Pelastus

[kalamos]

Jos käännyn Jumalan puoleen
siinä tarkoituksessa,
että aion nyt tositarkoituksella
tehdä kaikkeni pelastuakseni,
niin takuuvarmasti en pelastu.
Sillä ...

• ihmisille se on mahdotonta

Mutta jos tulen Jumalan tykö
Jeesuksen kautta
ja kokonaan Jeesukseen turvautuen,
niin pelastukseni on täysin varma.
Vain Jeesus ...

• voi täydellisesti pelastaa ne,
  jotka Hänen kauttaan
  Jumalan tykö tulevat

Jeesus = Vapauttaja eli Pelastaja

• Teille on syntynyt Vapahtaja,
  joka on Kristus, Herra

Jeesus on luvannut
Hänelle kätensä ojentaneille,
että ...

• he eivät ikinä huku,
  eikä kukaan ryöstä heitä
  Minun kädestäni

Sen tähden,
kun julistamme
Pelastuksen evankeliumia,
julistamme
Herraa Jeesusta Kristusta.

• Sillä me emme julista itseämme,
  vaan Kristusta Jeesusta,
  että hän on Herra

Ei ole muuta nimeä kuin Jeesus,
jossa meidän pitäisi pelastuman.

• niin olkoon teille kaikille
  ja koko Israelin kansalle tiettävä,
  että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen,
  nimen kautta …
  Eikä ole pelastusta
  yhdessäkään toisessa;
  sillä ei ole taivaan alla
  muuta nimeä ihmisille annettu,
  jossa meidän pitäisi pelastuman.

Juuri Poika on tullut
kadonneiden pelastajaksi.

• Sillä Ihmisen Poika
  on tullut pelastamaan sitä,
  mikä on kadonnut.

Pelastava usko kohdistuu Jeesukseen.

• Usko Herraan Jeesukseen,
  niin sinä pelastut,
  niin myös sinun perhekuntasi.

Isä antoi Poikansa
pelastavan uskon kohteeksi.

• Sillä niin on Jumala
  maailmaa rakastanut,
  että hän antoi ainokaisen Poikansa,
  ettei yksikään,
  joka Häneen uskoo,
  hukkuisi,
  vaan hänellä olisi
  iankaikkinen elämä.

Isä lähetti Poikansa
pelastamaan eikä tuomitsemaan.

• Sillä ei Jumala lähettänyt
  Poikaansa maailmaan
  tuomitsemaan maailmaa,
  vaan sitä varten,
  että maailma
  hänen kauttansa pelastuisi.

Uskomalla Poikaan
me pelastumme.

• Joka uskoo Häneen,
  sitä ei tuomita;
  mutta joka ei usko,
  se on jo tuomittu,
  koska hän ei ole uskonut
  Jumalan ainokaisen Pojan nimeen

Näin on Isä tahtonut.

• Sillä Minun Isäni tahto on se,
  että jokaisella,
  joka näkee Pojan
  ja uskoo häneen,
  on iankaikkinen elämä

Me emme siis pelastu tekojen kautta.
Vaan
yksin armosta
ja uskon kautta
Kristuksessa Jeesuksessa
me olemme pelastetut.

• Jumala,
  joka on laupeudesta rikas,
  suuren rakkautensa tähden,
  jolla Hän on meitä rakastanut,
  on tehnyt meidät,
  jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
  eläviksi Kristuksen kanssa
  - armosta te olette pelastetut –
  ja yhdessä Hänen kanssaan
  herättänyt
  ja yhdessä Hänen kanssaan
  asettanut meidät taivaallisiin
  Kristuksessa Jeesuksessa,
  osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
  armonsa ylenpalttista runsautta,
  hyvyydessään meitä kohtaan
  Kristuksessa Jeesuksessa.
  Sillä
  armosta te olette pelastetut
  uskon kautta,
  ette itsenne kautta
  – se on Jumalan lahja -
  ette tekojen kautta,
  ettei kukaan kerskaisi.

Matt 19:26
Hebr 7:25
Luuk 2:11
Joh 10:28
2 Kor 4:5
Ap.t 4:10-12
Matt 18:11
Ap.t 16:31
Joh 3:16 Joh 3:17 Joh 3:18
Joh 6:40
Ef 2:4-9

[Riitta-mummi]

Monikaan, en ainakaan itse, ajatellut ensimmäiseksi iankaikkista elämää, eli sitä mitä siihen vaaditaan ja tarvitaan, silloin kun elämä oli sortumassa ja kaikki vaikutti pelkkää kuolemaa.

Kun Kristus tuli elämään, alkoi vähä -vähältä hahmottua missä piti riippua kiinni, mitä välttää ja mitä panna pois, luovuttaa tarpeettomana. Se avarsi.

On kestänyt vuosikymmeniä että on koittanut rauha ja tyyneys.

Vapahtaja on matkalla kuljettanut monia teitä, antanut useita matkakumppaneita. Useimmilta olen saanut aina jotakin evästä, toki jonkin olen saanut nähdä olevan väärää.

Körttiläinen tapa uskoa armolliseen, rakastavaan Jumalaan ja Ihmisen Poikaan  joka Itse riittää pelastukseksemme, eivät omat teot, on ollut 'elämäni pelastus !'

Koska olemme kaikki ainutkertaisia , ovat mieltymyksemmekin hyvinkin erilaiset. Enimmältään juuri se jakaa meidät erilaisiin kirkkokuntiin.

Itse olen tällaista maanläheistä, ruokkivaa körtti-akka-sorttia, Toisaalta koen ihmeitä ja näen enkeleitä. Elän johdatuksessa yhtä paljon kuin arjessa. Olen kahden maan kansalainen.

[kalamos]

Uskonto perustuu siihen,
että ihminen yrittää
saavuttaa jotakin
jonkun toiminnon
tai rituaalin kautta.

Ensimmäinen uskonnollinen teko oli se,
kun Aadam ja Eeva yrittivät saavuttaa
Jumalan kaltaisuuden
hankkimalla erityislaatuista tietoa
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Heidän olisi pitänyt
vain luottaa Jumalaan
ja nauttia
Elämästä ja Jumalan hyvyydestä,
joka ympäröi heitä joka puolelta.

Usko Jumalaan on siis luottamista.
Ei suoritus tai ansio tai keino.

Usko on kaiken laittamista
Jeesuksen täytetyn työn varaan.
Usko on täydellinen luottamus
Häneen, joka pelastaa.

Ja meille ei ole muuta nimeä annettu
kuin Jeesus,
jossa meidän pitäisi pelastuman.

Siis se Jeesus,
joka ristiinnaulittiin
meidän pahain tekojemme tähden,
Jumalan ainokainen Karitsa,
joka teurastettiin
meidän edestämme
syntiuhrina.

Pelastuminen ei ole
meidän ansiomme ...

• se on Jumalan lahja

Sen sijaan me olemme
Kristuksen arvokas
hankinta/ansio ...

• jonka hän omalla verellänsä
  on itselleen ansainnut

Ef 2:8
Ap.t 20:28

[Riitta-mummi]

Kirjoitat uskosta ja uskonnosta aivan kuten körtit nämä asiat kokevat.

Uskonto on sääntökokoelma jota nnoudatetaan tietyissä kirkkokunnissa .
Uskovaiset  on sellaiseksi itsensä kokevat varmat , kirjoiteukset tuntevat kristityt.
He suorittavat lain noudattamista ja ovat sitten onnellisia siinä onnistuessaan.

Uskova on hän joka uskoo Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen nimen. Hän on armon varassa roikkuva syntinen. Hän pyrkii parannukseen, ja toivoo perillepääsyä.

Uskova ihminen on lähimmäinen joka muistaa miten Laupias samarialainen toimi.
Uskova ei ( ei pitäisi ) kävele ohi kun jollakin on hätä.

Hyvät teotkaan eivät pelasta, ei uskokaan. Kristus on ainoa tie Taivaan kotiin.
Pietari siinä seisoo portilla avainnippuineen, mutta Kristus avaa oven ilman avainta !   

[kalamos]

Opetuslapset ovat juuri
todistaneet draamaa.

Kuinka vaikeaa meidän
onkaan päästä sisälle
Jumalan Valtakuntaan.

Opetuslapset kysyivät
hämmentyneinä:

• Kuka sitten voi pelastua?

Jeesus vastaa: 

• Ihmisille se on mahdotonta,
  mutta Jumalalle on kaikki mahdollista

Emme voi pelastautua.
Meidät täytyy pelastaa.

Ensimmäinen syy siihen,
että pelastumisemme on vaikea,
on se,
että me haluaisimme itse
ratkaista ongelmamme.

Itse asiassa me olemme jo kuolleet.
Hukkuneet synteihimme.
Ei kuollut voi pelastaa itseään.

Vaan miten hukkunut pelastetaan.
Häneen puhalletaan henki.

• Totisesti, totisesti
  minä sanon teille:
  aika tulee ja on jo,
  
  jolloin kuolleet kuulevat
  Jumalan Pojan äänen,
  ja jotka sen kuulevat,
  ne saavat elää.

Me siis saamme Hengen
uskossa kuulemisesta.
Emme saa sitä tekojen kautta.

• Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
  lain teoistako saitte Hengen
  vai uskossa kuulemisesta?

Ja senkin jälkeen
meillä on vaikeuksia päästä
Jumalan Valtakuntaan eli olotilaan,
jossa meidät täyttää
Jumalan Valtakunnan tunnusmerkistö.

• sillä ei Jumalan valtakunta
  ole syömistä ja juomista,
  vaan
  vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
  Pyhässä Hengessä

Me alamme vielä uskoon tultuammekin
tavoitella omavanhurskautta.

Ja on ihmisiä,
jotka eivät edes uskalla
tulla ratkaisun paikalle,
ennenkuin ovat parannelleet itseänsä.

Silloin asetamme hevosen
kärryjen taakse.
Tai siis kärryt hevosen eteen.
Ei matkan teosta näin tule mitään.

Me emme ole vetureita,
vaan seuraamme Jeesusta.

Kaikki on alusta loppuun saakka
Jeesuksen uskon varassa.

Siis sen uskon,
jonka kantava voima
on Jeesuksessa
alusta loppuun saakka.
Hän on tuon uskon
alkaja ja täydelliseksi tekijä.

Ja vielä senkin jälkeen,
kun olemme tulleet uskoviksi,
ja meille on annettu sinetiksi
Pyhä Henki
lunastuksen päivään saakka,
niin me saatamme alkaa epäillä
Jumalaan luottamisen sijaan,
kun katselemme vaellustamme.

Ja taas olemme suossa.
Epäuskon suossa.

Ja näin moni Jumalan lapsi
saattaa vaeltaa erämaavaellusta
alusta loppuun saakka
niinkuin Mooses.

Yhden kerran Mooses
halusi itse tehdä jotakin.
Ja hän ei päässyt
Jumalan lupaamaan maahan.

Toki hän sai sitä kaukaa katsella.
Ja pelastettu hän oli.

Samoin on
Jumalan kansan kohdalla tänäänkin.

Moni ei pääse sisälle
Jumalan Valtakuntaan.
Siis tässä ja nyt.
Vaikka onkin pelastettu.


Mutta sitten on niitäkin,
jotka ovat löytäneet levon Kristuksessa
ja Hänen täytetyssä työssään.

He tietävät,
että Jeesuksen veri puhdistaa
jaaaaaatkuvasti kaikesta synnistä.

Valkeisiin vaateisiimme tulee tahroja
joka askeleella.
Mutta kun me Valkeudessa vaellamme,
niin me myös puhdistumme koko ajan.

Pelastus ei siis 
perustu vaellukseemme.
Se perustuu yksin
Jumalan armoon,
jonka uskon kautta otamme vastaan.


Aadamin ei tarvinnut tehdä
muuta kuin pysähtyä,
kun Jumala huusi Aadamia.

Ja sitten tunnustaa,
mitä oli tapahtunut
ja antaa Jumalan
peittää veriseen vaippaan se,
mikä ennen oli peitetty
Jumalan kuvaksi luodun kirkkaudella.

Ja kohta synti oli sovitettu eli peitetty.
ja Aadam sai aloittaa uuden elämän,
kun toinen kärsi kuoleman
hänen sijastaan
ja samalla peitti synnin seurauksen
eli alastomuuden.


Kun ihminen vanhenee,
niin aina vaan selvemmäksi tulee,
että me pelastumme
yksin armosta uskon kautta, 
emme tekojen kautta.

Nuorempana uskovana ajattelin,
että kunhan pari ryppyä
vielä oikaisen,
niin enköhän ala kelvata.

Mutta vanhempana
olen huomannut,
että minä vaan rypistyn ja rypistyn.

Kalamoksen ainoa,
mutta samalla varma
pelastuksen toivo
on Jeesus,
joka ei heitä pois
ruttuistakaan ruokoa.

Ja tämä varmuus perustuu siihen,
että ...

• Henki itse todistaa
  meidän henkemme kanssa,
  että me olemme Jumalan lapsia.
  
  Mutta jos olemme lapsia,
  niin olemme myöskin perillisiä,
  
  Jumalan perillisiä
  ja Kristuksen kanssaperillisiä,
  jos kerran yhdessä
  hänen kanssaan kärsimme,
  että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Me olemme jo Hengestä syntyneitä.
Me olemme jo siirretyt
kuolemasta Elämään.

Mutta sielumme on edelleen
monin tavoin rikkinäinen.

Ja meidän savimajamme on
katoavainen.

Mutta kerran sekin
niinkuin meidän hallintaamme
annetun elävien olentojen
ruumiit tehdään eläviksi.

• Sillä minä päätän,
  että tämän nykyisen ajan
  kärsimykset
  eivät ole verrattavat siihen
  kirkkauteen,
  joka on ilmestyvä meihin.
  
  Sillä luomakunnan
  harras ikävöitseminen odottaa
  Jumalan lasten ilmestymistä.
  
  Sillä luomakunta on alistettu
  katoavaisuuden alle
  - ei omasta tahdostaan,
  vaan alistajan -
  kuitenkin toivon varaan,
  koska itse luomakuntakin
  on tuleva vapautetuksi
  turmeluksen orjuudesta
  Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
  
  Sillä me tiedämme,
  että koko luomakunta yhdessä
  huokaa ja on synnytystuskissa
  hamaan tähän asti;
  
  eikä ainoastaan se,
  vaan myös me,
  joilla on Hengen esikoislahja,
  mekin huokaamme sisimmässämme,
  
  odottaen lapseksi-ottamista,
  meidän ruumiimme lunastusta.
  
  Sillä toivossa me olemme pelastetut,
  mutta toivo,
  jonka näkee täyttyneen,
  ei ole mikään toivo;
  kuinka kukaan sitä toivoo,
  minkä näkee?
  
  Mutta jos toivomme,
  mitä emme näe,
  niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
  

Matt 19:25 Matt 19:26
Joh 5:25
Gal 3:2
Room 14:17
Room 8:16-17 Room 8:18-25

[Riitta-mummi]

Pelastumisen toiveessa moni hakee konkretiaa kuten Tuomas.  En usko ennen kun saan koskettaa haavojasi !

Siinä on puolet toivoa, puolet epäuskoa. Riippuu kasvusta mihin suuntaan ihminen kääntyy.

Konkretian takia kirkkokin 'näyttelee' Pääsiäisen tapahtumia. Ihmiset haluavat 'nähdä' ristiinaulitsemisen ja sitä edeltäneet tapahtumat. Esitys pitää lavastaa ja pukea vuoden 33 tyyliin.

Sitä vain ei pidetä useinkaan totena saati konkreettisena kun ihminen elää yhteydessä Kristukseen. Monien mielestä se on huuu-haaaata !

Minulle on näytetty Kristus , olen nähnyt enkeleitä myös unia jotka merkitsevät minulle jotakin.

En rohkene kaikille jälkeläisillekään puhua näistä. Näen kuinka vaivaantuneita he ovat. Luulevat minun 'höyrähtäneet'. Eivät voi unohtaa entistä ihmistäni. On kuitenkin muutama lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi jotka haluavat kuulla mitä minulla on asiaa.

Voin hyvin ymmärtää miksi Johannesta sanottiin Jeesuksen rakkaimmaksi opetuslapseksi. Hän rakasti suuresti Kristusta, Kristus rakasti suuresti Johannesta.

Kaikkien kristittyjen tulisi rakastaa toisiaan ! Näin ei taida olla, ennen kuin perillä Paratiisissa.

Rakkauskaan ei voi pelastaa, mutta se ohjaa pelastuksen tielle.

[Pena]

Pelastuksesta on Uudessa testamentissa hiukan erilaisia sanoja. 'Joka uskoo ja kastetaan' on varmaan monelle tuttu ilmaus, johon liitetään toisinaan kääntyminen ja parannuksenteko. Vähän toisin ilmaistu on 'joka seuraa Jeesusta ja tunnustaa hänet ihmisten edessä'. Toisaalla vakuutetaan, että Kristus on jo tehnyt kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan. Hebrealaiskirje lienee tämän ponnekkain julistaja. Näitä pohtiessa on hyvä muistaa, että kääntyminen, parannus, usko ja kaste sekä voima seurata Jeesusta ja tunnustaa hänet, ovat kaikki Jumalan lahjoja. Näin eroavien ilmausten välille löytyy yhteinen side.

[Riitta-mummi]

Erän tuttu ,ja mukava kaveri ,sanoi Matille, (joka on hyvin ujo , eikä puhu uskon-asioita  sekä epäili uskoaan ), niin tämä kaveri sanoi: Lue kirkossa Uskontunnustus oikein kovalla äänellä, niin se on siinä !

   R-m

[kalamos]

Raamattu puhuu useinkin kuolleista
tarkoittaen ihmisiä,
jotka eivät ole vielä kokeneet
ruumiillista kuolemaa.

Ihminen on siis henki,
elävä tai kuollut,
riippumatta siitä,
onko ruumis elävä vai kuollut.

Uudestisyntymisessä
henkemme on pelastunut
kuoleman tilasta ja tehty eläväksi.
Meidät on näin siirretty
kuolemasta elämään.



Mutta ihminen on henki,
jolla on sielu.

Ja tämä sielu meissä
ei kertaheitolla tule pelastetuksi/eheäksi.

Sitä pelastetaan/eheytetään
koko meidän vaelluksemme ajan
ja vielä kauan sen jälkeenkin.



Ja ruumis,
jossa henkemme (jolla on sielu) nyt asuu,
on vielä kuolevainen.
Sitä ei ole vielä pelastettu.
Sen lunastus tapahtuu vasta
ruumiin ylösnousemuksen hetkenä.

Mutta ruumiinkin osalta saamme joskus
jo tässä ajassa
kokea maistiaisia tulevasta maailmasta
esimerkiksi siten,
että saamme kokea jonkun sairauden
parantumisen ihmeen.

[Riitta-mummi]

Minulla on samat ajatukset kuolleista tai elävistä sieluista.

Saan yhä useammin kohdata 'pieniä ihmeitä' joissa minut varjellaan satuttamasta itseäni.

    Tätä olen saanut kokea:



Psalmi 91
Korkeimman suojelus

1Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,
2sanoo näin:
»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.»
3Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
4Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
5Et pelkää yön kauhuja
etkä päivällä lentävää nuolta,
6et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,
et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
7Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä
ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,
sinä säästyt.
8Saat omin silmin nähdä,
miten kosto kohtaa jumalattomia.
9Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
10Onnettomuus ei sinuun iske,
mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
11Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,
12ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
13Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn,
tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.
14Herra sanoo:
»Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
15Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
16Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,
hän saa nähdä, että minä autan häntä.»




Se että saan olla turvassa, ei ole kerskaamista, vaan näin ylistän ja kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä !

[kalamos]

Synti on hallitsija,
joka keksimänsä valheen avulla
saa meidät noudattamaan
sen tahtoa eli palvomaan paholaista.
Ja tästä seuraa hengellinen kuolema.

• Te olette isästä perkeleestä,
  ja isänne himoja
  te tahdotte noudattaa.
  
  Hän on ollut murhaaja
  alusta asti,
  ja totuudessa hän ei pysy,
  koska hänessä ei totuutta ole.
  
  Kun hän puhuu valhetta,
  niin hän puhuu omaansa,
  sillä hän on valhettelija ja sen isä.

Hallitsijan vaihto
on kuitenkin mahdollinen.
Meidän ei ole pakko jäädä
synnin orjiksi kuoleman valtaan.

• Ei yksikään Jumalasta syntynyt
  tee syntiä,
  sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
  
  eikä hän saata syntiä tehdä,
  sillä hän on Jumalasta syntynyt.
  
  Siitä käy ilmi,
  ketkä ovat Jumalan lapsia
  ja ketkä perkeleen lapsia.

Ihminen,
joka elää synnissä, on siis synnin orja.

Mutta tästä orjuudesta voi
pelastua eli vapautua.

Vapautettukin voi kompuroida
eli langeta syntiin,
mutta ei enää elä siinä.

Tämä vapautuminen tapahtuu siten,
että synnin pettämä
eli hengellisesti kuollut ihminen
syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.




Joh 8:44
1 Joh 3:9-10

[kalamos]

Pelastuksesta on Uudessa testamentissa hiukan erilaisia sanoja. 'Joka uskoo ja kastetaan'

Lainaat katkelmaa,
jossa Jeesus selitti
Nikodemukselle
uudestisyntymisen ihmettä.

Jeesus puhui kerran
myös tämän
Maan uudestisyntymisestä.

Se tulee tapahtumaan aikanaan.
Mutta ensimmäisen kerran
se tapahtui
jo Raamatun peruskertomuksessa.

Maa oli kuollut, pimentynyt,
syvien vesien alle hautautunut.
Mutta kun Valkeus tuli
pimeyden keskelle,
maa syntyi uudelleen.

Ihminen Jumalan kuvana vallitsi
ympärillään olevaa luomakuntaa,
mutta menetti synnin pettämänä
maan hallintaoikeuden.

Kuolema astui maailmaan.
Ja niin maa
ja maan tomua oleva savimajamme
tekevät taas kuolemaa.

Messias syntyi.
Valkeus tuli jälleen
pimeyden keskelle.

Mutta nyt Hän ei enää tehnyt
sekasortoisesta maasta paratiisia.

Mutta Hän tulee
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
Hallitsijaksi sydämeen,
jota peittävät syvät vedet ja pimeys.

Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu
Todellinen Valkeus.

Samoinkuin sekasortoinen maa
ei itse itseään muotoillut,
ei ihminenkään voi
potkaista itse itseään elämään.

Jumalan lapseksi ei voi ponnistaa.
Jumalan lapseksi synnytään.

Ensimmäinen tunnusteko,
jonka Jeesus ihmisenä teki,
oli veden muuttaminen viiniksi.

Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä.
Jeesus muutti veden viiniksi.
Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.

Tämän ihmeen Jeesus haluaa
meissä kiviastioissa tehdä.
Ja silloin tuo elävä vesi
alkaa virrata myös meidän sisimmässämme.

• Jos joku janoaa,
  niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
  
  Joka uskoo minuun,
  hänen sisimmästään on,
  niinkuin Raamattu sanoo,
  juokseva elävän veden virrat.
  
  Mutta sen hän sanoi Hengestä,
  joka niiden piti saaman,
  jotka uskoivat häneen;
  sillä Henki ei ollut vielä tullut,
  koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Nikodemus, jos kuka,
tunsi Jumalan niin hyvin,
kuin se vanhan liiton
eli Vanhan testamentin aikana
oli mahdollista.
Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.

Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan
jotain sellaista,
jota Nikodemuksessa itsessään
ja muissa lainopettajissa
ei ollut.

Ja siksi Nikodemus lähestyi
Jeesusta, joskin salaa yöllä.

Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään
Jumalan valtakunnasta.

Jeesus ilmaisee heti kärkeen
syyn Nikodemuksen sokeuteen:

• Totisesti, totisesti
  minä sanon sinulle:
  joka ei synny uudesti, ylhäältä,
  se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Nikodemus kysyi:

• Kuinka ihminen voi vanhana syntyä?
  Ei kai voi mennä jälleen
  äitinsä kohtuun ja syntyä?

Jeesus oikaisee väärinkäsityksen.
Kysymys ei ole lainkaan siitä,
että meidän ruumiimme
syntyisi uudelleen äidin ruumiista,
vaan hengestä,
joka syntyy Hengestä.

• Totisesti, totisesti
  minä sanon sinulle:
  
  jos joku ei synny
  vedestä ja Hengestä,
  ei hän voi päästä sisälle
  Jumalan valtakuntaan.
  
  Mikä lihasta on syntynyt,
  on liha;
  ja mikä Hengestä on syntynyt,
  on henki.
  
  Älä ihmettele,
  että minä sanoin sinulle:
  teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
  
  Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,
  ja sinä kuulet sen huminan,
  mutta et tiedä,
  mistä se tulee ja minne se menee;
  niin on jokaisen,
  joka on Hengestä syntynyt.

Ja nyt Nikodemus kysyy:

• Kuinka tämä voi tapahtua?

Jeesus toteaa,
että Israelin rabbina eli
Vanhan testamentin kirjoitusten
opettajana
Nikodemuksen olisi pitänyt
tietää vastaus.

• Sinä olet Israelin opettaja,
  etkä tätä tiedä!

Jeesus ei suostu kertomaan
taivaallisia salaisuuksia siitä,
kuinka tuo ihme tapahtuu.

• Totisesti, totisesti
  minä sanon sinulle:
  
  me puhumme,
  mitä tiedämme,
  ja todistamme,
  mitä olemme nähneet,
  ettekä te ota vastaan
  meidän todistustamme.
  
  Jos ette usko,
  kun minä puhun teille
  maallisista,
  kuinka te uskoisitte,
  jos minä puhun teille
  taivaallisista? 

Mutta Jeesus vastaa
Nikodemuksen kysymykseen,
miten se voi tapahtua,
pohjaten vastauksensa
Neljännen Mooseksen kirjan tapahtumaan,
joka Nikodemuksen siis
olisi pitänyt tietää ja ymmärtää.

• Ei kukaan
  ole noussut ylös taivaaseen,
  paitsi hän,
  joka taivaasta tuli alas,
  Ihmisen Poika,
  joka on taivaassa.
  
  Ja niinkuin Mooses
  ylensi käärmeen erämaassa,
  niin pitää Ihmisen Poika
  ylennettämän,
  
  että jokaisella,
  joka häneen uskoo,
  olisi iankaikkinen elämä.

Uudestisyntyminen siis edellyttää,
että Ihmisen Poika
on ylennetty eli korotettu ristille.

Tämä edellytys on jo täytetty.
Jäljellä on enää yksi edellytys.
Ihmisen tulee nostaa katseensa
tuohon Puuhun Ripustettuun
aivan samoin kuin
myrkkykäärmeen pureman saaneet
nostivat katseensa
puuhun ripustettuun vaskikäärmeeseen.

• Silloin Herra sanoi Moosekselle:
  
  Tee itsellesi käärme
  ja pane se tangon päähän,
  niin jokainen purtu,
  joka siihen katsoo, jää eloon.
  
  Niin Mooses teki vaskikäärmeen
  ja pani sen tangon päähän;
  jos ketä käärmeet sitten purivat 
  ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen,
  niin hän jäi eloon.

Jeesus on tuo synnitön vaski
mutta meidän tähtemme
synniksi tehty käärme
joka ripustettiin puuhun.

Me olemme niitä,
jotka saamme nostaa katseemme
Golgatan Puuhun Ripustettuun
Jeesukseen Kristukseen.

Tuossa kohtaamisessa
me saamme lahjaksi uskon,
jonka Jeesus vaikuttaa.
Ja tapahtuu ihmeistä suurin,
meidät siirretään
iankaikkisesta kuolemasta
iankaikkiseen Elämään.

• Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
  että hän antoi ainokaisen Poikansa,
  ettei yksikään,
  joka häneen uskoo,
  hukkuisi,
  vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Meidät siirretään
hengellisen kuoleman tilasta Elämään
sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina
meidän edestämme.

Tuossa hetkessä syntimme on pesty pois
ja Hengen yhteys taivaisiin avattu.
Tuossa hetkessä sovitus on astunut voimaan,
ja katkennut yhteys Jumalan kanssa
korjaantunut.

Golgatan puu on linkkiasema,
jonka langaton yhteys
on jatkuvasti auki Jumalan taivaisiin.
Ja taivas odottaa vain lupaa
saada avata yhteys
Golgatan puulta alas
jopa kaikkein syvimmissä katveissa
oleviin ihmisiin.

Katseen kohottaminen
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka antoi Henkensä meidän edestämme,
vaikuttaa meissä pelastavan uskon.

Tuosta hetkestä alkaen
me saamme elää Jumalan Pojan uskossa.
Se ei ole
meistä lähtöisin olevaa uskoa,
vaan Jeesuksen uskoa meissä.

Uskon perustana on se,
mitä Jumala on tehnyt.
Tästä uskosta voi elää vain se,
joka on saanut sen lahjaksi Jumalalta.

Uskonnon harjoittaminen
ei meitä pelasta.
Meidät pelastaa vain ja ainoastaan
Herra,
jos panemme luottamuksemme Häneen.

Kun kaikki oli täytetty
Jumalan pelastussuunnitelmassa,
repesi esirippu
Temppelin kaikkein pyhimmän edestä.

Ja myös
Temppelialueen pihalla ollut väliverho,
joka erotti pakanakansat Israelin kansasta
omaan erilliseen esipihaansa,
poistettiin.

Kaikille ihmisille on nyt avattu avoin yhteys
Kaikkein Pyhimpään saakka
siihen Jumalan kirkkauden läsnäoloon
ja Jumalan yhteyteen,
johon Jumala on ihmisen tarkoittanut.




Joh 7:37-39
Joh 3:3-16
Num 21:8-9

[Riitta-mummi]

Kiitos, kalamos, että teet minulle (meille) Raamatun tapahtumat eläväksi.

Panet myös maailman-ajat, sen eri vaiheet järjestykseen jota yksinkertainen järkeni ymmärtää.

Myös koko pelastus-kokonaisuus, vaskikäärmeineen kaikkineen, selvenee.

Kiitos erityisesti opetuksesta kuinka tärkeää on Hengen osuus uskossa. Minäkin jopa tunsin hengen ennen kuin Kristus tuli likemmin tutuksi.

Vaikka Sana on tärkeä, voi monen yksinkertaisen ihmisen se myös sekoittaa. Kuten on sanottu: Kirjain kuolettaa, Henki tekee elväksi.


Ne uskovat( uskovaiset ) jotka eivät tunne Henkeä, rukoilkoot sitä saadakseen. Silloin tapa-uskovaisuus muuttuu eläväksi uskoksi.

Silti, Henki ei pelasta, eivät sen armolahjatkaan, Kristus yksin on pelastus !

[kalamos]

Vaikka Sana on tärkeä, voi monen yksinkertaisen ihmisen se myös sekoittaa. Kuten on sanottu: Kirjain kuolettaa, Henki tekee elväksi.

Sekoilin itsekin.

Nimittäin Penan lainaus
ei ollut tuosta
Johanneksen evankeliumin katkelmasta.
 
Vaikka siinäkin korostuu
uskon merkitys
ja se pitää sisällään
Jeesuksen tunnetuimmat
sanat (Joh 3:16),
joiden mukaan
me hukumme
eli joudumme kadotukseen,
jos emme usko.

Pena lainasi kuitenkin
Markuksen evankeliumista
Jeesuksen aivan viimeisiä
sanoja maan päällä
ennen ylösottamista.

• Joka uskoo ja kastetaan,
  se pelastuu;
  mutta joka ei usko,
  se tuomitaan kadotukseen.

Mutta sanoma on siis sama kuin
Jeesuksen yöllisessä keskustelussa
Nikodeemuksen kanssa.

Markuksen evankeliumissa
mainittu kaste on siis
edellytys pelastumiselle
ikuiselta kadotukselta.
Siinä ei puhuta vesikasteesta.

Siinä on kysymys kasteesta,
jonka Jumalan valittu kansa
Israelkin Pääsiäislampaan syötyään
oli saanut eli upottamisesta
Pyhän Hengen Pilveen.

Sen alla Israel
lähti kiireesti pois Egyptistä.

Israel oli vaeltanut jo tovin
kohti Jumalan maata,
ennekuin tuli vuoroon kaste meressä.

Mekin olemme pelastetut
maailmasta sillä hetkellä
kun otamme vastaan
Jumalan Sanan,
Jeesuksen Kristuksen,
joka on meidän teurastettu
pääsiäislampaamme.

Siitä alkeen me vaellamme
kohti Kotimaata
Pyhän Hengen pilven alla
hengittäen Sitä.

Mutta faaraon joukot eli maailma
jää lopullisesti ja näkyvästi taakse
vasta sen jälkeen,
kun olemme saaneet kasteen
myös meressä.




Mark 16:16

[Riitta-mummi]

Kuvaat hyvin ja oikein ns. uskovaista, hyvää ihmistä.

Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.

Tooran asiantuntija, mutta...

Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään
Jumalan valtakunnasta.


Tämä on kaksi eri asiaa...


Kysymys ei ole lainkaan siitä,
että meidän ruumiimme
syntyisi uudelleen äidin ruumiista,
vaan hengestä,
joka syntyy Hengestä.

Pyhä Henki jakaa ymmärrystä Kristuksest, Pelastajasta.