Aamuhartaus 25

[Pena]

Onhan hänestä tietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Malkam%C3%A4ki

[Pena]

Mikä on arvokkainta täällä maan päällä? Siihen kai Jumalan sana vastaa, että Jumalan työ, Jumalan Pyhän Hengen työ on kaikkein arvokkainta, mitä maan päällä löytyy, sillä se yhdistää jumalattoman ihmisen Jumalan kanssa yhdeksi, Jumalan omaisuudeksi ja Kristuksen perintöön osalliseksi. Ja kenestä sitä todella löytyy ja kuka todella antautuu Jumalan työn alaiseksi koko sydämellä, hän on kallis Jumalan silmissä; Hänen oman työnsä tähden on hän kallis, olkoon ihmisten silmissä miten halpa tahansa. Jumala nimittää häntä niin äärettömän ihanilla nimityksillä, ettei tahdo löytää ihmiskielestä kyllin suloisia sanoja.

Juho Malkamäki

[Pena]

On jo puhuttu tänä päivänä siitä, millaista on ollut Jumalan työ tässäkin seurakunnassa takavuosina, kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten. Minulla on ollut onni sitä nähdä, olla siitä saamassa osaa, niin että voin olla todistajana siihen, mitä siitä on tänä päivänä lausuttu. Ja siitä Jumalan työstä on äärettömän lämmin henki levinnyt maahamme. Voi kuinka monta väsynyttä se virkisti, kuinka moneen kiusattuun se vaikutti elähyttävästi.
Mutta Jumalan työ tuottaa myös velvollisuuksia. Se tuottaa ihmiselle heti vastuunalaisuutta, kun Herra häneen koskettaa. Mutta nämä velvollisudet eivät ole mitään ulkoapäin vaadittuja, ne syntyvät sisällisestä vaatimuksesta ja halusta. Kun Jumala pääsee ihmiseen vaikuttamaan, lankeaa hänelle heti velvollisuuksia lähimmäiseen nähden.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kun hän näkee, mistä Jumala on hänet kaivanut esiin, kuinka syvältä Jumala on hänet nostanut, - kuinka hän on ollut juuri uppoamaisillaan iankaikkiseen kadotukseen ja tietää varmasti, että hän nyt olisi siellä, jos olisi pitänyt Herrasta osattomana lähteä kuolemaan, - niin hän alkaa tästä puhua lähimmäiselleenkin. Hän alkaa kertoa, mitä Jumala on hänelle tehnyt, kun rupesi häntä vetämään pois sieltä synnin kuopasta, josta hän ei olisi ikinä itse nousemaan päässyt. Siitähän Paavalikin vähänväliä kirjeissään puhuu, mistä se johtuu, että hän nyt niin paljon rakastaa ei ainoastaan juutalaisia, jotka olivat hänen heimolaisiaan, vaan pakanoitakin.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mikäli minä tiedän, käy niin, että keneen ihmiseen Jumalan Henki saa koskettaa, hänelle tulee ensiksi lastensa ja puolisonsa suhteen suuri murhe siitä, miten heidätkin saisi nostetuksi siitä kuilusta, johon itse oli menemäisillään. Ja tällä tavalla Jumala kehittää työtänsä nuorisossa niiden vanhempain kautta, jotka ovat saaneet osan Hänen Hengestänsä. Hän panee heidät työhön. Hän panee puhumaan noille läheisimmille, kuinka tähdellistä on Jumalan asia, kuinka suuri erotus on kulkea laveaa tietä ja sitä tietä, joka Jumalan valtakuntaan johtaa. Ja tämä asia tulee heille niin tärkeäksi, että he puhuvat siitä niinkuin on kirjoitettu: tiellä käydessä, maata pannessa, ylösnoustessa ja istuessa... että vastatulevaiset oppisivat ja lapset, jotka vielä syntyvät, kun ne kasvavat, että hekin ilmoittaisivat lapsillensa. Sellainen on Jumalan sääntö, että tätä asiaa tulee viedä eteenpäin polvi polvelta, vaikkapa viimeiseen päivään asti.

Juho Malkamäki

[Pena]

Se on ollut tarkoitus näillä tämänkin seurakunnan heränneillä. Kyllä minä tiedän, kuinka rakkaaksi heille tuli Jumalan valtakunnan asia, kuinka tärkeäksi puhua siitä lapsilleen, perheelleen, naapureilleen. Ja kuulkaa: tämä vaikuttaa monta kertaa paljon enemmin kuin pappien saarnat, sillä eiväthän papit voi ehtiä kaikille erikseen puhumaan. Ne jotka ovat saaneet Jumalan sanasta osaa, ne tietämättäänkin puhuvat siitä toislle ja sen vaikutus leviää niinkuin kulovalkea.

Juho Malkamäki

[Pena]

Oli oikein kadehdittavaa, jos niin voi sanoa, kun meidän tuolla kotioloissamme piti monenlaisissa kiusauksissa taistella ja näki, kuinka täällä tuhlaajapojan kanssa kestittiin ja juhlia pidettiin. Ei kaukana ollut, ettei sitä napinaa syntynyt, jos ei Isä olisi tullut ja mieltä asettanut. Ja niin Jumalan rakkaus ilmeni meihinkin nähden niin kuin tuhlaajapojan veljeen, että Hän tulee meidän napinaamme asettamaan ja kehtaa pitää meitä yhtä kalliina kuin tuhlaajapoikaakin; ja me yhdyimme samassa talossa asumaan.

Juho Malkamäki

[Pena]

Nyt on tällä paikkakunnalla ollut elettävänä Herran viipymisen aika. Sillä ajalla on hyvin suuri vaara joutua nukahtamaan. Niitä oli kymmenen neitsyttä, jotka ylkää vastaan lähtivät, mutta ei ollut öljyä lampussa kuin toisella puolella. Voi surkeaa! Toisten täytyi jäädä oven taakse, vaikka matkaa tekivät niinkuin toisetkin., jotka päästettiin sisään. Tämä olisi aina muistettava silloin, kun ajatellaan iankaikkiseen elämään pääsyä. Nämä ovat kirjoitetut sitä varten, ettei kukaan luuloissansa kasvaisi korkeammalle kuin Jumalan Henki on hänessä työnsä tehnyt. Ja heränneellä tunnolla olevan ihmisen, kun se ajattelee tuota Jeesuksen vertausta kymmenestä neitseestä, sen raukan täytyy tunnustaa kohdallensa niiden tyhmien neitseiden osa ja antaa muille viisasten osa. Eikä se ole vähäpätöistä. Ihmisten ajatus on toinen kuin Jumalan ajatus. Joka itsensä tuomitsee, sitä ei ensinkään tuomita.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jospa nämä kiuruveteläiset, jotka valvovina kuitenkin vielä ovat, mennessään täältä kotia, tunnustaisivat: me olemme tehneet tyhmien neitseiden tavalla, meillä on ollut lamppu, mutta öljy on puuttunut; ja sanoisivat lapsillensa: mikäs kumma se on, että te olette maailman huvituksista saaneet ravintoa, kun ei meidän lampuissamme ole öljyä ollut; mutta lähdetään lapsiraukat nyt uudestaan, on Herra meitä ennenkin helvetin portilta vetänyt, emme me nyt sen alempana ole kuin silloinkaan. Miksi emme nyt voisi uudistaa liittoa Jumalan kanssa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Meidän pitäisi ymmärtää, kuinka vaarallinen on maailma, se kun edustaa vihollisen valtakuntaa. Tämä vaara pitäisi tulla selvästi huomaamaan. Silloin kauhistuisi mielitekoansa sinne ja pitäisi sitä vääränä. Ja sieltä väärästä pääsee pääsee kaikkein lähimmä Jumalan eteen, sieltä löytää sen Herran, joka ei tuomituita tullut tuomitsemaan, vaan tuli tuomaan lain täyttämyksen niiden kohdalle, joilta näyttää laki täyttämättä jäävän. Ja kuulkaa: jos te yhdenkin holhootte niistä pienimmistä, jotka ovat holhottavat Kristukselle, niin teille sanotaan viimeisenä päivänä: "Kun sinä olet holhonnut sellaisen lapsen minun nimeeni, niin sinä olet holhonnut minut."

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja kuulkaa: jos te kuinka paljon jumalisuutta harjoittaisitte, mutta siitä on pois se kärki, joka omaantuntoon leikkaa ja voi vetää Kristuksen eteen Hänen armahdettavaksensa, niin sanotaan kyllä, että olette ennustaneet ja tehneet väkeviä tekoja, mutta ette ole ruokkineet Kristusta noissa vähimmissä Hänen veljissään ja sentähden sanotaan teille: "Menkää pois minun tyköäni, te väärintekijät."

Juho Malkamäki

[Pena]

Aljetaan, ystävät, noista kaikkein pienimmistä keskuudessamme: lapsista, pojista, tyttäristä, palvelijoista. Siellä Kristus on nälkäisenä, janoisena, vankina, outona, sairaana, alastonna. Saisimme huomata, että kävisi samalla tavalla kuin Timoteukselle, josta Paavali puhuu, että hän oli kolmannessa polvessa kristitty. Jumalan tahto tulisi opetetuksi polvesta polveen. Ei mikään olisi enemmän toivottavaa kuin tämä.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Kiitos Juho Malkamäelle tiedosta että Timoteus oli kolmannen polven kristitty. Isoäiti ja äiti olivat Kristuksen seuraajia, kiitos Paavalin Efesoksessa käynnin.

Olen käynyt Efesoksella ja nähnyt Johanneksen haudan kaukaa.
Joka tapauksessa se paikka huokui raamatunhistoriaa.

https://ort.fi/synaksario/pyha-apostoli-timoteus-efesoksen-piispa/

[Pena]

Mutta ikävä on huomata Jumalan työn taantumista. Se ei ole Jumalan syy, vaan silloin vetäydytään tahallansa pois Jumalan sanasta, joka on itse kunkin omantunnon tuomari. Minä en voi olla kenenkään omantunnon tuomari, mutta Herra voi olla, Hän voi sitoa ja päästää.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kiitos, suuri Jumala, että olet niin äärettömän läheltä meitä koskettanut!
Edelliset puhujat ovat olleet Jumalan suuna, ne ovat ilmoittaneet sen kaikkein kalleimman totuuden, jonka syntisraukka voi elinaikanaan kuulla. Voi kun on hyvä mieli, että meidän puolen nuoriakin Jumala saattoi tänne kuulemaan niitä syviä totuuksia, joita jokaisen syntisen kuulla tulisi.
Kun Jumala alkoi vetää Israelin kansaa ulos Egyptistä, niin tuottivat egyptiläiset heille monta kiusaa ja vaivaa. He olisivat päästäneet menemään muut, mutta tahtoivat pidättää esikoiset orjiksi itsellensä. Tämä koskee meitä hyvin läheltä. Vaan Jumala ei anna sen tapahtua. Mukaan täytyy lähteä esikoisten ja muiden. Koko Israelin joukon täytyy lähteä yhtenä miehenä. Aivan samalla tavalla käy näillä kentillä. Kyllä olisi ollut kuitenkin vanhemmille siedettävää mennä itse ja antaa jäädä esikoisten sinne Egyptiin. Mutta Jumala pani painon, niin raskaan painon, että ne eivät saaneet jäädä. Niiden ei annettu jäädä, eivätkä ne liioin jääneet.

Juho Malkamäki