Raamatussa olevat maininnat
Jumalan kiivaudesta
ja kostamisesta,
voivat joskus johtaa väärinymmärrykseen.
- Minä olen Herra,
sinun Jumalasi,
joka vein sinut pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia
minun rinnallani.
Älä kumarra niitä
äläkä palvele niitä.
Sillä minä, Herra,
sinun Jumalasi,
olen kiivas Jumala,
joka kostan isien pahat teot lapsille
kolmanteen ja neljänteen polveen,
niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille,
jotka minua rakastavat
ja pitävät minun käskyni.
Siis siinäkin tapauksessa,
että kääntymystä ei tapahdu,
Jumala katkaisee
tuon pahan kierteen viimeistään
kolmannessa tai neljännessä polvessa.
Mutta kun joku kääntyy,
niin pahan valta lakkaa välittömästi.
Jumala on siis oikein ymmärrettynä
kiivaan mustasukkainen kansastaan,
jolle lain antamisen yhteydessä sanoo,
että älä palvele muita jumalia
- ja jatkaa sanoen olevansa
kiivas eli
mustasukkainen Jumala.
Siis Israel on Jumalan Vaimo.
Mutta vaikka näin kävisi,
että Israel-Vaimo
olisi uskoton Jumalalle
ja joutuisi
vieraan jumalan hallintaan,
niin kiivaan mustasukkainen
Jumala pitää huolta siitä,
että tuo anastus
katkeaa viimeistään
neljännen sukupolven kohdalla.
Alkutekstissä käytetty ilmaisu,
joka tulee verbistä 'qana',
tarkoittaa
omistamista.
Siis Jumala on mustasukkainen
Israelin kansasta eli Vaimostaan.
Hän ei halua antaa sitä paholaiselle.
Jumalan kiivaus on
Rakastavan aviomiehen kiivautta
pitääkseen Vaimonsa omanaan.
Ja tässä tarkoituksessa tapahtuu se,
että Jumala ei suinkaan kosta
vaan
huolehtiiRskastamistaan ihmisistä.
Ensimmäinen kerran kyseistä verbiä
käytetään seuraavassa jakeessa:
- Ja Herra piti Saarasta huolen
5 Moos 5:6-10
1 Moos 21:1
