Hänen täytyi kääntyä. 
Tehdä niinkuin Jeesus kehotti:

  • Ja kun hän oli matkalla,
    tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa,
    että yhtäkkiä valo taivaasta
    leimahti hänen ympärillänsä;
    ja hän kaatui maahan
    ja kuuli äänen,
    joka sanoi hänelle:


    "Saul, Saul,
    miksi vainoat minua?"


    Hän sanoi:

    "Kuka olet, herra?"

    Hän vastasi:

    "Minä olen Jeesus,
    jota sinä vainoat.

    Nouse ja mene kaupunkiin,
    niin sinulle sanotaan,
    mitä sinun on tehtävä.

Ja sitten Jeesus lähetti Ananiaan
Sauluksen luo,
joka oli nyt myös ruumiillisesti sokea.

  • Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi,
    nimeltä Ananias.
    Hänelle Herra sanoi näyssä:


    "Ananias!"

    Hän vastasi:

    "Katso, tässä olen, Herra".

    Niin Herra sanoi hänelle:

    "Nouse ja mene sille kadulle,
    jota sanotaan Suoraksi kaduksi,
    ja kysy Juudaan talosta
    Saulus nimistä tarsolaista miestä.
       
    Sillä katso,
    hän rukoilee;

    ja hän on nähnyt näyssä miehen,
    Ananias nimisen,
    tulevan sisälle
    ja panevan kätensä
    hänen päällensä,
    että hän saisi näkönsä jälleen."

Jeesus tarvitsi
Ananiaan Filippuksen ja Andreaan
todistamaan.

Hän tarvitsi Mooseksen
ja Jesajan ja muut
myöskin kirjalliseen todistustehtävään.

Jotenkin minua kosketti syvästi tämä:

Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi

eräs pappa( ei asiakaskaan ) tuli pankkiin ja ojensi minulle mitään puhumatta kuivamustekynän jossa luki: Jeesus pelastaa !

Jostain syystä Jumala on sitonut
evankeliumin leviämisen siihen,
että Jeesuksen tunteva ihminen
jollain tavalla viestittää toisille
evankeliumin,
ilosanoman Jeesuksesta.

Jeesus ei antanut ilosanoman julistusta
enkelien tehtäväksi.
Hän jätti kaiken 11 opetuslapsen varaan.
Ja niiden, jotka ovat uskoneet
heidän todistuksensa.




Joh 1:32-
Ap.t 8:26-

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #24 : 28.04.25 - klo:10:02 »
Nyt on vihdoin minun vuoroni kertoa kuinka näin Jeesuksen.

Olin kohdannut hänet, kuten jo olen kertonut kotona 2.1.1983 syntisen Vapahtajana hengessä ja totuudessa. Silloin heräsin !
Vanhempi tyttäremme oli tällöin ollut Israelissa nelisen kuukautta. Hän tuli kotiin puoli vuotta kibbutseilla oltuaan, mutta lähti pian Eglantiin Iraelissa tavanneensa uusi-seelantilaisen miehen kumppaniksi. Tytär oli vuoden Englannista, sieltä hän lähti Autraliaan ja Uuteen-Seelantiin, josta kuitenkin palasi kotiin Suomeen.
Hän oli levoton, kiukkuinen ja niin tuskainen että tavarat lentelivät.

Surin kovasti hänen tilannettaan. Istui yläkerran kirjastossamme, kuuntelin kasetilta hengellistä musiikkia. Se oli muistaakseni  Seppo Kohvakan laulu jossa sanotaab:Minä seison ovella ja kolkutan. Itkin ja rukoilin. Silloin näin Kristuksen tyttären huoneen oviaukossa. Hän oli valoa, läpikuultavaa valoa, siunaten kuten Thorvaldsenin veistoksessa. Se oli ihme, suuri ihme !

Näin tarkasti olen tästä kertonut vain kerran kotona kummipojallemme. Näin että hänkin on kokenut jotakin suurta ja hyvää ennen vaikeaan elämäänsä.

Nuo Jeesuksen sanat Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. »
laiton kymmenen vuotta myöhemmin äitini kuolinilmoitukseen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #25 : 30.04.25 - klo:09:07 »
kalamos:

Jostain syystä Jumala on sitonut
evankeliumin leviämisen siihen,
että Jeesuksen tunteva ihminen
jollain tavalla viestittää toisille
evankeliumin,
ilosanoman Jeesuksesta.


Körtit eivät evankelioi ( tavallisesti ) todistuksin, traktaatein, ainakaan yleisön edessä.
Meille on annettu lähimmäisyys ja sen teot.

Minulle, kun liikkuminen on loppunut, on nettikirjoittelu nyt sitä.

Arkielämän kuvausten ja muun körttiakan höpötyksen lisäksi olen saanut viestein jakaa jotakin Kristuksen sovituskuolemasta, armosta ja ehlä pelastuksesta.

En tarkoita vain körttifoorumia, on muutakin, ja pari -kolme jälkeläistä haluavat kuulla.
Tässä onkin minulle kyllin, enepään en kykene.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22724
Vs: Pelastus
« Vastaus #26 : 30.04.25 - klo:15:19 »
Fransiskuksen ohje oli: Julista evankeliumia päivittäin. Jos on välttämätöntä, käytä sanoja.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #27 : 30.04.25 - klo:18:30 »
 :003:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #28 : 17.05.25 - klo:08:46 »
kalamos ohjasi tänne aiheen Isien pahat teot... eli kovan kohtalon kokenee läheiset.

Voiko yksi suvun esiäiti olla ahkerana esirukoilijana olla seuraavien sukupolvien pelastuksen turva?
Tätä olen miettinyt omalla kohdalla. Uskoviksi tunnuntautuneita oli isäni suvussa vain yksi hänen sisaristaan, mutta vanhemmalla iällä on moni sukulainen etsinyt turvaa Jumalasta.

Isäni äiti oli harras rukoilija. Oli kuulema kotipitäjän kirkkoherrakin hänelle sanonut että koko suku pelastuu mummon esirukouksien ansiosta.

Körttiläisenä minulla on käsitys ettei ainakaan omista ansioistaan voi pelastua. Syntisinkin voi , vaikkapa viime hetkillään pelastua Kristuksen ansioon turvatessaan.

Onkohan niin paatuneita syntisäkkejä jotka tämä tietäen jatkavat syntialämäänsä jättäytyen viimehetkillään Armon varaan.

Kuka voi kuitenkaan tietää viimehetkeään?  Eihän usko myöskään ole vain matkalippu taivaaseen. Usko on tämän ajottain karun ja kipeän matkan lepopaikka, keidas erämaassa tai koleilla taipaleilla.

Vasta usko Kristukseen tekee ihmisestä sen mikä hänestä on luomisessa tarkoitettu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34885
Vs: Pelastus
« Vastaus #29 : 17.05.25 - klo:09:29 »
kalamos   :


Myöskin tuo,
että Jumala katkaisee
pahan kierteen kolmannen
tai viimeistään neljännen
sukupolven kohdalla,
on itse asiassa Jumalan pelastusteko.

Todellakin. Kyse onkin pahan kierteen katkaisemisesta !

Ehkä on ollut sukukuntia joihin paha on ottanut otteensa. Se ei välttämättä ulospäin näy, mutta se eläisi elämäänsä eteenpäin ellei Jumala armahtaisi puuttumalla asioihin.

Ehkä tässä on meille ihmettelijöille sama opetus kuin siinä jossa kysyttiin Miksi Herra antoi tämän syntyä sokeana ? Näissä Jumalan teot tulevat julki.

Hyvää elämää varten olisi hyvä että muistaisi ja osaisi oikein ymmärtää monet Raamatun opetukset.
Mutta vaikka näin ei ole, minä kelpaan tällaisena Kristuksen rakkauden tähden !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)