Tuntuu kuin johdatus ohjaisi minua kuin autopilotti.
Tänään olin optikkoliikkeessä puolitoista tuntia. Hyviä asiakaspalvelijoita olivat niin optikko kuin toimistotyön tehnyt nuori nainen.
Minä kun kaikkien kanssa käyn juttusille, ja tunnen helposti myös murteet, kuulin naisen sanoman sanan: mumma ! Ahaa, pohjalainen, sanoinkin. Niin hän oli Lapualta.
Kun lisää puhuttiin, kävi selväksi mikä meitä oikein yhdisti, lasten sairaudet. Autismin kirjo, ADHD, tuttuja perheissämme. Se jos mikä yhdistää mummoja ja äitejä.
On rukousaiheita, muitakin. Eräs isoäiti on Pääsiäisenä menettänyt 27-vuotiaan lapsenlapsensa. Suru on suuri. Käsittäminen vaatii aikaa ja hiljaisuutta.
Jokaiselle päivälle on tehtävänsä.