Iltahartaus 14.

[Riitta-mummi]

SV 110   Ristillä loppuun asti


1. Ristillä loppuun asti
työn tehnyt Jeesus on.
Hän mursi pahan vallan,
syntimme tuomion.
Ihmisyys kadotettu,
eksyksiin unohdettu,
löydetään uudelleen.

2. Syntisten Vapahtaja,
sinulle kunnia!
Elämän, toivon annoit,
ihmisen puoltaja.
Antauduit tuskaan, vaivaan.
Lahjoitit meille taivaan.
Sen autuus meidän on.

3. Herätä meidät, Herra,
jo epäuskosta
ja kuolleet luutkin nosta
elämään haudoista.
Suo uusi kevät meille
oksille kuivuneille,
niin silmut aukeaa.

4. Mieleni hiljetessä
ristiä muistelen.
Kasvoja kärsineitä
ääneti katselen.
Rakkaus kutsuu lastaan,
toivona rientää vastaan,
juhlaansa johdattaa.

5. Kaikkia luotujasi
näin kutsut, Jumala.
Tahtoosi antautumaan
opetat minua.
Kalleimman lahjan annat:
syntisen taakan kannat,
virvoitat nääntyneen.

6. Näin olkoon tästä lähin
uskoni, oppini:
myös viimeinen ja vähin
saa olla omasi.
Henkesi jatkuvasti
ohjatkoon loppuun asti
armosta elämään.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2012

[Riitta-mummi]

SV 13    Opeta tällaisena

https://www.youtube.com/watch?v=0cLU_8s-DPQ

1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan
kuin olen, vaivaisena,
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.

2. Omalla uskollani
en osaa uskoa,
hauraalla toivollani
en jaksa toivoa.
Sieluuni lohdutusta,
voimaa ja uskallusta
sinulta ikävöin.

3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu,
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unohda.

4. Matkalle oppaakseni
suo Pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.

5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan.
Jeesuksen ristin alle
majani rakennan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu
voi sitä horjuttaa.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016

[Riitta-mummi]

SV   38   Milloin opin lapsen lailla


https://www.youtube.com/watch?v=lWgrmT96x3A

1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.

2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.

3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan


Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971

[Riitta-mummi]

SV 55   Nyt herätkää, te murheelliset juuri


1. Nyt herätkää, te murheelliset juuri
ja muistakaa: on Herran armo suuri
etsinyt teitä yöstä orjuuden.
Hän armoon kantaa, luopukaa nyt muusta
ja kuulkaa rohkaisua Herran suusta.
Siis valvokaa!

2. Nyt herätkää, kun armon valo hohtaa
ja syntisen näin pimeässä kohtaa.
Aukaisee silmät sokaistuneetkin.
Siis seuratkaa nyt valoon Jeesustanne,
ettette eksy, joudu suunniltanne.
Siis valvokaa!

3. Nyt valvokaa! Näin Jeesus pyytää teitä.
Ei särkyneitä luotansa hän heitä.
Jo vaalenevat Luojan vainiot.
Hän kutsuu kaikki tuomiolle kerran.
Syntiset luottakaa vain armoon Herran.
Siis valvokaa!

4. Nyt valvokaa, te, kaipauksessanne,
niin ettei sammu liekki lampustanne,
ja odottakaa Herraa saapuvaa.
Hän sytyttääkin toivon, uskon jälleen
rohkaisten, muistuttaen ystävälleen:
Siis valvokaa!

Ludwig Andreas Gotter 1695, ruots. Mose och Lambsens wisor 1720, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, L.-M. Renko 2015

[Riitta-mummi]

SV  76   Sinua, Jeesus, lähestyn


1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.

2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.

3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.

4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.

5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.

6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011

[Riitta-mummi]

SV 91   Tulkaa työtä tekeväiset


1. Tulkaa työtä tekeväiset,
kaikki, kaikki taakan kantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman, kuorman alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu meitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan,
tuntee matkan kulkemamme,
nostaa taakan harteiltamme.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon,
kiitos olkoon Jeesukselle.

2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen, puoleen köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä, tieltä synnin vaarojen.
Luoksesi en löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä,
sinne käännä aina mieli,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu,
voiton kruunu siellä hohtaa.

3. Taakka suloinen ei paina,
milloin, milloin meille annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit, kannoit kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan virttä,
veisaan virttä Karitsalle.
Pyyntö nousee Jumalalle:
anna minun ottaa vastaan
yksin armo,
yksin armo ainoastaan.

Tuntematon pohjoismaalainen, suom. viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014

[Riitta-mummi]

SV 60   En, Jeesus, rauhaa saa


1. En, Jeesus, rauhaa saa,
ennen kuin aukeaa
kärsimystesi syvyys
ja sydämesi hyvyys
koskettaa sydäntäni
hoivaten hädässäni.

2. Minua luoksesi
houkuta, Herrani,
huokaamaan lakkaamatta
ja lepoon suostumatta,
ennen kuin sydämeni
virvoitat lohdukseni.

3. Uskon ja tiedän sen,
en taakkaa syntien
voi omin voimin kantaa.
Voit armahduksen antaa
ja päästää kuormastani,
näin hoitaa ruhjeitani.

4. Kovemmin ahdistaa,
kun tuntea en saa
veresi vahvaa voimaa,
haavaisi pisaroimaa.
Se sinuun yhdistäisi,
janoista virkistäisi.

5. Verellä puhdista
minua saastaista,
uudista ihmiseksi
kuvasi kaltaiseksi,
ja ole pyhyyteni,
iloni, autuuteni.

6. Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015

[Riitta-mummi]

SV 115   Kaikkivoipa Kuninkaani


1. Kaikkivoipa Kuninkaani,
valtiaani,
taivaat hallitset ja maan.
Salatuimmat ajatukset,
aikomukset
vedät esiin piiloistaan.

2. Vallallasi kuninkaatkin,
ruhtinaatkin
tottelemaan taivutat.
Ylpeilevän sydämeni,
kovuuteni
näet sekä muserrat.

3. Viidakoissa tiettömissä,
eksyksissä
koditon, kun harhailen,
sinä etsit, riennät vastaan,
niin kuin lastaan
isä etsii kaivaten.

4. Turvaa et suo muuhun panna
etkä anna
minun muuta haluta,
yksin sinun haavoistasi
seurassasi
löydän levon, auttaja.

5. Armon työtä tajuamaan,
parantamaan
riittämätön järki on.
Kuljen sinun johdollasi.
Hallussasi
olkoon ohjat kohtalon.

6. Taivaan armon lämmittämä
mieli tämä
toivon löytää luonasi.
Saavun kodin kynnykselle,
Jeesukselle
jätän syntikuormani.

Jaakko Pitkätky viim. 1815, uud. W. Malmivaara 1901, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014

[Riitta-mummi]

SV 64   Kietoo synnin ansa

https://www.youtube.com/watch?v=TnghQyxXTpY

1. Kietoo synnin ansa
minut kokonansa
kiusauksineen.
Kuljin huolta vailla.
Jouduin saaliin lailla
synnin satimeen.
Voisin pyytää armoa,
mutta epäusko painaa.
Jeesus, voimaa lainaa!

2. Mitä tehdä voisi?
Kuka neuvon soisi
synnin vangille?
Teenhän rakennusta
ilman perustusta
lentohiekalle.
Lähemmäs vie ristiä,
että sielu voiman saisi,
kahleet kirpoaisi.

3. Jospa armahtaisit,
tänne katsahtaisit,
Jeesus, auttaja.
Huokaan vaivassani
kuolemaisillani
maassa, tomussa.
Heikkoa jo armahda.
Pese minut synneistäni.
Ole ystäväni.

4. Kallis Vapahtaja,
luotasi et aja
nöyrää anovaa.
Voi, jos tämänlainen,
huono, horjuvainen
sinne päästä saa,
missä on jo varjoton
uuden elon aamun koitto,
rauha, ristin voitto.

5. Maailmassa, yksin,
huolin, kärsimyksin
täällä vaellan.
Jeesus, kuninkaani,
ainut valtiaani,
Herra kunnian.
Sinne vie, kun päättyy tie,
missä kiitos kaikuu aina
eikä taakka paina.

Maria Hedenqvist 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014

[Riitta-mummi]

SV 18   Immanuel jos valollaan

https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y

1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.



Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011

[Riitta-mummi]

SV 32   Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä

https://www.youtube.com/watch?v=Z-bBJURAGVE

1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.

6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.

Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015

[Riitta-mummi]

SV 38   Milloin opin lapsen lailla

https://www.youtube.com/watch?v=_p2Ru32Tr4A

1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.

2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.

3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan.



Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971

[Riitta-mummi]

 SV   41   Minä vaivainen, vain mato matkamies maan

https://www.youtube.com/watch?v=pqSI-G1bjkc


1. Minä vaivainen, vain mato matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2. Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3. Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

Tuntematon ruotsalainen 1656, suom. VK 1701, uud. VK 1938 ja VK 1986