Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII

[Pena]

Niilas Holmbergin romaani Halla Helle käsittelee mielenkiintoisella tavalla herkän yksilön ja saamelaisyhteisön suhdetta kulttuurinsa perinteeseen.

[Viisveisaaja]

Memo,
Norjalaisen hepun kirja muistitekniikoista.

Jokusen kerran ennenkin lukenut ja melkein ulkoa jo osaan.
Suosittelen.
Ps, onko kukaan menossa kirjamessuille Pasilaan?

[Riitta-mummi]

Näin hetki sitten Vuoden Tietokirja-palkittujen joukossa Paavo Huotarin Sensuroitu-teoksen joka olisi kiinnostavaa luettavaa.

https://www.sammakko.com/tuote/ville-makipelto-paavo-huotari-sensuroitu-raamatun-muutosten-vaiettu-historia/

Sivuja on 220 , joten ehkä sen näillä silmillä jaksankin.

[Riitta-mummi]

Varasin saman tien. Olen jonossa 56. Niteitä on Lahden kirjastoissa yhteensä 8.

[Pena]

Niilas Holmbergin romaani Halla Helle käsittelee mielenkiintoisella tavalla herkän yksilön ja saamelaisyhteisön suhdetta kulttuurinsa perinteeseen.

Hänen ja Katja Gauriloffin käsikirjoittama ja jälkimmäisen ohjaama elokuva Je'vida puhuttelee kauneudellaan ja kipeydellään. Suuri osa keskustelusta on koltansaamea.

[Riitta-mummi]

Perjantaina tulleessa Henki-lehdessä on kaksi jouluista artikkelia.

Toisessa tutkijan silmin kerrotaan Neitsyt  Mariasta. Toisessa piispa Eero Huovinen muistelee Enkeli taivaan lausui näin virren joulukertomusta Martti Lutherin runoelmana. Lisäsi hän kertoo omasta joulunvietostaan, Jouluevankeliumin lukemisesta ja jouluseimestä. Se jatka kasvamistaan, lisääntyen matkoilta tuoduin hahmoin.

Nyt ripottelee  vähäsen lunta, ja joulumieltähän se lisää. Perheemme joulunvietosta puhuttiin eilen, isänpäivänä. Kutsu kävi Helsinkiin.
En ole sitten lapsuuteni Kuhmoisten -joulujen ollut koskaan pois kodistamme. Meille on yleensä tullut vieraita, eli sukulaisia.

   R-m

[Mörtti-57]

Piänestä pitäen oon ollu aikamoonen lukutoukka, kaikki luettava kelpas paitsi koulukirjat ja läksyt. Vanhee velipoika nimitteli mua professoriksi, kun olin kloppina aina naama kirias kiinni.
Aikuusena jostain syystä lukuinnostus sammui vaikka miälenkiintoisia kirjoja aina ostelinkin joskus luettavaksi.

Nyt tartuin Maire Lopin Pohjalaasehen runokokoelmahan vuodelta 2008. Tuolloin Maire Loppi oli itse myymässä uutta kirjaansa Lapuan joulumarkkinoilla ja kirjan selailun ja mukavan jutustelun seurauksena ostin omakseni.
Hävitin monet lukemattomat kirjat, kun muutin Lapualta Pohjois-Karjalaan, mutta Maire Lopin runokirja ei onneksi joutunut kirjaroviolle.

"Niin se on ku kirkoski sanottihin
juuret ne puunki pystys pitää eikä puu juuria.

Syrämmen syrijältä
pohojalaasakan sana putooloo
omalla leviällä murtehella
niinku ne puhutahan."


Omatoiminen kesäkirkko

yks alakoo
siitä vain
kesken jutustelun

Ensin se kuuluu hiliaa
värääten

Heer-raa-hy-vää
kiit--tt-ääkää...

sitte ne muukki
alakoo
sana sanalta
tapaalemahav värssyä

ja kohta kaikuu virsi
taivahan sinehen

sormet ristis
autuahan aitona
kesäpäivää juhulallisesti
viättivät

hilijennyyn
ryteikköni suojas
kesäpäivän hartaushetkehen

minäkin

[Riitta-mummi]

Kiitos kivasta henkilökohtaisesta kuvauksesta. Se tuo ihmisen lähemmä, ja sitä mie ain kaipaan.

Minä olen samanmoinen lukutoukka, ollu aina kun vaan on ollu mahdollisuus. Äiti oli kova lukija, ja samanlainen historia-friikki. Häneltä kuulin monet virolahti-jutut. Liian vähiksi ne silti koen, mutta olen lukenut netin avulla lisää.

Nyt minulla menee Pirko Tuomisen kirja Villit vedet. Olen sen aiemmin nähnyt lukea, kauan sitten. Lukijasta en oikein pidä, ja Pirjo Tuominen käyttää tässä liikaa seksi-korttia. Sillähän kkari-utriotkin myyvät.

Mutta aihe on kiinnostava. 1840-luvulla suomalaisia lähtee suurella purjelaivalla Venäjän Amerikkaan, eli Alaskan Sitkaan. Mukana on luterilainen pappi Uno Cygnaeus jota kutsutaan Suomen kansakoulun isäksi sitten myöhemmin. Laivan päälikkö on Adolf Etholen josta tulee Venäjän Amerikan kuvernööri.

Kuvaus Sitkan oloista aleuttien ja ärhäkän intiaaniheimon tanhuvilla on sitä mitä tästäkin kirjasta haen.
Naisten puvut ja asuntojen sisustus ei minua enää kiehdo kuten nuorempana. Laila Hietamies ja Raija Oranen ovat sen kuolettaneet.

Merimatka Helsingistä Sitkaan kesti yhdeksän kuukautta. Oli kierrettävä Kap Horn kun Panavan kanavaa ei silloin ollut.
Välillä laivan väki oleili useita viikkoa Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa lepäämässä ja täydentämässä varastoja.

Olen vasta kirjan puolivälissä ja arvostelen siis keskeneräistä. On kaikesta huolimatta hyvää ajanvietettä.

[Riitta-mummi]

Vanhasta kotimaisesta kirjallisuudesta on minulla nyt kuuntelussa Juhani Ahon Papin tytär. Kirja ilmestyi 1885. On siis jo yli 140 vuotta vanhaa tekstiä. Se myös kuuluu ja tuntuu. Hauska ilmiö minulle tuli kun 1911 syntynyt anoppini puhui melkein samaan tyyliin.

Kuvaus Elli lapsuudesta on liikuttava ajan kuva siitä miten mies oli perheessä despootti, olkoonkin pappi. Sitä pahempi.

Vanhoista kirjoista Aleksis Kiven tuotanto on ajatonta, samoin Topeliuksen Välskärin kertomukset. Myös Maila Talvion Itämeren tytär-kirjaa olen lukenut halukkaasti useampaan kertaan.

[Riitta-mummi]

Sirpa Kähkönen voitti Finlandia-palkinnon kirjallaan 36 uurnaa- Väärässäolemisen historiaa.

Olen ajatellutkin kuunnella sen, yritin jo aiemmin mutta silloin se ei ollut vielä nauhoitettu.
Kuopio-sarjan olen kokonaan lukenut, joten tiedän suvun historiasta. Osin olen pitänyt sitä katkeroituneen ihmisen ulostulona, mutta on se paljon muutakin.

Nyt kun kuuntelin S K ta ja hänen hienoa puhettaan, sekä Jorma Uotisen perusteluja, en oikein malta osottaa.

Muutkin kaikki puheenvuorot osoittivat kaikissa genreissä olevan maamme ylpeydenaihetta,  edustava joukko. Rohkeasti he eturintamassa antoivat mielipiteidensä nykymenosta kuulua. Kärsijöinä ovat enimmäkseen lapset, nuoret, varattomat ja maahanmuuttaneet.

Kirjailijat kasvattavat enemmän kuin opettajat !

Onnea voittajille, ja kaikille kirjoja lukeville !

[PekkaV]

   Kertausta:

Hesse: Lasihelmipeli
Tarkka: Pentti Saarikoski

[Riitta-mummi]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010057053.html


Kirja-arvio
Raamattua on peukaloitu monta kertaa, osoittavat tutkijat
Nuoremman polven raamatuntutkijat vyöryttävät esiin koko joukon esimerkkejä Raamatun tekstien peukaloimisesta.
...
Aioin tämän lukea tai kuunnella. 'Raamattu on ihmisten kirjoittama kirjaa' minulle sanottiin heti uskontieni alussa. Mutta Jumalan henki on avannut kuitenkin Raamatusta paljon hyvää ja kaunista.
Jeesuksen opetukset ovat hyviä ohjeita. Uuden Testamentin kirjat ovat kristikunnan historiaa, VT juutalaisten. VTssa on meille pakanoillekin vaikka kuinka paljon luettavaa ja ajatuksiimme vaikuttavaa.

[Pena]

Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kokoama, mutta ei kenen tahansa. Raamattu on kirjoitettu Jumalan seurakunnassa. Vanhan testamentin osalta se tarkoittaa juutalaista ja Uuden testamentin osalta kristillistä seurakuntaa. Kirjoittajia ja kokoajia on johdaattanut Henki. Miksei siis "peukaloijiakin"!

[karjalaisenkyösti]

Ymmärtääkseni kokonaisuus huomioon ottaen alkuteksteiksi ymmärrettyjä tekstejä ei ole käytännössä peukaloitu, kun on kyse itse asiasta.
Palannen tähän asiaan.
Esim tekstin lisäyksiä ei ymmärtääkseni ole kovin montaa.
Tutkijat eivät taida pystyä paljoa poistojakaan osoittamaan.
Tämä näin nopeasti arvioituna.

Tunnetut mahdolliset tekstin lisäykset ovat ainakin kertomus Jeesuksesta ja syntisestä naisesta ja viimeiset jakeet Markuksen evankeliumista.
Hoviherran kasteen yhteydessä taisi olla ainakin yksi jae, joka ei löydy kaikista käsikirjoituksista.

[Pena]

Ymmärtääkseni kokonaisuus huomioon ottaen alkuteksteiksi ymmärrettyjä tekstejä ei ole käytännössä peukaloitu, kun on kyse itse asiasta.

Peukaloimisen voi ymmärtää monella tavalla. Alkuteksteissäkin on jonkun 'peukalonjälki'. Selvimmin se näkyy niissä Paavalin kirjeissä, jotka ovat varmuudella hänen itsensä sanelemia.