Olen kiitollinen! 
Ai jaa. Tuotanoin, mistähän sinä olitkaan kiitollinen kun tilauksessa oli yst rehell vast
Muistan jotkut kirkkokahvit jossain Anno Domini siis jotain. Joku naisoletettu kertoi jostain kiitoskirjoista, että ensin päätettiin ylisummaan vaan että ollaan kiitollisia ja hetken kuluttua oltiin niin happy, niin happy.
Voihan sitä niinkin, mutta jos tuo pelittäis sanoisin vähintään ittelleni solmuruoska toises kädes et nyt rupees kiitolliseks tai hotasen tosta kuin muinaiset munkit.
Taikka no, käskettiinhän sitä kiittämään joka tilassa. Mut mis tilas ja mistä, ehkä ajattelen rajottunees nupissani. Vaik kuin vaan tietty kukin luontonsa mukasest ja saattaa olla kireetä kiittää vaikeist ajoist ja pandemiast ja sodast joka tulee ja viel maailmanlopustakin. Siis vaiks olos terve ja kivuton ja ruokaa olis..
Kun itkin tenavana äiti sanoi joskus et ei pitäis kun ei ole sotaa eikänälänhätää. Minusta hän erehtyi. On monia syitä itkeä ja siksi toiseksi itkeminen on terveellistä jos itkettää. Ei sitä aina jaksa olla kiitollinen vaiks sen voi aina mainita täällä.
vaika sitten kuittaillakseen tai no, enpäs jatkakaan.
