"Ryssää kuristetiin kun hän yritti ampua minut"... Paappa Juhanille vuonna 1971 Ylihärmän Ahomäen kylässä.
Aseeton puolustus ja sodankäynti sopii siihen mielikuvaan, mikä minulla on pohojalaasten suhtaatumisesta kaikenlaaseen väkihinvaltahahan, hi-hi.
Savolaaset sitävastohon ovatten erilaasija, koska heitillän on ne mäjet elikkä kumparehet, joiden takana on soma lymytä ja hihitellä issessensä, sano. He-he-he.
Mutta me suomalaaset kaikkinensa olemma kylä perimältämmö keskisoomalaasia, jotta kylä häätyy sanova, notta Keskustapuolue jotennii soppii meekäläästen pirtaan. Soon meijän soomalaasten tie pitkässä juoksussa, jotta olla kompromissihin valaamiina tiällä öin ja päevin. Sovitellaan ja kuljetaan - ee keskellä tietä - vuan oikijaa reunaa, ee väärää eekä vasenta.
Vasenhan ja oikia. Niitä pittää nyt käsitellä:
Nimittäen vasen on apupuolue ja oikea rikkahien vetokaista. Näehen välissä kulukee keskellä tosisuomalaasten valtavirtaa. Ee olla puolesta eekä vastaan, vuan ollaan ihmisiks: sovitaan, katellaan, iänestettään, uskotaan Jumalaan ja toevotaan parasta, pelätään pahinta, ee kuitenkaa piästetä ihtiämmä panikoetummaan, vuan otetaan lungisti, kuten ruohtalaanen sannoo, nimittäen Puakki, Aholansuaren Puakki, tuo syvänsavolaesten lahja Suomen ja mualiman kansalaesille.
Tähän onnii hyvä lopettoo, ku piästiin hengenmies Puavoon. Nimittäen hiänhän se on justihin rukkiisen sanarrieskon esitaestelija. Hänneen on hyvä jiähä pitemmäs aikoo ja ruveta oekeen vuntierammaan, mikä elämäässä on tärkeintä. Notta tätä tehen: jiäkeepä, rakkaat lukijaystävät Taevaan Isän armahtavvaan sylliin näen sannoin, sannoin joita papisän käätti aloittaessaan suarnansa, joihen Pekkapoijjan on hyvä lopettoo:
Herramme Jeesuksen Kristuksen Armo, Isän Jumalan Rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa. Amen.
(Anteeks, karkas viärään ketjuun. Haetanneeko tuo, jos vaen tämän kerran. En viiti siirtee. Voe tokkiisa!)
Se pit kirjottoo vielä, jotta jäe joetahhii kirijootusvirhehiä. Laeskottaa, en viiti korjata, anteeksi.
