Kirjoittaja Aihe: Päiväkirjani  (Luettu 16729 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33521
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #135 : 29.09.23 - klo:10:17 »
   Kyl miun tarttee jaksaa tätä, tätä kirjoittamista Körttifoorumiin. Ei ole täällä tungosta, ei. Voi hyvän tähe. Missä jengi on?! Olkoon missä on, ei kuulu mulle.

PekkaV


Sitä sammaa miekii pohin. En sure, mut muistan männeitä aikoij. Sillo oli kiva lukja ko jotkuu kerto käyneesä uimas, marjas ja pyöräilemäs. Laitettii sakil ruokii ja kirjotettii runoloit. Soitettii levyjä ja piettii välil hauskaakii.

Lukijoit on enemmä ko koskaa. Mistähä sekkii johtuu. Onko se tuo politiikka mikä on kääntät kiinnostuksen meijän voorumii. Vai oikeesti uskon kysymykset on alkaneet ihmisii kiinnostaa. Sitäkii on miu mielest ollu ilmas.

Sillo, jos nii on, olis metka kuulla vai kysymyksii uskon alalt. Myöhän kyl vastataa ku kysytää vaik ei kysytä kenenkää uskost. Eikä opeteta, kerrotaa empiirisest ( omin kokemuksin ) ja valotettaa körttiyden pääpiirteit.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #136 : 29.09.23 - klo:11:45 »
Lukijoit on enemmä ko koskaa. Mistähä sekkii johtuu.

Lukijoita on paljon, mutta mielestäni lähes kaikki ovat robotteja, eli tietokoneohjelmia, jotka surffailevat kaikkialla internetissä.

Jos olen väärässä, mielelläni otan vastaan opetusta tästä asiasta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33521
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #137 : 29.09.23 - klo:13:44 »
Niinkö !  Miten sen voi tietää ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #138 : 01.10.23 - klo:03:02 »
Miten sen voi tietää ?

Yritän selvittää asiaa ja palata tähän myöhemmin.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10371
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #139 : 02.10.23 - klo:05:19 »

   Mikähän tarve tämä on synnyttää sanoja näkyviin? No, vastaan itse kun en kehtaa antaa lukijan vaivautua. Syy on nimittäin itsestään selvä. Itsestään paha pappikin saarnaa. Itse ja itse. Haluan elää!
   Suhteessa vain on elossa. Suhteessa johonkin lähimmäiseen tai kaukaiseen.

   Kuinka voin sujuvoittaa ilmaisuani? Toiseksi viimeisen lauseen kohdalla kysymys tuli mieleeni. Ajattelin että ”toiseksi viimeistä” edellisen kanssa ovat toistoa. Toisto on helposti itseselvyyttä.
Kuinka siis korjaan ja kehitän. Tuossa mainitussa tapauksessa voiko nuo kaksi lausetta yhdistää, jotta sanoja olisi vähemmän, mutta ilmaisu olisi selkeämpi ja helpommin luettavissa.
   ”Suhteessa vain on elossa. Suhteessa johonkin lähimmäiseen tai kaukaiseen.”:

Elossa on vain suhteessa lähimmäiseen ja kaukaiseen. - Elossa on vain lähimmäiseen / Toinen ihminen synnyttää elämän. – On absurdia edes olettaa olevansa ainoa ihminen maailmassa. Siis: alkuperäinen ajatus, ilmaisi sen miten päin tahansa on lattea. Kieltä voi tiivistää niin, että kaikki sanat, jotka asianomaista ajatusta tuovat esiin, ovat turhia. Henkilökohtaiselta kannalta itse tekeminen on usein kiikun kaakun motivoitunutta. Mutta kun se on sitä, on se perusteltua. Luovuudella tarkoitetaan uutta yleisesti. Luomuksen tuottaminen on sekä henkilökohtaisesti että yleisesti oikeesti uutta, todella ennennäkemätöntä. Uutta vanhan päälle.

   Täytyy pyrkiä tiivistettyyn luettavuuteen. Se on myös henkilökohtaisesti motivoivaa. Tullaan siis kommunikatiivisuuden kysymykseen.
Seurustelu, kommunikointi, keskustelu. Siinäpä taito, jonka hallitessaan todella edistyy ja edistää. Koko ihmiskunnan kannalta keskusteluyhteys on kultaakin kalliimpaa, timanttia. Että välissä ei ole mitään! Puhua kuin mies miehelle. Naiset. Ihmiset. Ihminen ihmiselle. Olemmehan kaikki ihmisiä! Miksi emme puhu samaa kieltä?! Miksi emme puhuisi samaa kieltä!? Hoi Aatami ja Eeva! Tulkaa takaisin. Kasvetaan yhdessä. Tehdään jälkeläisiä yhdessä. Ollaan yhtä! Ei eriydytä. Ei olla erikseen. Ollaan kyllä eri persoonia, kaksi eri ihmistä, monia ihmisiä, mutta ollaan silti yhdessä. Yksissätuumin ilman välilyöntiä. Ei laiteta väliin muuta kuin puhekupla, joka sekin häviää seuraavan tieltä luoden liikkeen. Ja tämä on kannattava liike. Se kantaa ihmiskunnan ikuiseen onneen, ikuiseen menestykseen. Vain se?!

   Vai kuinka on, yksilö? Onko yksilö materiaalia suuressa ihmiskunnan historian spiraalissa, jota olen aiemmin kuvannut siteeraamalla Egon Fridell’in kulttuurihistorian loppua.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33521
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #140 : 02.10.23 - klo:08:54 »
Minä ( minä ! ) en pyri kirjoittaessa skolastisuuteen, enkä kieliopillisuuteenkaan. Tulee jos tulee, yleensä ei.

Nyt minulle ( minä ! ) olen vasta oivaltanut mikä olisi ollut ihanne-ammattini. Toimittaja. Onhan tytärkin.
Ja kun olen nyt putkeen kuuntelemassa Apu-lehden päätoimittaja-kirjalija Marja Aarnipuron dekkarisarjaa toimittaja Kaarina Riipisestä, huomaan että Kaarina on lähes yksýhteen kanssani. Utelias, kaikesta kiinnostunut, koiria rakastava, yliherkkä ja sairauksien vaivaama ortodoksi.
Ortodoksi en virallisesti ole mutta sen kirkon mystiikka on minua aina kiehtonut. Tunnelmat !
Kiinnostuin lukemisesta heti lukemaan opittuani. Kirjoittelen mielelläni lyhyitä pätkiä, mutta en voi ajatella kirjoittavani kirjaa jota foorumin Leena on useaan kertaan minulle toivotellut.
Kirjojen lukeminen avartaa,kirjoittaminen poistaa kertynyttä massaa.

Luoja antaa ihmiselle luonteenpiirteet ja niiden mukaiset kiinnostuksen kohteet. Niistä syntyy tehtävät elämässä. Ne koen johdatetuiksi ja annetuiksi.Niistä ei pidä kieltäytyä.
Pekka, meille on annettu , meidän tulee siitä jakaa eteenpäin. Älä itke, sinä olet jo antanut ! :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :05
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10371
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #141 : 11.10.23 - klo:05:46 »

   Söin viikunan. Sakkeus kiipesi viikunapuuhun. Viikuna oli ja on ilmeisesti etelän hetelmistä yksi suosituin, otaksun, koska en tiedä parempaa.

No sitten asiaan, taas. Aina pitää olla asiaa ellei huumori irtoa.

Avaruus on täynnä aiheita.

Kukka, ruusu, pöydällä.

Jatkuu ilman ensimmäistä persoonaa.

Kuinka tuottaa toistamatta. Painottaakseen toistaa, toistaiseksi painottaa.

TILHET OVAT TULLEET! Ne korjaavat runsaan villipensaiden ja –puiden marjasadon. Ne sirisevät. Ovat tehokas korjuuväki.

Tänään hän menee Kutu-pippilään. Maanantaina saimme laulaa kitaran säestyksellä. Puikoissa oli ikääntynyt ja arvokas trubaduuri, jonka äänentoistosäätölaitteisto oli kunnioitusta herättävä. Eräs nimeltä mainitsematon osallistuja sai kiekasta laulun viimeisen sanan: ”valtavaan”, ylemmästä rekisteristä. Mukana oli rupatuurin ystäviä, aiemmin paikassa käymättömiä, sillä lailla merkittäviä yhteiskristillisiä ja yleiskristillisiä.

Hän käy kohta kellarissa hakemassa pyykin kaksi koneellista kuivattuna. Suuri silitysoperaatio on jälleen odottamassa.
   Ja sitten taas aamupäivällä Kitu-pöpilään kuten myös ylihuomenna, siis viikottain joka toinen arkipäivä, jos Jumala suo. (Ei kai taas väsymys voita, kun Hän ilmestyi!? Toivottavasti ei, sillä vielä on tarve ilmaista. Mutta katsotaan. Ken elää ja miksi ei eläisi, näkee.)

Kyllä loppuhuipennus eli tyydyttävä yhteenveto tai jokin kolmas vaihtoehto on tarpeen. Jaarittelu saa loppua nyt. Pelkkää asiaa! Vain rautaista sisältöä! Ainutkertaista! ’Luovaa’ sanalla kirjoittaen.
Mutta mistä otat, jos ei ole mistä ottaa. On tyydyttävä siihen, mitä on. Köyhyys on kaunista, kun se on pelkistyneisyyttä. Kun se on selkeyttä. Kun se on arvokkuutta. Arvokas köyhä on kansantaloudellisestikin tarkoituksenmukainen. Tuottavuus olisi siinä ohessa tietysti bonusta, jos ei tuoteta turhaa. Turhan tuottaminen ei ole tuottamista, vaan turhaketta, joka kuluttaa luontoa. Luonnon kuluttaminen saa nyt kertakaikkiaan riittää. Luonnonsuojelu on nostettava ainoana ihmistyön päämääränä.

   ”Hän vaappui verta valuen ulos kammiostaan. Oli antanut enemmän kuin kaikkensa. Oli antanut itsensä pois. Häntä ei ollut enää. Oli muuttunut toiseksi, uudistanut itsensä ytimiä myöden. Nyt avautui uusi päivä, uudet haasteet ja uudet näkymät. Vanha oli mennyt. Avoimin mielin sankarimme suuntasi eteenpäin. Vanhan painolasti oli poissa. Reppu tyhjä, kuitenkin täynnä, tyhjää täynnä, täynnä tyhjää, johon saattoi lastata elämän sen kaikkine muotoineen. ”

Hän oli minä, muttei ole enää. Nyt hän on minä. Minä olen. Minä olen se mikä olen.


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33521
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #142 : 11.10.23 - klo:08:26 »
Hänellä on viisautta !

Köyhyys on kaunista, kun se on pelkistyneisyyttä. Kun se on selkeyttä. Kun se on arvokkuutta. Arvokas köyhä on kansantaloudellisestikin tarkoituksenmukainen. Tuottavuus olisi siinä ohessa tietysti bonusta, jos ei tuoteta turhaa. Turhan tuottaminen ei ole tuottamista, vaan turhaketta, joka kuluttaa luontoa. Luonnon kuluttaminen saa nyt kertakaikkiaan riittää. Luonnonsuojelu on nostettava ainoana ihmistyön päämääränä.

Näen hopeanharmaan hirsiseinän, pienen mökin jossa ei ole yhtään muoviesinettä.
Kaikki on luonnon tuottamaa. Pöydät, penkit, kaikki kapineet. Matotkin vanhoista räsyistä. Vain sanomalehti tilataan, käyttöön sekin. Sytyiksi.
Puu palaa liedessä ja takassa. Vesi haetaan lähteestä. Raamattu on avoinna lipaston päällä, päre pihdissä ja lampaantalikynttilät valmiina talvi-iltoihin.
Lehmä ometassa, koira pihalla, kissa takan pankolla. Pari lasta lattialla pyörimässä tai äiti niitä puurolla ruokkimassa.
Isäntä veistelee kirveenvartta.
Perunat, lantut, porkkanat kellarissa. Sienet ja puolukkasaavi tietysti myös. Marjamehut vanhoissa viinapulloissa.

Ei mitään turhaa, täyttä kotimaista tuotantoa. Kuten oli ennen... ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10371
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #143 : 16.10.23 - klo:06:54 »

   13.10.2023

Aikans siisti sää. Hoh-hoijaa. Oltiin eilen Jäkes. Kuunneltiin kun eläkeläiset lausui eläkeläisaiheisia ja elämänaiheisia runoja. Kolme lausujaa, joista yksi oli tuttu. Oltiin sitten kaffeilla kolmisin, ei sen lausujan kanssa vaan toisen - ystäväksihän häntä voi sanoa - meidän kaikkien, lausujan myös kanssa ystävä. Niinku.

   Harmittaa, kun lentomoottorin polttoainetta ei saa mistään. On laahustettava. Tyydyttävä. Kiitettävä.


14.10.2023

Lauantai. Huomenna tiettävästi on sunnuntai, pyhä. Ensi viikko on lapsenlapsilla hiihtoloma. Tulevat pariksi päiväksi, eivät koko viikoksi kuten ennen. Syy lienee kaikkien vanheneminen. Toinen syy ensimmäiseen kiinteästi liittyvä on ’aika’ sillä tavalla, että ajan kulu on luonteeltaan uusiutumaton. Aika ei toistu. Aika virtaa. Ilmiönä se on muuttumaton, virtaa aina, mutta sisältö ei toistu.

   Yritän kaivamalla kaivaa ja vääntämällä vääntää ilmaa siipien alle, jotta kirjoitus lähtisi lentoon, sujuisi kuin siivillä loputtomasti; että voisin olla siinä, olla poissa tästä kuoleman ruumiista, ajasta ja aineesta, jossakin avaruuden kohdussa, iäisyyden kainalossa, kaikkeuden ytimessä. Herra! Suo minulle kirjoittamisen inspiraation Armo. Tapahtukoon Sinun Tahtosi. Aamen.

   Latteuden ja toiston välttäminen olkoon tavoite. Vaikka toisto on tyylikeino, jankuttaminen ei.

   Nyt on lokakuun puoliväli. Jouluun on aikaa kaksi kuukautta, pikkujouluun puolitoista. Sitten vuodenvaihteen jälkeen talven taittuminen kevääksi ottaa vielä tovin ja kaksikin. Ensi vuonna olen lähempänä kahdeksaa kymppiä. Saa nähdä kuinka nuo sodat muuttavat maailmaamme. En osaa pelätä onneksi. Pelkohan on ennakointia. Pelon aiheen aktivoiduttua toiminta peittää sen alleen. Mielikuvittelun mahdollisuus ennakoi joskin valmistaa, mutta voi myös lamauttaa. Luottamus Jumalan johtoon antaa levollisen mielen. Rauhassa näkee toivon. Rauha rakentaa. Sota tuhoaa. En katso juutuupista sotakuvauksia. Olen vihainen. Kysyn Miksi miksi miksi!? RAUHOITTUKAA! Eläkää. Älkää tappako! Sota seis!

   Kello on 5.20. Vielä tunnin väännän tätä, vaikka mikä olisi. Ja onhan se välillä. Mutta katkeaa sitten, että täytyy tehdä iso riviväli. Aloittaa jotain uutta.


15.10.2023

Seurakalenterissa ei ole tänään kirkkopyhää. Viikon kuluttua on, mutta olemme matkoilla. Kahden viikon kuluttua on Tuusulassa.
   Kiisseli unohtui parvekkeelle. Söin takautuvasti.
   Huomenna tulevat lapsukaiset. Ei ole vielä tietoa, montako. Enimmillään pöydässä saattaa istua viisi alaikäistä, mutta ainakin kaksi – kerrallaan. Ovat vain kaksi päivää. Ovat kehitelleet muita menoja. Ei mummille ja vaarille liikene enempää. Hyvä niin, ei mummilta ja vaariltakaan enää liikene kuten ennen. Ikä painaa. Järjestelyt vievät voimia. Yhteydet etääntyvät. Yhä enemmän on rukouksen varassa. Ei vähä mitä.

   Oliskohan tässä jo riittävästi matskua julkaista? En ole tyytyväinen. Täytyy puristaa vielä. Päässä ”takoo” aikoinaan näyttelijöille ohjaajan antama neuvo, että ”pudotella” niin kuin muruja pöydältä tai lantti kerjääjälle, ei kerjäläiselle, vaan ”armonkerjääjälle”. Me olemme kutsutut lievittämään toistemme yksinäisyyden kuormaa ja olemaan lähimmäisinä.  Mutta ensin ehkä kuitenkin seurustella Jumalan kanssa, jotta Hän kauttamme voisi olla tukemassa vaellustamme.

   
16.10.

Viimeiset valmistelut lasten, kolme, tuloon. Vuorokauden ja viisi tuntia he täällä viivähtävät, ”lentävät” (kuin pääskyset) sitten takaisin kodin kautta isänsä lapsuuden ja nyt aikuisuuden kesäpaikkaan lopun hiihtolomaviikkoa. Siellä he kesiäänkin ovat viettäneet ja viettävät, vanhemman tyttäreni lapset, miehensä jo lapsuuden kesäpaikassa Savossa.

Näin se homma etenee päivä päivältä, viikko viikolta ja vuosi vuodelta. Tähän ikään kuuluu päivittely. Siksipä.

Kyllä joiltakin sujuu! Aamun paikallislehdessä etuaukealla sivun kokoinen reportaasi naisesta, jolla on kuusi virkaa ja viisi työtä. On kouluttautunut moneen. Nyt hänellä on oma kauneushoitola ja viikottain työskentelee ambulanssin mukana ensihoitotehtävissä!

   Nyt kun kello on 6.07 olen tehnyt valmisteluja lasten tulon vuoksi: raivannut ruokapöytää, varannut pyykkituvan (normaalisti en ehkä olisi sitä tehnyt näin aikaisin), lajitellut pyykin, siirtänyt silitettävät syrjään keskiviikoksi, vienyt jätteet ulos, laittanut pyyhkeet valmiiksi (kylpypyyhkeet pesukoneen päälle ja käsipyyhkeen); sänkyjen laitto tapahtuu illalla. Tarvikkeet on siinä valmiudessa kuin ne tässä vaiheessa voivat olla.
Menemme puolilta päivin asemalle vastaan kävellen. Lapset saavat liikuntaa junassa istumisen vastapainoksi. 

   Kohta alkaa Hartaat sävelet ja aamuhartaus. Siihen ehkä nukahdan pariksi tunniksi. Herätys on klo 8.35 ja pyykkitupa. Sitten yksityiskohdat ovat auki. Mennään emännän johdolla … aamiainen, lehdenlukua, valmistelua, mitä nyt vielä voi, ehkä kaupasta vielä jotain täydennettävää. Siivooja kävi toissapäivänä. Siitä ei tarvitse huolehtia. Hän on nyt alkanut käydä. Kerran kuussa. Helpottaa Jaakkovaakkoa.
Näillä mennään. Ei täs mitä.  Tällasta tää on. Saapas näkee, mitä tulee sitten. Katu-Pappila jää tältä päivältä vaimon pyynnöstä, jotta voimme valmistua yhdessä täysipainoisesti lasten vierailuun.

   Eiköhän tässä nyt. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä on tällä kertaa tässä; että kokonaisuus ehjänä on kasassa; että voin pullauttaa kirjoitukseni ulos; että työ on tehty; että pääsin voittajaksi; summa summarum; hummani hei, hopotiti-hoi!

Kiitos seurastanne! Tapaamisiin jälleen, kun aika ja tuote ovat kypsyneet.


........................


En ole tyytyväinen pituuteen, siis tämän postauksen. Puolet lisää antaisi lopputulokselle viimeisen niitin, pisteen i:n päälle. Jotenkin tuntuisi kypsältä, nyt jää hiukan raakileeksi. Mutta näillä mennään. En jaksa enää. On täs kuitenkin jotain. Täytyy olla, koska muuta en voi.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10371
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #144 : 04.11.23 - klo:04:12 »

   Niin täynnä itseäni, etten saa käsiä ristiin. Sormet ovat turpeessa. Oikeastaan se ei ole minua, vaan jostakin ulkopuolelta.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16856
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #145 : 04.11.23 - klo:19:16 »
Jatkuu osassa 2
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi