En minä todellakaan ketään
yritä käännyttää mihinkään.
Enkä halua oikeastaan edes
keskustella uskonsuunnista
tai uskonryhmistä.
Jotenkin vaan koin,
että minun pitäisi tulla
tänne kirjoittelemaan.
Ja tietenkin on ilo,
jos yksikin jotain saa viesteistäni.
Ja huipussaan se olisi,
jos jonkun kohdalla
vielä tapahtuisi
jotain vastaavaa kuin
Paavo Ruotsalaiselle,
kun seppä Högman totesi tälle:
"Yksi sinulta puuuttuu
ja sen mukana kaikki".
Tämä Yksi ei puuttunut
korinton pyhiltä,
mutta paljon heillä oli vielä hukassa.
Johdattelit armolahjoihin.
Korinttolaisilta ei puuttunut
myöskään mitään
missään armolahjassa.
Minä kiitän Jumalaani
aina teidän tähtenne
siitä Jumalan armosta,
joka on annettu teille
Kristuksessa Jeesuksessa,
että kaikessa olette
rikastuneet hänessä,
kaikessa puheessa
ja kaikessa tiedossa,
sen mukaan kuin
todistus Kristuksesta
on teissä vahvistettu,
niin ettei teiltä mitään puutu
missään armolahjassa,
teidän odottaessanne
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
Tuo ei tarkoittane sitä,
että jokainen uskova
tuossa seurakunnassa
olisi omannut kaikki armolahjat.
Yhtenä uloskutsuttujen joukkona
heillä oli kaikki armolahjat
käytössä eri jäsentensä kautta.
Paavali kirjoittaa samassa kirjeessä
muun muassa näin.
Niinpä saa Hengen kautta
toinen viisauden sanat,
toinen tiedon sanat
saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa
uskon
samassa Hengessä,
toinen taas
terveeksitekemisen lahjat
siinä yhdessä Hengessä;
toinen
lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen
profetoimisen lahjan,
toinen
lahjan arvostella henkiä;
toinen
eri kielillä puhumisen lahjan,
toinen
taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa
yksi ja sama Henki,
jakaen kullekin erikseen,
niinkuin tahtoo.
Ja sitten Paavali jatkaakin siitä,
että he ovat yhdessä yksi Ruumis.
Ja kullakin jäsenellä on eri tehtävä.
Mutta te olette Kristuksen ruumis
ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Sitten Paavali käy näitä
eri jäsenten tehtäviä läpi.
Jokainen niistä tarvitsee armoituksen.
Ja päätteeksi Paavali kehottaa
itse kutakin:
Pyrkikää osallisiksi
parhaimmista armolahjoista.
Ja vielä minä osoitan teille tien,
verrattoman tien.
Mutta sitten tuleekin vaikea asia.
Rakkaus.
Vaikka minulla olisi kaikki armolahjat,
mutta minulla ei olisi Rakkautta,
en minä mitään olisi.
Armolahjat ovat lahjoja.
Ne tarvitsee vain ottaa vastaan.
Mutta Rakkaus on itse
Lahjojen antaja.
Jeesus on se
Rakkaus meissä,
joka on pitkämielinen, lempeä jne.
Jeesus asuu meissä Henkensä kautta.
Ja Hän antaa meille armolahjoja.
Ja näin me Jumalan lapset voimme
kasvaa yhdessä ja erikseen.
Jokainen meistä on
9-lohkoinen
Hengen hedelmä.
Mutta Hengen hedelmä on
rakkaus,
ilo,
rauha,
pitkämielisyys,
ystävällisyys,
hyvyys,
uskollisuus,
sävyisyys,
itsensähillitseminen.
Tämä onkin sitten jo
pitkäaikainen prosessi.
Mutta nyt tämän keskustelun
teemana on Sovitus.
Kaikki alkaa siitä,
että olemme saaneet kuulla
Sovituksen Sanan.
Ja tämä johtaa meidät
lähestyvään Pääsiäiseen.
Mutta toki on niin,
että Pääsiäinen ja Helluntai
ovat täysin erottamattomat.
Helluntaipäivä on Sapattien Sapatti
ollen Pääsiäisestä laskien
seitsemän seitsemän jälkeen
eli viideskymmenes (Pentekoste).
Aivan vastaavasti kuin
Sapattivuosi on joka seitsemäs vuosi,
ja joka seitsemännen Sapattivuoden
jälkeinen (50:s) vuosi on Riemuvuosi.
Ilman Pääsiäistä,
jolloin Jumalan Karitsa teurastettiin,
ei mikään näistä voisi koskaan
olla totta kenenkään kohdalla.
Sapatti on Levon päivä.
Sen tunnusmerkistöön kuuluu
lepo ja juhlakokous.
Viikottainen sapatti (sabbat)
on viikon seitsemäs päivä.
Mutta viikkosapatin lisäksi
on juhlasapatit.
Juhlasapatti voi osua
mille tahansa viikonpäivälle.
Kun päivistä puhutaan
niin sapattien sapatti
on Helluntai (hag Sabuot).
Ja kun vuosista puhutaan,
niin sapattien sapatti
on Riemuvuosi.
Ilman Jeesusta ei kellään olisi
Sapatinlepoa.
Mutta nyt se on meille tarjolla.
Ja siihen lepoon me pääsemme
tässä ja nyt eli tänä päivänä,
kuten heprealaisille kirjoittava
asian ilmaisi.
Ja itse Jeesus lupasi sen meille.
Tulkaa minun tyköni,
kaikki työtätekeväiset ja raskautetut,
niin minä annan teille levon.
Tässä tuli nyt taas tämä asia.
Jeesus antaa meille levon.
Sapatti on lepo,
joka perustuu siihen,
mitä Jeesus huusi ristillä
hetkeä ennen Suuren Sapatin alkua.
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin,
sanoi hän:
"Se on täytetty",
ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Koska silloin oli valmistuspäivä,
niin
- etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi,
sillä se sapatinpäivä oli suuri -
juutalaiset pyysivät Pilatukselta,
että ristiinnaulittujen sääriluut
rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
Tähän täytettyyn työhön
eli maksettuun syntivelkaan
perustuu se,
että meillä on Sapatinlepo.
Emme siis yritä
ansaita työllä ja vaivalla
pelastusta,
vaan meidät on jo
armosta pelastettu,
ei tekojemme tähden
vaan Jeesuksen uskon kautta.
Ja me elämme nyt
Jeesuksen ylösnousemusvoimassa.
Siis siinä voimassa,
joka nosti Jeesuksen kuolleista
viikon ensimmäisen päivän
alkuhetkessä
tai ehkä ihan tarkalleen
sapatinpäivän päätöshetkessä.
Siis meidät on jo
siirretty kuolemasta elämään
ja asetettu taivaallisiin
ja olemme siis täten jo
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakunnassa.
Elämme siis jo
Viikon ensimmäistä päivää
Sapatin levossa
ja Jumalan Valtakunta
eli Vanhurskaus, Rauha ja Ilo
Pyhässä Hengessä on jo meissä.
Uskoviksi tultuamme
olemme päässeet
Sapatinlepoon Jeesuksessa
ja saaneet
Pyhän Hengen sinetin vakuudeksi
lunastuksen päivään saakka.
Mitenkähän etenisimme
kohti Sovituksen Sanaa.
Galatalaisten silmien eteen
Paavali oli kuvannut
Jeesuksen Kristuksen
Ristiinnaulittuna.
