Aamuhartaus 27

[Pena]

Mutta Juhannuksen evankeliumi on myös hyvä. "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Tämäkin on Juhannuksen, Kastajan, sana.
Jumalan lapset iloitsevat siitä, että he saavat synneistä vapaiksi tehtyinä riemuita elävän Jumalan edessä puhtaalla ja kirkastuneella ilolla. He iloitsevat siitä, että heillä on perintöosa pyhien joukossa eikä heidän tarvitse häväistä ja vainota Jumalan seurakuntaa ja Suurta Armahtajaa. Suvisen yön kuulas taivas saarnaa heille ajasta, jolloin ei yötä olekaan, tulevan elämän kirkkaudesta, joka pyhänä aavistuksena jo nyt viipyy heidän sydämessään.

Jaakko Haavio

[Pena]

Joitakin vuosia sitten olin Damaskossa, Syyrian pääkaupungissa. Siellä oli suuressa Omaijadien moskeijassa pikkuruinen kappeli, jossa sanottiin säilytettävän Johannes Kastajan päätä. Yritin valokuvata kappelin, muta kun minulla ei ollut salamavalolaitteita, tuli kuvaan vain palavan kynttilän kuva. Miten sanoikaan Kristus: "Hän oli palava ja loistava kynttilä..." Kun muut valot, juhannuskokot ja raketit sammuvat, palaa vielä Johannes Kastajan kynttilä.
Näin, miten muudan äiti asetti pienen lapsensa käden kappelin kaiteelle ja neuvoi silittämään sitä. Hän oli muslimi. Hän ei tuntenut Kristusta. Mutta Johannes Kastajaa hän yritti kunnioittaa lapsineen.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kristus sanoi Kastajasta: "Hän oli suurin vaimosta syntyneiden joukossa, mutta pienin taivasten valtakunnassa ja suurempi kuin hän." Miksi näin? Siksi, että Kristuksen omilla on Kristuksen evankeliumi, joka ei miltään kohdin ole ihmisten tekoinen eikä ihmisten mukainen, vaan Jumalan ihme ja lahja syntisen ihmissuvun pelastamiseksi synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta.

Jaakko Haavio

[Pena]

Rakkaat ystävät! Vuoden 1973 herättäjäjuhlat Sievissä ovat pääsemässä päätökseen. Onnelliseenko päätökseen? Se riippuu kokonaan siitä, onko Herra armahtanut meitä.
Kutsu "Tulkaa minun tyköni" on kantautunut toistuvasti ei vain juhlamme julkipantuina ja toistettuna tunnuksena, ystävien seurapuheina, saarnoina, veisuina, vaan myös, niinhän me uskomme ja toivomme, se on kuulunut sydämissämme. Se on meidän Herramme ja Vapahtajamme oma kutsu meille monin tavoin raskautetuille ja kiusaantuneille ihmisille.

Jaakko Haavio

[Pena]

Herra Jeesus on hiljainen vaeltaja. Ehkä hän on kaikkein hiljaisin meistä. Profeetan kautta on sanottu hänestä: "Hän ei riitele, hän ei huuda, hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla", ja kuitenkin hänen äänensä kuullaan, kuullaan jostakin. Se kuullaan vielä senkin jälkeen, kun kovaäänisin vahvistettu ihmisääni juhlapaikalla on vaiennut, tekniset laitteet korjattu pois ja penkit lastattu kuorma-autoihin.
Me kuulemme Herran kutsun sydämissämme, kun tai jos hänen Pyhä Henkensä tarttuu julistettuun tai veisattuun sanaan ja lähtee kuljettamaan sitä meidän jäljissämme meidän koteihimme.

Jaakko Haavio

[Pena]

Emme pääse irti Herran kuormista, joita hän sanallansa sälyttää meidän vedettäväksemme ja kannettavaksemme. Älkkäämme olko ainoastaan sanan kuulijoita tai kuunelijoita. Yrittäkäämme myös noudattaa sitä, sillä Herramme on sanonut: "Autauaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä."

Jaakko Haavio

[Pena]

Meidän juhlapaikkamme nimi on Pekanmäki, Haikolan Pekanmäki. Tiedossani ei ole, millainen mies tuo Jussin Pekka aikoinaan on ollut, hän, joka on jättänyt tälle mäelle nimensä - kaiketi merkittävä mies, koska nimi on säilynyt läpi vuosisatojen.
Sallikaa nyt, ystävät, pieni, ehkä lapsekaskin sanaleikki. Pekkahan on suomalainen muunnelma nimestä Pietari, tai oikeastaan sekin on jo suomalainen muunnelma alkukielestä. Tuo apostoli Pietari, Raamatun Pekka, oli kerran ystavinensä Filippuksen Kesarean alueella. Jeesus alkoi kuulustella ystäviänsä. Ensin hän kysyi kautta rantain: "Tiedättekö, mitä ihmiset ajattelevat minusta?" Kun he olivat sitten luetelleet joukon sen ajan ihmisten olettamuksia Jeesuksen persoonan laadusta, hän kohdisti kysymyksensä suoraan heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Silloin tuli Raamatun Pekan tunnustus: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Tämä yksinkertaisen miehen yksinkertainen tunnustus riemastutti Vapahtajan sydäntä. Se riemastutti niin, että hän ikään kuin sanoi: "Kuule, Pekka, nyt me puhuttelemme toisiamme oikeilla nimillä. Sinä sanot minua Kristukseksi ja minä sanon sinua Kallioksi":
Se oli Kristuksen käyttämä sanaleikki. Sallittakoon se nytkin: Kristus ja kallio, Kristus ja ihminen.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Nuorisotyönohjaaja Mauno Nivala: Herätysliikkeitä ja mopobensan tuoksua

Nuorisotyönohjaaja Mauno Nivala Lahdesta muistelee omaelämäkerrallisen hartaussarjansa kolmannessa osassa nuoruutensa vuoroviikonloppuja maallisen ja ajattoman maailman harrastusten parissa. (Sarja jatkuu 3/6).

https://areena.yle.fi/1-61325334

[Pena]

Kuulkaa, ei se Raamatun Pekka kovin kova ja kiinteä kallio ollut. Muistamme, miten sen raukan kävi. Ei Kristus, vaikka lupasi rakentaa kirkkonsa sille kalliolle, lopultakaan sille rakentanut, eikä aikonutkaan rakentaa. Hän riemastui vain siitä tunnustuksesta, ja se tunnustus, heikon miehen kova tunnustus, riemastuttaa ja kestää vieläkin: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

Jaakko Haavio

[Pena]

Sieviläiset rakensivat aikoinaan kirkon tähän Pekanmäelle. Tämä kirkko on todistuksena siitä, että Kristus-kallio kestää. Nämäkin päivät täällä ovat kantaneet todistusta siitä, että Pekanmäellä, Kristus-kalliolla, heränneen kansan kannattaa kokoontua vielä tälläkin vuosisadalla* ja seuraavallakin vuosituhannella ja istuutua kovalle kalliolle. Se kestää, Kristus-kallio kestää. Se onkin ainoa, joka kestää tänä muuttelevana, levottomana aikana. Me olemme täällä näinä päivinä olleet joukolla todistamassa, että Kristus-kallio kestää.

Jaakko Haavio

*Puhe on pidetty 8.7.1973

[Pena]

Vuonna 1925 - siitä on hirmuisesti aikaa, liki puoli vuosisataa* - pääsin ensimmäisille herättäjäjuhlilleni Seinäjoelle. Kun Seinäjoen herättäjäjuhlat olivat päätepisteessään, nuori sydämeni hätkähti. Oli kuin viikate olisi iskenyt kaikki 25 000 ihmistä kumoon: kaikki polvistuivat. En ollut nähnyt sellaista aikaisemmin. Se oli valtava todistus nuorelle ylioppilaalle siitä, että Herra elää.
Täällä on niinkin pieniä osanottajia, etteivät he vielä ymmärrä puhetta. Viime vuonna Seinäjoella oli niinkin pieni juhlavieras, ettei ollut vielä kastettukaan. Valokuvasin hänet ja toivon, että hän kävisi koko elämänsä ajan herättäjäjuhlilla. Sanon nyt teille, nuoret, jotka olette ensimmäisillä herättäjäjuhlillanne: kun te näette tämän kansan Jumalan viikatteen katkaisemana maassa polvillansa hetken päästä, painakaa päänne matalalle! Muistakaa, että kova mies ja luja nainen polvistaa molemmat polvensa ja päänsäkin Herran edessä elämänsä loppuun asti. Se on helppoa täällä, kun meitä on suuri joukko. On helppo todistaa yksimielisen joukon keskellä suuresta Herrasta.
Kun menemme kotiin, alkaa elämän problematiikka eli, kuten heränneet ihmiset sanovat, kilvoitustie.

Jaakko Haavio

*nyt jo kokonainen vuosisata!

[Pena]

Me olemme saaneet hartioillemme sen suloisen ikeen, jonka Kristus lupaa panna niille, joille hän kuormansa antaa. Kun me tulemme kotiin, niin ies alkaa näkyä ja se alkaa myös kalvaa. Ne sanovat meille: "Oletko sinä meitä parempi?" Sanokaamme nöyrästi: "En ole parempi, jos en paljon huonompikaan". Samalta tasolta Herran edessä me kaikki syntiset ihmiset lähdemme liikkeelle Herran eteen. Älkäämme ylpeilkö siitä, että olemme saaneet istua Kristus-kalliolla. Me huomaamme, ettei meissä, se on meidän lihassamme, asu mitään hyvää. Tahtoa meillä kyllä on, mutta voimaa puuttuu, tarvitaan voimaa ylhäältä. Meille sanottiin tänään täällä: "Tuuli puhaltaa missä tahtoo".

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Uskon arvosteluun ei kenelläkään ole lupa, sillä emme näe toisen ihmisen sydämeen.

[Pena]

Jumalan Hengen voima tulee meihin, jos Jumala tahtoo, mutta se ei tule, jos me panemme vastaan. Ei panna vastaan, ystävät! Pideträän, ystävät huolta toinen toisestamme. Niin kuin me täällä olemme kokoontuneet suurella joukolla, kokoontukaamme kotona pienemmällä joukolla. Herra on sanonut tulevansa mukaan, vaikkei meitä ole kuin kaksi, minä ja vaimoni ja sinä ja vaimosi. Lapset mukaan, jos teillä vielä on niitä kotona, veisaamaan yhdessä! Jos emme osaa veisata, niin luetaan. Luetaan ainakin tämän päivän evankeliumi Luuk. 15.* Muistakaamme aina, jatkuvasti: koko koti, sekä se poika, joka oli pellolla että se poika, joka oli pellon takana, sopi yhteen saman isän avaraan helmaan. Se helma oli Kristuksen helma, hänen, joka levitti kätensä ja käsistä tippui veri, kun hän sanoi: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."

Jaakko Haavio

* Tuhlaajapoika ja hänen veljensä

[Pena]

Ystävät, heikot kristityt,
yhdessä kaikki käykää nyt
rukoillen luokse Jeesuksen
ja eteen armoistuimen.
SV. 182:1*

Kristillisyys ei ole taakka vaan lahja. Näin sanoi eräs ystäväni äskettäin. Hänen kirkkaista silmistään saattoi lukea, että hän todella tarkoitti mitä sanoi. Hän puhui omasta kokemuksestaan. Ajattelin: tällaisen ystävän seurassa on hyvä olla. Hän, joka itse on saanut armon, on valmis antamaan jokaiselle pettyneelle ja langenneelle armon.

Jaakko Haavio
Rauhan teitä, Kirjapaja 1975

*Nykyisin SV 150:1