Ei ole kyse monumentista sinällään, sinänsä. Vaan se, että komea ja käyttökelpoinen lapualaistalo, joka oli/ on ollut täynnä valtakunnallisesti - ja jopa kansainvälisesti - merkittävää toimintaa silloisten körttiosaajien käsissä viime vuosituhannella, luisui nyt 2000-luvulla körttiläisten käsistä. Ensisijaisesti katseet kohdistuvat yhä H-Y:n johtoon, joskin toki jokainen jollain lailla herännyt voi miettiä asioita itse tykönään. Näen kyllä niin, että jos vuorovaikutus johdon ja körttiväen kesken olisi ollut energisempää ja näkemyksellisempää, niin kirkkosillan kupeessa ja kirkon läheisyydessä oleva komea körttitalo olisi yhä körttien käsissä.
Jos väki kokee, että herännäisjohto pystyy täysipainoiseen ja ympärivuorokautiseen ( körttityö ei ole työtunteja laskeville virkamiehille) toimintaan ja ja että johto esittää merkittäviä ja toteuttamiskelpoisia sekä kyvykkäitä avauksia - ja jos etenkin henki/Henki ( en puhu nyt lehdestä) kulkee, niin se kyllä aistitaan ja hoksataan.
Talon luisuminen H-Y:n käsistä kertoo mielestäni myös H-Y:n nykyisestä kokonaistilanteesta paljon. Hyvin paljon.
Ehkä voimaa, henkeä ja uskottavuutta nykyään ei ole entiseen malliin.
Vaikka taas kirjoitin kuten kirjoitin ja tunsin/tunnen, niin selvenneykseksi sanottakoon, että ilahdun jokaisesta ihmisistä, joka edes etsii/pyrkimään etsimään vastauksia olennaiskysymyksiin Seinäjoen herättäjäjuhlilla ensi heinäkuussa. Eri kertomus on toki se, että saako tänäinen herättäjäjuhlakävijä vastauksia selkeisiin tai aavistuksellisiin kysymyksiinsä.
Henkilökohtaisesti toki aion liikehtiä Seinäjoen Lakeuden Ristin lähiympäristössä herättäjäjuhlaviikonloppuna - olipa minulla siellä sovittuja tehtäviä ( käytännössä siis jutun/juttujen tekeminen lehteen/lehtiin) tai ei. Virret ja toivo riittää minulla juhlamatkaan.
